Koulussa en oppinut mitään, enkä pystynyt keskittymään tunneilla vaikka kuinka yritin. Kävin kaikissa tutkimuksissa ja sain diagnoosiin kaikenlaisia oppimishäiriöitä. Olin tosi ujo,herkkä ja hiljainen Ylä-asteella ihastuin yhteen luokkalaiseen tyttöön. Joka ei ilmeisesti tykännyt, että aloin vilkuilemaan häntä. Sitten tämä tyttö alkoi kiusaamaan mua. Kommentoi ulkonäköäni, kuinka ruma ja säälittävä olen. Luokassa oli muutenkin tosi huono yhteishenki, vaikka kavereitakin oli niin joka päivä sai kuulla pään aukomista ja syrjintää. Samaan aikaan oli porukoitten ero, muistan vaan kun joka ilta itkin etten halua mennä kouluun. Kiusaamisen sain loppumaan kun joku kerta pistin vastaan ja muut luokkalaiset alkoi puollustaan mua. Peruskoulusta kuitenkin selvittiin ja pääsin haluamaani jatko opiskelupaikkaan.

Uusi koulu ei ollutkaan aivan semmoinen kuin olin odottanut. kavereita en oikein saanut kun olin niin hiljainen ja ujo. Halusin päästä porukkaan mukaan joten aloin polttaan röökiä ja tekeen muitakin vähän tyhmiä juttuja. Niin sain luokalta kavereita ja koulussakin oli välillä hauskaa. Sitten koitti aika kun valmistuin koulusta ja olin intoa täynnä, että enään ei tarvii kouluja käydä ja pääsee töihin.

Viikonloppuna aina juotiin ja pidettiin hauskaa kavereiden kanssa, itsetuntokin oli ihan kohtalainen. Sitten koitti armeijaan meno jännitti tosi paljon, mutta olin hyvillä mielin, ettei vuoteen tarvitse miettiä mitä tekee elämällään. Toisin kuitenkin kävi parin viikon jälkeen alkoi ahdistaa tosi paljon enkä saanut nukuttua yhtään. Siitä sitten käsky kotiin ja pari vuotta lykkäystä intistä.

Jonkin aikaa meni, että sain koottua itseni kasaan olin todella pettynyt itseeni. Lähdin sitten töitä, oman alan töitä ei sitten löytynytkään. Sain kuitenkin töitä eri alan hommista. Se duuni oli todella rankkaa 8kk kitkuttelin menemään siinä firmassa. Sitten sain töitä muualta olin innoissani, että nyt pääsee pois näistä paska hommista. Uudella työpaikalla en päässyt yhtään porukkaan mukaan ja työkin oli todella yksitoikkoista. Sain kuulla selkäni takana piilo vittuilua kuinka hiljaiset on outoja ja yksin kertaisia ihmisiä. Masennuin ja ahdistuin pahasti. Upposin täysin pääni sisään mieliala vaihteli koko ajan ja tunsin todella kovaa itse vihaa. Olin lähellä uupumusta, kuitenki kestin sopimuksen loppuun asti.

Muutaman kuukauden työttömyyden jälkeen löysin uuden työpaikan. Kerrankin työ tuntui ihan mukavalta ja olin toiveikas. Sitten aloin kuvittelemaan, että kukaan ei pidä minusta ja musta puhutaan paskaa selän takana. Keskittymis kykyni on huono ja pelkään koko ajan, että teen jotain mikä saa minut näyttämään tyhmältä muiden edessä. Nytten olen todella masentunut ja ahdistunut mielialani heittelee laidasta laitaan monta kertaa päivän aikana itken koko ajan kotona. Olen todella kateellinen ja katkera kavereilleni ja muille ihmisille aivan kaikesta. Naisen kanssa en ole ikinä ollut koen todella suurta häpeää ja läheisyyden kaipuuta. Tuntuu todella pahalle katsoa kun kaverit löytää aina muijia joka kerta kun ollaan baarissa. Toivottavasti en heräisi huomenna niin ei tarvitsisi mennä töihin ja kestää tätä elämää. Psykiatrille oon varannu ajan pelottaa ihan helvetisti. Ikinä en oo tunteistani kenellekkään avautunu saa nähdä mitä siitäkin tulee. Tällänen elämän stoori mulla.