Järkyttävät itku- ja ahdistuskohtaukset

Järkyttävät itku- ja ahdistuskohtaukset

Käyttäjä Milace aloittanut aikaan 29.05.2012 klo 01:24 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä Milace kirjoittanut 29.05.2012 klo 01:24

Hei vaan kaikille,

Olen 23-vuotias naisenalku, nuori aikuinen, mikä lie. Muutin uudelle paikkakunnalle suurinpiirtein 3 kuukautta sitten, enkä täältä juurikaan ketään tunne, joten päätin kirjoittaa ajatuksiani tänne.

Vanhempani ovat eronneet, isäni alkoi pettämään äitiäni minun ollessani n. 8-vuotias. Tätä jatkui kymmenisen vuotta, ennen kuin älysivät erota. Eron koittaessa äitini meni täysin kappaleiksi, ja äitini ollessa minulle erittäin rakas ja tärkeä, kannoin hänestä todella paljon huolta ja tuin parhaani mukaan, ehkä liikaakin. Tästä väsyin itse henkisesti melkoisen paljon ja oikeastaan siitä lähtien olen ollut enemmän tai vähemmän surkutteluun taipuvainen ja tyystin energiaton elämään elämääni täysillä. Lisäksi isäni joutui pari vuotta sitten ohitusleikkaukseen ja pelkään hänen poismenoaan edelleen hyvin paljon ja jotenkin sekin aiheuttaa liiallista painolastia, mutta en siitä eroonkaan pääse. Tiedostan olevani henkisesti melkoisen väsynyt, eikä mielenkiintoa ole oikein mihinkään. Luultavasti näillä asioilla on ollut osuutensa minun olotilaani, mutta en usko että ne olisivat syy näihin viime aikaisiin täydellisiin romahduksiin, mutta toisaalta mitään toistakaan näkyvää syytä ei ole tullut havaittua.

Olen siis viime aikoina saanut oudon voimakkaita ahdistuskohtauksia. En ole koskaan ollut diagnosoitavana, mutta viitteitä omasta mielestäni jonkinlaiseen masennukseen on ollut muutamia vuosia. Kuitenkaan en ole koskaan näin voimakkaita tuntemuksia kokenut.
Sunnuntai oli pahin päivä ikinä. Se meni aivan sumussa, en muista päivästä juurikaan yksityiskohtia, en ole edes varma mitä olen kotona tehnyt. Itkeskely ja kamala ahdistus kuitenkin alkoi suurinpiirtein heti herättyäni, ilman mitään näkyvää syytä ja kesti oikeastaan siihen asti, että sain aamuyöllä unta. En ole koskaan ollut itsetuhoinen, mutta sunnuntaina tuntui että ei olisi mitään väliä vaikka hyppäisin ikkunasta alas ja aloin oikeasti pelkäämään itseni puolesta. En osaa oikein kuvailla sitä, mutta tuntui oikeastaan siltä, että ei olisi ollut olemassa ollenkaan. Ehkäpä joku ymmärtää mitä tarkoitan? Tänään taas pillahtelin itkuun muutamia kertoja, ja koen tämän erittäin ärsyttäväksi ja saan jonkinlaisia vihantunteita näistä itkeskelyistä. Tuntuu, että hengitys salpautuu ja pää lakkaa toimimasta kokonaan. En pysty oikeastaan ajattelemaan mitään ja olen kuin sumussa. Pelkään nukkumista, mutta toisaalta en hereilläkään tahtoisi olla. Ah, ihanuutta.

Tulipa selitettyä sekavasti, mutta toivottavasti edes joku sai juonen päästä kiinni.

😯🗯️

Käyttäjä sinipii kirjoittanut 29.05.2012 klo 09:35

Hei,

onko sinulla ketään ystävää uudella paikkakunnalla, joka voisi tulla luoksesi kun olo on paha? Tai ketään kelle soittaa? Et ole ollut itsetuhoinen, hyvä ! ÄLÄ missään nimessä ala itsetuhoiseksi, sillä siltä tieltä on vaikea palata ! Olet arvokas ihminen, joka ei ansaitse kipua !

Suosittelisin sinulle lääkäriin hakeutumista, sillä pitkittyessään oireet pahenevat ja olet syvällä pahassa olossa. Helpompaa on päästä jaloilleen vielä alkuvaiheessa ! Joten rohkeasti puhelin käteen ja soitat paikalliseen terveyskeskukseen ja kerrot, että epäilet olevasi masentunut.

Tännekin kirjoittaminen on varmasti auttavaa ja itse ainakin voin olla täällä tukenasi jos haluat purkaa pahaa oloasi !

Tsemppiä 🙂🌻

Käyttäjä synninrepijä kirjoittanut 29.05.2012 klo 16:50

Hei Milace!

Oon samaa mieltä sinipiin kanssa siitä, että nyt olisi oikea hetki hakea apua. Olet tiedostanut uupumuksesi ja se on hyvä. Yritä myös antaa itsellesi lupa olla väsynyt ja hyväksyä se, että sille pitäisi tehdä jotain. En tarkoita, että ahdistuksen valtaan pitäisi antautua, mutta jollain tapaa mua on ainakin auttanut se, että pysähtyy ja myöntää tilanteensa itselleen niinkuin se on. Liikoja ei kannata "vain yrittää selvitä".

Apua on tarjolla ja sitä kannattaa hyödyntää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Jos sinulla on ketään ketä tavata tai muuten pitää yhteyttä (puhelin, skype tms.), niin tee se. Mahdollisten tsetuhoisten ajatustenkaan kanssa ei pidä jäädä itsekseen. Muista myös, että ensiapuun voi aina hakeutua, jos oikeasti alkaa tuntua vaaralliselta. Puhun nyt kokemuksesta ja vaikka voi tuntua liioittelulta niin edes ajatus "viimeisestä oljenkorresta" voi jo rauhoittaa.

Täälläkin sinua varmasti kuunnellaan, joten kirjoittele ihmeessä lisää jos siltä tuntuu 🙂

Voimia ja halauksia!

Käyttäjä elina5 kirjoittanut 29.05.2012 klo 18:13

minnulla on paha olla aina vällillä kun tullee mieleen kakki pahat asijat jotka on joskus tapatunut ja sattunut ja yöllä nähen panajassija ja mikään ei menne putkeen ja kakki sututaa ja vittutaa ja itketää ja en oiken saa nukkuttua jos jollakkin tellä on samma jottuja niin kirjotakaa tähän.🙂😭☹️:😯🗯️😯🗯️😯🗯️

Käyttäjä raituli kirjoittanut 29.05.2012 klo 18:19

Kuulostaa tutulta, et siis ole ainoa. Itse tosin nuorempaa kalipeeria, 16v.
Olen siis välillä myös kokenut myös ahdistus- ja itkukohtauksia, en ehkä ihan yhtä suuressa mittakaavassa kuin sinä, mutta samoja ajatuksia kuin sinulla.
En ole minäkään itsetuhoinen koskaan ollut, mutta nyt kun on noita "kohtauksia" tullut, niin samoja ajatuksia kuin sinulla, että mitäs väliä jos vaikka kuolisin? Mutta minä en halua kuolla! Se lisää itsellä ainakin ahdistusta, koska pelkään, että entä jos teenkin jotain..?

Neuvon siis sinua samoin kuin edelliset, puhu jollekkin ystävällesi sieltä entisestä asuinpaikastasi, jos uudesta et vielä niin hyvää ystävää ole löytänyt.
Jos se tuntuu hankalalta läheisille puhua (itse en osaa kovinkaan hyvin läheisille asioitani kertoa..), niin suosittelet psykologia. Itse jostain syystä osaan puhua "tuntemattomalle ammattilaiselle" paremmin.

Tsemppiä ja halauksia! 🙂🌻

Käyttäjä elina5 kirjoittanut 03.06.2012 klo 13:39

mikkä takkija jotakkin asijota en vaa pystty nohvaan unotamaan ja mikkä takkija imiset evät uskko niitä imisijä jolle on joskus tehtty pahaa ja vällillä tullee itku minnä en itke mutten nähden koska nolotaa itkeä mutten nähden ollen 17 vuotijasjo ja sillon kun joskus jokku tyyppi tekki pahaa minnä ollin sillon vasta 15 vuotija jase olli aukkunen mies mulla on aika paha muisto siitä imisesstä en pystyy ikinä antamaan enteeksi siitä mittäse tekki.😭☹️

Käyttäjä elina5 kirjoittanut 08.06.2012 klo 11:15

minnä en pystty puhumaan lähesille koska neh kertoo sitten mullekkin lähesille mutta sykolokille on helpopi puhua koskka neh ymärtävät paremmi ja niilä on vatti ollo velvolisuus minnulla on joskus pinen pännä ollut rahotavia kun olli kolussa tumanna ja mikään en mennyt putkeen kun mitti niitä assijota mittä on joskus tetty vällillä tullee ihan itkku ollen jos vähäsen saanut pois miellestä neh pahat assijat mutta en viellä kokko naan minnä en olle pitkiin aikohin mittinyt itse murhaan koska en hallua tehä sittä en käh pystty tekemään itse murhaa minnä en tiedä kesttänkkö jos minnun mummo kuolee se onjoh 88 vuotijas sillä on jokku läppävika sydämessä tovotavassti seh elää viellä 100 vuotiakssi😭☹️😯🗯️😯🗯️😯🗯️

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 08.06.2012 klo 11:40

Hei, älä eeltäkäsin sure mummon kuolemaa vaan yritä nauttia näistä hetkistä, kun hän elää.
Mulla mummo ja ukki kuoli aika nuorina ja hirveesti heitä kaipailen. Oikeastaan kukaan mun läheinen ei ole elänyt vanhaksi, siksi käynkin naapuri pappojen ja mummojen luona.

Käyttäjä elina5 kirjoittanut 08.06.2012 klo 22:57

onkko kennelläkeen tetty ikinä niin pahastti että on tullut mileen itse murha ja ei olle yössin saanut nukkuttua kun on mittinyt niitä sammoja assijota mittä en pystty unota maan ja kukaan en olle uskonut mikkä on okeastti totta ollut kakki on vaan saanonon että sinnä huijaat ja puhut hoppöjä ja vaikasse on ollut joskus totta minnä en kutten kaan olle antanut periksi siitä assijasta vakka en kukaan ollekaan uskonut mittu sykollokille jos kus ollen kerttonut niin sättä mittä on tehttyväkkisin kun olli siillon nuorreppi minnä en voi antaa niille ikinä ekkä anteeksi syytä itseännin vakka se ei ollut kaan minun vikka vaanse tyypin jokka tekki pahaa vällilä vaan tuuutu sillä että se ollisikki minun syy se tuttuuu pahalta kun syytän vällillä itseään siitä vakke ollekaan oma syyn van sen jokka on joskus tenut pahaa😭☹️😯🗯️😯🗯️😯🗯️😯🗯️

Käyttäjä elina5 kirjoittanut 09.06.2012 klo 14:13

minun naapurin koira kuolli nukkuesaan ja sukkulaiten koira piti lopetaa kun sillä olli sällässä kovat kivut ja tuttavan koira kuolli auto kollarissa milla on nähttä kakkia tossi kova ikävä ja surru sydämessä😭☹️

Käyttäjä h0p kirjoittanut 12.06.2012 klo 16:24

Elina5, sulle on tehty ja pahasti. Sua on loukattu sellasella alueella mikä ehkä rikkoo pahiten ihmistä. Mua ahistaa sun puolesta. Mä tunnen osan sun tuskastas ittelläni kirjottaessa tätä viestiä. Ja oikeessa olet todellakin, syy ei ole sun. Vaikka välillä syytätkii itseäs. Ja sit sulle tärkeet koiratkii on kuollu. Mullakii on koira ja se on mulle tosi tärkeä.

Mut vaikka sulla onkii nyt vaikeeta ni sinä kyllä selviät. Vaikka traumat jää. Ja sä tartteet tukea. Tosi loukkaavaa jos sua ei ole uskottu ku olet kertonu tilanteestas psykologille. Ja jotenki tuntuu et sä olisit jonkinlainen ”väliinputoaja” joka ei merkkais paljoo monille. Mut mä ainakii välitän. Ja on takuulla myös muita jotka välittää. Sä olet tärkeä ja arvokas. Voimia sulle. Ihan oikeasti.
🙂🌻

Käyttäjä elina5 kirjoittanut 12.06.2012 klo 20:02

kiitos kun ollet tukenanni sullakkin on varmastti paha ja assijota joskus ollut mutta minnä toivon sulle pelkää hyvää ja kota sellvitä niistä assijosta mittä sulle on tehtty joskus minnula on paha olla kun en kukaan usko mittä on joskus oikeassti tapattunut mulla en olle kaverreta ja halluassin kaverreta mutta en olle löytänyt niitä en jos kusaa nukkuttua kun tulee mileen neh paha assijat kun minnä olli sillon jos kus 15 vuotijas niin yhesä perhe hoidossa sen mies lähen telli minnua mutta en onekssi enää tarvitse mennä sinen kun keron siitä jollekkin mittä seh sillonjoskus tekki ja seh yksi opilas seolli minnustta isömppi ja en pysttynyt tekemään mitään kun pelkässin niin kovastti seh olli joh 19 vuotijas ja yhen kerran ressussa tädin miehen velli poika tekki väkkisin sittä yhtä juttua en hallunut sittä seh tekki vähän aikaan ja sen jälkeen ruppesi itkemään ja pytti anteeksi mutten kuttenkaan ekkä ykinä pystty antamaan sille anteeksi tarvitsen vaan vähän aikaan sullateluun minnulla on isääni ikävä kun en olle nähnyt sittä pitkiin aikohin kun äiti ja isä erossiva joskus kun minnä ollin pinni 5 vuotijas😭☹️

Käyttäjä elina5 kirjoittanut 13.06.2012 klo 07:33

minnä en vaan jäksa enää elää kun en saa yössin nukkuttua kun tyllö vällillä neh assijat pinalle ja itken vällillä kun mitiin niitä kun on ollut huonnoja kokko mukssija elämän aikana kun on tehtty väkkisin sittä yhtä juttua ja en olle kaverretta jotka voisi puhua kun en olle ollut kaverretta pitkiin aikohin mulla on isää ikivä kun viimekssi näh joskus pinen pännä kunen erosivat niin sen jälkeen en olle nähnyt sittä enkä edes tiedä missä seh asuu nykyssin😭 minnä en pimmeällä yskalla mennä yksi ulos kun pelkään että jokku teeke pähaa ulkona😭😭😯🗯️😯🗯️

Käyttäjä h0p kirjoittanut 13.06.2012 klo 16:29

Voin uskoa et sulla on pahoja traumoja. Ei oo mikää ihmekää et ulos pimeellä meneminen saattaa pelottaa. Mun yhellä kaverilla oli sama juttu mut se pääs siitä eroon. Ja mulla on myös vanhemmat eronnu. Mut nään kuitenkii iskää vaik asun äitin luona. Mut sulla ei oo sitäkää mahollisuutta. Eikä sul ole kavereita. Ei tosiaan hyvin mee.

Mut ku sanoit et mulla olis vaikeeta ni ei ole, enää. Oon tosi ilonen siitä. Mulla on ollu tosi pitkään vaikeeta ja edelleen ajoittain tuntuu et mitä jos tää on vaa ohimenevää mut tiiän ettei se ole. Mut on mulla tietysti omat ongelmani edelleen. Esim. mullakii on tosi etäinen isä-suhde. Ja edelleenki mulla on toisinaan aika vahvasti itseni häpeäminen ongelmana, johtuen monivuotisesta koulukiusaamisesta.

Ja vielä kerran, se mitä sulle on tehty ei todellakaa ole sun vikas. Ja se on nii väärin sua kohtaan mitä sulle on tehty. En tiiä haluutko mut jos haluut ni mä haluisin jutella sun kaa enemmänkii. Ota vaa yhteyttä jos haluut mut ei tietenkää ole mikään pakko : ) . Jokatapauksessa voimia jatkoon.

Käyttäjä elina5 kirjoittanut 14.06.2012 klo 18:45

minnä en olle saanut välillä nukkutua kun ollen mittinyt niitä asijota mutten ihan koko ajan välillä kun tuloo miellee ja itketää jos kus kun mitin niitä juttuja en varmaan ikinä pystty antamaan nille typille anteeksi😭😎🙂🙂🌻😯🗯️

Käyttäjä elina5 kirjoittanut 15.06.2012 klo 14:49

minnula on isää niin ikävä vaikese halluakaan enää nähä lapssija sen takkija äiti ja isä erossivat kun isä en rakastanut lapsija rakasti vaan äitijä mutta minnulle on joskus pinen pännä tetty väkkisin seksijä jotta en olle hallunut tehä ja yhesä perhesää sen perhe hoitajan mies koskki minun tisiin muttä minnä sannon etten hallua että kosketsiihen minnä mennin sitten yläkertaan ja ollinselä loppu ilal en käh puhunut kennelekään mitää kun en pystty enää mennemään sinen ekkä minun tarvitse mennä sinen enää ikinä kun kerosiitä sykolökille ja seh järjestisen assijan mutta minnula on jos kus pinen päinä ollut rauhotavija kun en olle ollut kunolla kuollusa kun on ollut niitä pahoja hetkkijä elämässä😯🗯️😯🗯️😭☹️