Kaikki on tosi huonosti
Oon 16vuotias tyttö etelä-suomesta ja rehellisesti sanottuna asiat on tosi huonosti nyt. Aluks etäopiskelu sujui, ei enää. Eioo motivastiota tai haluta tehä yhtään mitään oppimisen eteen. Ainoot asiat mitä pystyn ajatella on ruoka ja liikunta, eikä silleen hyvällä tavalla vaan silleen ”mitä syön seuraavaksi, saanko ees syödä” jne. Urheilusta on tullu pakkomielle, tänäänki kävin kahesti lenkillä ja tein kotitreeniä. Ainoo ihminen tai asia joka antaa minkäälaista iloa on mun poikaystävä mut en haluu et se joutuu kattomaan tällästä naurettavaa possua ku minä, haluun olla normaali ja voida normaalisti. Mun kavereita ei ainakaan tällä hektellä kiinosta miten mulla menee ja jos he kysyvöt ja vastaan, vaihtuu yhtäkkiä puheenaihe. En pysty myöntämään mun koulupsykologille etten oikeesti oo kunnossa vaa haluun ainoostaan maata sängyssä ja itkeä. Tää tilanne on niin kamala.
Hei, kirjoituksestasi on jo tovi. Miten voit? Nythän etäily koulussa loppuu tällä viikolla, ellet sitten ole jo toisen asteen opinnoissa. Kirjoitit, että iloitset poikaystävästäsi ja samaan hengenvetoon kirjoitat itsestäsi melko rumasti. Haukut siis ihmistä, josta hän tykkää juurikin tuollaisenaan.
Koulupsykologista tuumasit, ettet pysty myöntämään olevasi huonossa jamassa. Mitä jos kuitenkin ottaisit sen mahdollisuutena. Hienoa, että olet kuitenkin käynyt hänen jutullaan.
Seurailepa täällä tukinetissa Saapaschattia, joka nyt varsinkin lähes kahdesti päivässä. Saat vertaisjakamista toisten nuorten kanssa, sekä voit puhua myös työntekijöiden kanssa.
Saapas, Henna, Helsinki