Itsensä muuttamisesta.
Mitä mieltä olette siitä, että ihminen yrittää muuttua, yrittää olla parempi yrittää olla ahkerampi, reilumpi, oikeudenmukaisempi, mukavampi muita ihmisiä kohtaan? Entä jos on temperamenttinen ja yrittää hillitä itsensä paremmin? Pystyykö ihminen siihen pystykö ihminen muuttumaan vai onko yrittäminen jo itsestään itsensä ja ennenkaikkea muiden pettämistä? Elämä on valintoja kaikki sanoo. Mikä määrittelee sen minkälaisia ihmisiä me olemme ? Toivon, että ihminen pystyy muuttumaan, että tekomme, käytöksemme ja valinnat mitä teemme määrittää hyvyytemme ja/tai pahuutemme. Kaikki on valintaa jos valitsen hyvän useimmin tilanteissa kun välinpitämättömyyden tai jopa pahan niin tekeekö se minusta paremman ihmisen vai petänkö vain itseäni ja muita?
Tämä aihe on mielessäni koska tulin jätetyksi muutamia kuukausia sitten ja sen jälkeen musta on vain tuntunut, että mun täytyy muuttua edes vähän mutta en halua jos se on vain teeskentelyä tai petosta. Pelkään, että en ole oma itseni ihmisille pelottaa, että petän muut antamalla itsestäni kuvan joka ei vastaan todellisuutta.
Temperamentti oli itselläni aika kiihkeä vielä jokunen aika sitten. En itsekään viihtynyt siinä roolissa. Luonteeltani olen aika eristäytyvä ja hiljainen mutta sallin itseni räjähdellä, kun tarpeeksi keräsin sisikuntaani tunteita. Omasta mielestäni petin itseäni, kun en osannut tuoda tunteitani muuten esiin. En oikeastaan yritä hillitä itseäni, olen vaan oppinut hieman miettiin miten julkituon tunteitani.
Olosuhteet ainakin minulla määrittelevät millaisen ihmisen näytän itsestäni muille ihmisille. Mutta aina lopulta sieltä löytyy sitten se oma minä minkä seurassa viihdyn.
Nythän alkoi ihan tuntuu, että elän seesteistä vanhuutta.
Fear, voihan vika olla toisessakin eikä sinussa vaan. En tiedä kannattaako itseään muuttaa jonkun toisen takia, jos itse viihdyt omana itsenäsi. Älä ainakaan petä itseäsi ja ole joku muu.
Minusta oma itse on jatkuvassa muutostilassa. Se kehittyy erilaisten tapahtumien seurauksena joka hetki johonkin suuntaan. Eri ihmisten seurassa "itse" on erilainen, mutta se ei ehkä kuitenkaan tarkoita, ettei olisi oma itsensä. Esimerkiksi minulle on erittäin tyypillistä olla vieraiden ihmisten seurassa sulkeutunut ja syrjäänvetäytyvä, mutta läheisten seurassa olen toisenlainen. En voi väittää, että vieraiden seurassa olisin jotenkin vähemmän minä, koska silloin olemukseeni kuuluu olla syrjäävetäytyvä. Yritys olla jotakin muuta tuntuisi hölmöltä. Minulla ei siis ole tarvetta muuttua tämän asian suhteen.
Jos kuitenkin tunnet haluavasi muuttua ITSESI takia, se luultavasti onnistuu ajan kanssa. Muutoksen yrittäminen voi aluksi tuntua teennäiseltä, mutta ihmiset ovat aika hyviä omaksumaan uusia rooleja; unohtavat hetken kuluttua näyttelevänsä. Miksi sinä et olisi oikeasti hyvä ihminen? Miksi se olisi teeskentelyä? Ihmissuhteissa on ainakin tärkeää olla oma itsensä (sitähän aina hoetaan), koska huijaus tulee aina lopulta ilmi.
Minä päätin joskus aikoinani muuttua paremmaksi ihmiseksi muille... siinä kävi niin etten ole enää kovin hyvä itselleni, en tunne enää itseäni, olen ihan sekaisin ajatuksistani joita en saa järjestettyä päässäni...
Muuta itseäsi ainoastaan jos se on eduksi sinulle.
Ja temperamentisen ihmisen ei tule missään nimessä tukahduttaa tunteitaan, ketään ei tule tietenkään satuttaa mutta ne tunteet pitää oppia kanavoimaan toisella tapaa... muuten sitä menee ihan sekaisin.