On ihan normaalia tuntea pelkoa itsenäistymisen kynnyksellä. Onko sinulla jonkinlaista tukiverkostoa alueella, tai voivatko laitoksen ohjaajat auttaa sinua jotenkin asian käsittelemisessä myös muuttosi jälkeen?

Muistan itse, kuinka pelottavaa ja stressaavaa omaan kotiin muuttaminen oli, mutta siitä kyllä selviää hengissä 🙂 Paljon tsemppiä sinulle! 🙂🌻

Eikä! Mulla oli ihan sama juttu vuos sitten. Jouduin lähtemään laitoksesta. Sulla varmaan on kuitenkin joitain tukihenkilöitä, joille voit jutella? Mulla on ollu jälkihuollosta sossu ja ohjaaja ja pakko sanoo, et ne on ollu ihan mahtavia.
Omaan kotiin muuttaminen oli mulle pakollista, kun en voinut kotona olla. Mua kans pelotti muuttaa ihan itsekseen, mut siitä pääsee yli, kun oot jonkun aikaa asunu yksin. Juttelet joillekkin asiasta ja pidät huolta siitä, että ihmiset oikeesti tietää, kuinka paljon sua pelottaa. Puhuminen auttaa ihan hirveesti! Mä juttelin vuosi sitten mun terapeutin kanssa ja ei ollukkaan niin kamalaa enää, kun muutin.
Tosin ite asuin vaan kuukauden yksin, kunnes mulle tuli koiranpentu. Eli siis en oo oikeestaan yksin asunu kun sen kuukauden. Voisin suositella, jos sulla vaan on varaa johonkin lemmikkiin! Tää mun koira on auttanut mua pääsemään mun peloista, koska aina on joku muukin kun vaan minä
Tsemppiä uuteen alkuun! 🙂

Kiitos :')

Joo siis täällä nää tietää kuinka paljon omilleen muutto mua pelottaa ja ollaankin saatu sossun ja laitoksen kanssa sovittua että mulla on enempi tuki täältä pois lähdettyä (Jälkihuolto laitokselta, voin tulla hengailemaan tänne jos yksin olo ei nappaa, mahdollisuus satunnaisiin yökyläilyihin, tiiviimpi yhteydenputo myös ohjaajiin > jälkihuollon lisäksi ym. ) Mut silti tuntuu vaan et homma ei vaan oo mua varten. Joudun suuren eroahdistuksen vuoksi muuttamaan vielä samalle paikkakunnalle misdä laitos sijaitser sillä en pysty lähtemää kauemmas ☹️