Minulla alkoivat ongelmat jo oikeastaan kun olin 9v. silloin tein asioita joiden olisi pitänyt tulla vasta joskus näihin aikoihin kun olen 15.Silloin voin todella huonosti,laihduin paljon ja kävin psykologilla.Pääsin tästä yli ja jatkoin elämääni suht onnellisena tietämättä että kuudennesta luokasta eteenpäin elämäni olisi maanpäällinen helvetti.
Äitini kuoli leukemiaan samana syksynä/alkutalvesta kun aloitin ylä-asteen.
Talvi meni suht hyvin keväällä sain ponin ja hevosen(koska vaatimalla vaadin ja kauhea halu olla kaikkein paras jne.No minulla on myös sairaus ja syön roppa kaupalla lääkkeitä ja seiskan kevällä en enää kestänyt stressiä ja keho reagoi siihen niin että joudunin tyksiin.Kesä meni ihan jees..en paljoa siitä muista.No tietenkin kun äiti kuoli niin isä muutti asumaan kanssani ja se on ollut aivan kamalaa en sanoin voi kuvata miten isän lähes jokainen sana hakkaa miinut yhä syvemälle tähän kipuun.Hän luultavasti tekee sen ”tietämättään”.No tämän vuoden kevät talvella sitten lopullisesti napsahti ja otin yliannostuksen lääkkeitä ja olin tyksissä 1 tai 2 päivää..en muista siitäkään mitään,sen jälkeen asuin veljieni luona ehkä 1kk?? Tuon kuukauden aikana minulla oli tapaaminen missä oli sossut lääkäri ja psykologi+isä ja veli silloin tajusin vasta kunnolla ettei niillä ole mitään hajuakaan mitä päässäni liikkuu ja usein ilmaisin asiat täysin väärin/he eivät vain ymmärtäneet😠
Ja jo tätä ennen oli luottamus mennyt moneen joka yritti ”auttaa” sillä joskus he ilkeilivät,olivat täysin välinpitämättömiä tai suorastaan röyhkeitä.
Tämän takia lähinnä valehtelen heille nykyään

Nyt tähän päivään sitten
Olen nyt jo pidemmän aikaa elänyt täysin sumussa ja aina välillä havahdun ja olen aivan pihalla kunnes taas olen sumussa ja aikani menee lähinnä siihen että suunnittelen itsaria tai muuta vaarallista(esim syksyllä uusi lääkeyliannostus)Kotona en halua tehdä mitään koska vihaan isääni enkä halua että hän edes koskee minuun+että elän nykyään kauheassa stressissä ja jonkulaisessa pelossa kun hän on sisällä että milloin hän taas räjähtää.
Ja varma olen vain siitä etten halua elää yli 20-30v osittain juuri koska vihaan myös itseäni ja tämä sairaus ei ole mitenkään kiva😞
Olen myös huomannut sen että mistä ennen iloitsin/nautin niin en tunne mitään niitä asioita kohtaan enää

toivottavasti joku jaksaa lukea ja ymmärtää edes puolet tästä🤔