Olen totaallisen yksin, mun pitäis löytää paikka minne mut otettais vastaan koska kotona en voi olla, siskotkaan ei huoli mua, sukulaisia ei oo. Mul on ollu totaalisen paska elämä tähän päivään asti 17 vuotta, mä en enään vaan kestä, mul on jatkuvasti poissaolo kohtauksii, enkä enää tunne omaa kehookaa. Mä oikeesti vana kidun täällä, haluun kuolla mut en uskalla tappaa itteeni, kumpa uskaltaisin nii mun kärsimys lähtis mut nyt oon elämän ja kuoleman välimaastos, sattuu eniten. Tiiän ettei kukaa täälläkään osaa auttaa ku ei tunne mun elämän tarinaa mutta useet jotka on kuullu sen on vaa todennu että ”ei kukaa tommosta ansaitse”, ”ootpa vahva”, enää en jaksa yrittää selviytyy ja olla vahva.
Ja ihmiset vaa tätäkin lukee, mut ei ketää enää kiinnosta, kaikkiha voi huonosti nykyää.
Apuatarvitsen99 kirjoitti 9.4.2017 20:25
Olen totaallisen yksin, mun pitäis löytää paikka minne mut otettais vastaan koska kotona en voi olla, siskotkaan ei huoli mua, sukulaisia ei oo. Mul on ollu totaalisen paska elämä tähän päivään asti 17 vuotta, mä en enään vaan kestä, mul on jatkuvasti poissaolo kohtauksii, enkä enää tunne omaa kehookaa. Mä oikeesti vana kidun täällä, haluun kuolla mut en uskalla tappaa itteeni, kumpa uskaltaisin nii mun kärsimys lähtis mut nyt oon elämän ja kuoleman välimaastos, sattuu eniten. Tiiän ettei kukaa täälläkään osaa auttaa ku ei tunne mun elämän tarinaa mutta useet jotka on kuullu sen on vaa todennu että "ei kukaa tommosta ansaitse", "ootpa vahva", enää en jaksa yrittää selviytyy ja olla vahva.
Mä ymmärrän sua todella hyvin munkin elämä on ollut ihan perseestä.
Mulla on ollut useasti sanoja ajatuksia.
Mä tiedän kuinka ärsyttävää se on jos ihmiset sanoo vain että ootpa ollut vahva tai jotain muuta.
Mutta muista minä en ainakaan sua tuomitse kun olen itse masentunut ja näin.
Oletko yrittänyt punaisen ristin turvataloa?
Älä luovuta vielä sä tuut pääsee pitkälle .☺️❤️
Apuatarvitsen99 kirjoitti 9.4.2017 20:25
Olen totaallisen yksin, mun pitäis löytää paikka minne mut otettais vastaan koska kotona en voi olla, siskotkaan ei huoli mua, sukulaisia ei oo. Mul on ollu totaalisen paska elämä tähän päivään asti 17 vuotta, mä en enään vaan kestä, mul on jatkuvasti poissaolo kohtauksii, enkä enää tunne omaa kehookaa. Mä oikeesti vana kidun täällä, haluun kuolla mut en uskalla tappaa itteeni, kumpa uskaltaisin nii mun kärsimys lähtis mut nyt oon elämän ja kuoleman välimaastos, sattuu eniten. Tiiän ettei kukaa täälläkään osaa auttaa ku ei tunne mun elämän tarinaa mutta useet jotka on kuullu sen on vaa todennu että "ei kukaa tommosta ansaitse", "ootpa vahva", enää en jaksa yrittää selviytyy ja olla vahva.
Hei. Luin tekstisi ja koen olevani itse samalla aaltopituudella vaikka olen jo aikuinen.. olen niin yksin ja niin surullinen.. näen vain pahaa peilistä.. toisinaan syytän kaikesta itseäni toisinaan tuntuu että se on kaikkien muiden syy.. totuus on se että oli se syy kenen tahansa vain itse voi tunteeseen ja elämään vaikuttaa. Olen joutunut kärsimään elämässä paljon ja olen ollut viittä vaille metrin mullassa muutaman kerran. Mutta taistelen edelleen vaikka joskus tekisi mieli luovuttaa. Tärkeää olisi löytää asioita jotka tekevät olosi hyväksi. Sillä tavoin itse elän edelleen. Älä luovuta.. se ei ole ratkaisu.
Moi,
en ole asiantuntija, mutta oman kokemuksen perusteella:
onko elämässäsi jotain mielenkiintoista tai kivaa asiaa? Onko kenties jotakin mikä vie ajatukset muualle ikävistä ajatuksista? Mikäli on, niin ennenkuin teet mitään lopullista jota ei voi perua, kokeile keskittää elämäsi sen/niiden mukavan/mukavien asioiden ympärille. Koulusta ei tarvitse huolehtia, sen voi hoitaa myöhemminkin. Voit tarvittaessa hakea sairaslomaa lääkäriltä. Jopa omaan kotiin muuttaminen voi olla mahdollista mikäli sairauslomatodistuksen lääkäriltä saat, ja voit elää kelan tuilla, keskittäen elämäsi niihin mukaviin asioihin. Missä elätkään, pyri tekemään mukavista asioist mahdollisimman iso osa elämääsi. Kerro ihmisille että eivät ne mukavat asiat elämääsi häiritse, masennuksen/jne takia et vain jaksa muuta kuin niitä pieniä asioita. Kerro muille etteivät todellakaan vie niitä mukavia asioita sinulta pois, jotta sinulle jää muutakin kun pelkät ikävät asiat.
Mikäli elämässä on jotain positiivista, keskity siihen. Kyllä niille negatiivisille asioille löytyy aikaa sitten myöhemminkin, keskity nyt alkuun niihin positiivisiin ja kun tilanne paranee voit miettiä muitakin.
Oletko jonkinlaisessa hoidossa, onko sinulla jonkinkaltaisia tukihenkilöitä? Onko sinulla jonkinlaista lääkitystä? Vaikka itse ikävyyttä ei voisikaan lääkitä, hyvin usein voi lääkkeillä hoitaa oireita.
Voimia! Ja muista että ei ole mitään syytä lähteä täältä ennenkuin kaikki keinot on kokeiltu. On kuoleman jälkeen sitten elämää tai ei ole, on sille aikaa kyllä myöhemminkin. Käytä tämä elämä mahdollisimman hyvin, tuhlausta se olisi heittää sitä pois ennenkuin on käynyt kaikenlaisissa mielenkiintoisissa lomakohteissa ja kokenut kaikenlaista kivaa.
Muista myös että sillä ei ole väliä uskotko siihen että asiat paranevat, sinun pitää silti aina ajatella että kyllä se paranee. Jo pelkkä ajatus auttaa ja ei ole yhtään mitään syytä ajatella että olisi aika luovuttaa. Kyllä se kuolema tulee kun sen aika on, älä suotta kiirehdi sen kanssa. Kuolemaa voi aina pyytää odottamaan vielä hetken, jos jostakin löytyisi vielä jotakin positiivista, mutta kun kuolema tulee kylään on jo liian myöhäistä sulkea ovea. Älä suotta siis päästä kuolemaa sisään ennen aikojaan.
Hirmuisesti voimia!!! Oletko miettinyt tekeväsi itsestäsi lastensuojeluilmotusta? Itse tein sen ja se helpotti loppujen lopuksi elämääni aivan valtavasti. Vaikka se aluks pelottaakin, sekin on paljon parempi kun kuolema. Olet vielä niin nuori, että sulla on vielä niin niin paljon uutta nähtävää ja koettavaa. Nyt on kuitenkin tärkeintä turvata sun elämä ja hyvinvointi. Toivon sulle parempia aikoja ja valtavasti voimia! ☺️❤️