Isänpäivä ahdistaa
Isäni kuoli n. 5 vuotta sitten ja tuntuu että siitä ei oo vieläkää päässy yli. Isänpäivä on joka vuosi ollu yhtä tuskaa ja muutenkin syksyllä kun alkaa tulla pimeä ja joka puolella on synkkää nii se vaa saa mielialan entistä alemmas… En tiiä miten mä pääsisin eroon tästä, mutta kai se sitten on vaa kestettävä ☹️
Otan osaa ja voimia isänpäivään rospeee! ☺️❤️
Itse en voi sanoa miltä tuntuu menettää isä. Sen voin sanoa että isäni on kärsinyt kauan mielenterveysongelmista eikä siksi ole läsnä elämässäni. Pystyn vain kuvittelmaan kuinka hirveältä tuntuu varsinkin isänpäivänä. Mikään tai kukaan ei korvaa omaa isää. Toivon sulle paljon jaksamista ja lämpimiä halauksia!
"Sydän itkee hiljaa. Luonto on vaiti,
kuin aavistaen suuren tuskan.
Tuskan, johon samalla sekoittuu kiitollisuus,
Kiitollisuus siitä että olit osa elämääni."
Osaanotot, ja kovasti jaksamisia <3
Osaan kuvitella miltä susta tuntuu, koska oma isäni on hyvin alkoholisoitunut ja eipä juuri kuulu elämääni, joten myös mua ahistaa isäinpäivä ja mieleen tulee vain kamalia muistoja siitä...
Ja toivon että selviät syksyn vaikka onkin pimeää ja synkkää. Koita ajatella jotain ilosia asioita ja kun tulee pimeää niin lue vaikka kirjaa tai katso leffoja(:
Minunkin isä kuoli kauan sitten. Mulla on adoptioisä kyllä.
Mutta nyt kun taas näkee mainoksia osta isälle tätä ja tota ja adoptioisä aivan eri asioista pitää kuin biol. isäni. Mietin, että tuo sopisi isälle ja kuinka kivaa ois se sille ostaa.
Sitten mietin, että tuo ei taas sopisi adoptioisälle, vaan joku toinen lahja.
En minä kyllä mitään koskaan osta. Teen kortin ja kakun, jos olen kotona. Ja käyn toisen isän haudalla.
Otan osaa isäsi puolesta.
Ymmärrän omalta osaltani miltä sinusta tuntuu. Oma isäni kuoli 12 vuotta sitten ja silti syksy ja isänpäivä ovat vaikeita. Olen nyt 24 vuotias ja monella ikäiselläni isät ovat vielä kuvioissa. Viime yönä näin unta, että isäni saapui ovesta sisään ja sain halata häntä. Olin ensin iloinen unestani, mutta nopeasti tulin surulliseksi, kun tajusin ettei minulla muuta enää ole kuin satunnaiset hetket harvoissa unissa.
Mietin joskus itse, onko minussa joku vikana, kun en pääse yli surustani. Minun mielestäni surra saa. Minua isänpäivänä on auttanut mukavien asioiden muistelu, vaikkakin se on aina haikeaa. Käyn hautausmaalla toivottavamassa hyvää isänpäivää, muistelen mukavia hetkiä, katson valokuvia. Pitäisi yrittää muistaa ne ja olla kiitollinen menneistä hetkistä.
En tiedä oliko tästä apua sinulle. Jokatapauksessa voimia syksyyn ja tulevaan isänpäivään 🙂🌻