Itsetuhoisuus ja kiusaaminen
Moi!!!
Mä olen ollut koulu kiusattu 7 vuotta alkoi 1 luokalla ja loppui vasta 8 mut niinkuin seiskalla mua kiusattiin pahasti mut loppu kasilla koska vaihdoin koulua ennen kuin koulut alkoi ja se on jättänyt muhun erittäin kamalat muistot ja sit oon erittäin alakuloinen ja surullinen ja ahdistunut koko ajan joka päivä. 😭
Mua joka päivä ahdistaa 24/7 mun asiat ja menneisyys. ☹️
Mä aloitin kiusaamisen jälkeen viiltelyn (7 luokalla) ja nyt sitä on jatkunut 2 vuotta eteenpäin mutta en tee joka päivä vaan noin ehkä kerran viikossa riippuu mun voinnista että jos voin ihan hyvin niin entee ku vaan kerran kuukaudessa mut jos voin huonosti niin teen kerran tai kaks kertaa viikottain. 😞
Oon yrittänyt itse murhaa noin 3-4 kertaa mutta epä onnistunut aina siinä. Kukaan mun perheessä ei tiedä että oon edes yrittänyt itse murhaa joskus. Ne tietää vain että mulla on vaikea menneisyys ja sit mun päässä pyörii viiltely ja itse murha melkein päivittäin. Tiedän että se on vakavaa kun on tommosia ajatuksia mutta en voi niille ajatuksille mitään. 😭
Mä itse epäilen että mulla olisi masennus koska mun huono vointisuus on jatkunut jo liian kauan ja liian pitkään. 😭
Mä en vaan jaksaisi elää koska eläminenkin tuntuu vaikealta ja raskaalta. 😭
Mun vointi ei tunnu parantuvan vaan menevän huonommaksi koska oon jo henkisesti loppu ja melkein fyysisestikkin ja sit itken joka ilta jopa itseni uneen ja sit oon päivittäin surullinen ja alakuloinen ja ahdistunut. ☹️ ☹️
Sarjetty kirjoitti 8.11.2015 20:58
Hyvä ku on auttanu!
Joo vointi ei parane yhtäkkiä. Paraneminen on se vaikein vaihe.
Kerro vaan lisää tilanteestas täällä, jos haluat.🙂
No mun tilanne on semmoinen että mun vointi on huono välillä tulee mieleen että haluan tappaa itseni tai kuolla ja sit mieliala on todella huono ja sit mua ahdistaa joka päivä koko ajan ja se ei helpota mitenkään vaikka tekisin mitä vain ja sit oon viillellyt tänä vuonna ja sit en tiedä oon ollut sekaisin monta päivää ja sit Mä en tiedä mulla on vaan monesti ollut semmoinen olo että haluu vain kadota ja lähteä pois täältä ja sit oon henkisesti loppunut jo. 😭
Tässä tää nyt jotenkin oli kerrottu on vielä paljon muuta esim syömiseen ja nukkumiseen liittyen jne mut en jaksanut nyt kirjoittaa koska siitä tulee muuten liian pitkä lista.☹️
Kirjota vaan ihan kaikki.
Onko mitään millä viiltelyn vois korvata? Kirjoitus, musiikki, liikunta yms?
Pitäisikö sinun yrittää kohottaa itsetuntoos? Kirjottaa joka päivä ylös kolme hyvää asiaa itessäs? Ja pitäisikö sun myös kirjottaa joka päivältä ylös kolme positiivista asiaa?
Kerro vaan ihan kaikki. Ei haittaa vaikka lista oisi pitkä, kun jos et kerro kaikkea on vaikeampi auttaa.
Nyt olisi todella tärkeää että saisit kerrottua miltä susta oikeasti tuntuu. Itsetuhoisuus ja henkisten voimien loppuminen on asioita, joiden kertomista kukaan ei voi kieltää. Se on vaikeaa sanoa niitä ääneen, mutta sä ansaitset kaiken mahdollisen avun. Pystytkö esimerkiksi näyttämään tämän viestin jollekin auttajalle? Esimerkiksi terveyskeskuksessa, jos koulussa sua ei uskota. On aivan ensisijaista, että voisit nyt saada oikeanlaista, ymmärtävää apua. Kenenkään ei tarvitse puskea eteenpäin yksin, jos olo on aivan sietämätön.
Älä tapa äläkä vahingoita itseäsi. Rohkaisen sua hakemaan apua. Se voi olla vaikea askel mutta kannattaa ottaa, mahdollisista aiemmista pettymyksistä huolimatta. 🙂
Tsemppiä ja halauksia. Sä paranet kyllä vielä. ☺️❤️
Sarjetty kirjoitti 9.11.2015 16:47
Kirjota vaan ihan kaikki.
Onko mitään millä viiltelyn vois korvata? Kirjoitus, musiikki, liikunta yms?
Pitäisikö sinun yrittää kohottaa itsetuntoos? Kirjottaa joka päivä ylös kolme hyvää asiaa itessäs? Ja pitäisikö sun myös kirjottaa joka päivältä ylös kolme positiivista asiaa?
Kerro vaan ihan kaikki. Ei haittaa vaikka lista oisi pitkä, kun jos et kerro kaikkea on vaikeampi auttaa.
Kuuntelen musiikkia koko ajan ja olen yrittänyt sillä just vähentää viiltelyä ja sit liikun suhteellisen paljon ja kirjoitan runoja ja sit piirrän.
En pysty kohottaa itsetuntoani koska se on ollut tämmöinen jo yli 3 vuotta.
Olen yrittänyt noita keinoja että kirjoittaisin positiivisia asioita mut niitä mun on todella vaikea löytää.
No mun normaaliin elämään kuuluu se että nukun joka yö noin 4-6 tuntia en sen enempää ja sit mulla on vähän syömisessä vaikeuksia en käy koulussa syömässä ja sit kotona syön ilta tai aamu palaksi vain jugurtin tai yhden leivän jos edes niitäkään ja sit kun Tuun kotiin niin syön vähän jotain ja seuraavaksi vasta illalla.
villikettu kirjoitti 9.11.2015 19:19
Nyt olisi todella tärkeää että saisit kerrottua miltä susta oikeasti tuntuu. Itsetuhoisuus ja henkisten voimien loppuminen on asioita, joiden kertomista kukaan ei voi kieltää. Se on vaikeaa sanoa niitä ääneen, mutta sä ansaitset kaiken mahdollisen avun. Pystytkö esimerkiksi näyttämään tämän viestin jollekin auttajalle? Esimerkiksi terveyskeskuksessa, jos koulussa sua ei uskota. On aivan ensisijaista, että voisit nyt saada oikeanlaista, ymmärtävää apua. Kenenkään ei tarvitse puskea eteenpäin yksin, jos olo on aivan sietämätön.
Älä tapa äläkä vahingoita itseäsi. Rohkaisen sua hakemaan apua. Se voi olla vaikea askel mutta kannattaa ottaa, mahdollisista aiemmista pettymyksistä huolimatta. 🙂
Tsemppiä ja halauksia. Sä paranet kyllä vielä. ☺️❤️
Mä käyn psykiatrilla mutta se ei osaa auttaa mua kunnolla.
Mulla epäillään masennusta ja paniikki/ahdistuneisuushäiriötä ja SOS.tilanteiden pelkoa
Mutta en tiedä onko mulla mitään noista koska mulle ei kerrota.
Oon tehnyt jo aikoja sitten 3 masennus testiä ja ahdistuneisuus testin ja SOS.tilanteiden pelko testin mut en tiedä niistä mitään kun mulle ei kerrota
😭
Okei. Ootko tehny nettitestei noista masennuksista yms.?
Hyvä et yrität vähentää viiltelyy. Entä päivisin nukkuminen yöunien lisäks?
Voisitko harkita et söisit koulussa edes joka toinen päivä. Jos liikut paljon ja syöt vähän, niin millainen painosi on? Ethän ole alipainoinen?
Olisiko sun mahdollista päästä toiselle psykiatrille? Tai voisitko saada edes tilapäistä vapaata koulusta, jos tarvitset sitä oloosi? Tämän pitäisi olla mahdollista. Auttajasi pitäisi antaa sinulle lomaa, jos olosi on liian paha. Tai vähintäänkin jotain sellaista apua, mikä oikeasti auttaa.
Hienoa että sulla on noita omia keinoja, musiikki, runot ja piirtäminen, sillä niistä voi olla enemmän apua kuin luulisikaan. Kyllä sun itsetunto voi parantua, vuosia jatkunut taistelu itsetunnon kanssa ei tarkoita sitä, etteikö se voisi nousta uudelleen. 🙂
Tsemppiä! Älä luovuta, sun olo paranee kyllä vielä! Toivon lujasti että auttajatkin ymmärtävät, miltä susta oikeasti tuntuu. ☺️❤️
Sarjetty kirjoitti 11.11.2015 9:53
Okei. Ootko tehny nettitestei noista masennuksista yms.?
Hyvä et yrität vähentää viiltelyy. Entä päivisin nukkuminen yöunien lisäks?
Voisitko harkita et söisit koulussa edes joka toinen päivä. Jos liikut paljon ja syöt vähän, niin millainen painosi on? Ethän ole alipainoinen?
Oon tehnyt netissä niitä testejä.
Päivisin en pysty nukkumaan.
En pysty syömään koulussa se ahdistaa liikaa
No mun painoni on ihan normaali mut mun mielestä oon läski ja lihava.
En usko että olisin alipainoinen
villikettu kirjoitti 11.11.2015 10:43
Olisiko sun mahdollista päästä toiselle psykiatrille? Tai voisitko saada edes tilapäistä vapaata koulusta, jos tarvitset sitä oloosi? Tämän pitäisi olla mahdollista. Auttajasi pitäisi antaa sinulle lomaa, jos olosi on liian paha. Tai vähintäänkin jotain sellaista apua, mikä oikeasti auttaa.
Hienoa että sulla on noita omia keinoja, musiikki, runot ja piirtäminen, sillä niistä voi olla enemmän apua kuin luulisikaan. Kyllä sun itsetunto voi parantua, vuosia jatkunut taistelu itsetunnon kanssa ei tarkoita sitä, etteikö se voisi nousta uudelleen. 🙂
Tsemppiä! Älä luovuta, sun olo paranee kyllä vielä! Toivon lujasti että auttajatkin ymmärtävät, miltä susta oikeasti tuntuu. ☺️❤️
Ei mulla oo oikein mahdollisuutta päästä toiselle psykiatrille.
Ei mulle anneta mitään lomaa eikä vapaata koulusta.
😭
Hyvä, ettet oo alipainoinen. Oon varma ettet myöskään oo läski. Kyllä toi varmaanki menee ohi vanhetessä. Kovin moni nuori ei oo tyytyväinen kehoonsa.
Olet varmasti aivan riittävän hyvä sellaisena kuin olet. Itsetunnon rakentaminen ei tapahdu hetkessä, eikä se ole helppoa, mutta se on täysin mahdollista. Et varmasti ole läski. Masentuneena ajattelee helposti, että itsessä olisi jotain vikaa. Sussa ei todellakaan ole vikaa, ja tämä ei ole mitenkään sun syytäsi.
Yksi mahdollisuus on sanoa äidillesi, että tarvitset ihan oikeasti apua. Hänen pitäisi kyllä ymmärtää, ettet oikeasti jaksa. Joskus läheisillä kestää kauan ymmärtää, millainen olo oikeasti on.
Halaan sua ajatuksissani. Sä voit aivan hyvin parantua vielä ja saada elämäsi raiteilleen. Toivoa on aina, vaikka sitä ei itse näkisikään. Toivon sulle tuhannesti tsemppiä ja kaikkea hyvää jokaiseen hetkeen. ☺️❤️