Terve. En oikein osaa mitään sanoa sun isästä, en tiedä paljon alkolismista. Mutta tuohon osaan sanoa kun toivot isäsi elävän vielä kolme vuotta jotta siskosi on 18v. Koska mun äiti kuoli kun olin 16v ja se kirjotusten perusteella haaveili elävänsä siihen asti kun mie olisin 18v. Koska se kuoli mun ollessa 16v, niin mulle hommattiin ensin sijaisvanhemmat ja sitten ne adoptoi mut.

Kun täytin 18v mie että jos nyt vasta äiti kuolisi, niin olisinko mie aivan yksin eikä ketään kiinnostaisi miten elän tai ees missä elän. mullakin on isosisko ja isoveli, ehkä ne olisi musta voineet huolehtia mutta musta vaan on oikein, että vielä 18v on joku ihan oikea aikunen joka auttaa ja joka ottaa vastuuta elämästäni vaikka olenkin lakisääteisesti aikunen.

Tarkotus on tällä sanoa, että hakekaa jo nyt apua, eikä kannata odotella.

Hei..Etsä ole syyllinen sun äitis kuolemaan,jokainenhan sitä on murrosiässä kauhea ja vastarannankiiski,kuhan se ei nyt jatku aikuisikään asti....Mä oon ite 18 ja alan vasta nyt pääseen yli teinikapinasta ja kapinaa mulla löytyy vieläkin...Pistän yhä vastaan,mutten asioissa,jotka on mun parhaaks...Oon oppinu,että aikuisten kanssa pitää myös joustaakin ja pelata yhteispeliä,sopia asioista...Kapinointi kun ei ratkaise mitään...Vaikka mussa välillä syttyy ajoittain oikein kytevä vastaantaistelunhalu...🙄..Mutta kun sopii asioista ja joskus suostuu toisenkin tahtoon,niin silloin saa myös joskus tehdä myös sitä,mitä ite tykkää...Ei mulla olis enää pokkaa tapella aikuisia vastaan,kun ne kuiteski tietää asioista enemmän...joskus kuitenkin teen niinkuin ite haluan,siihen mulla pitää olla oikeus...mutta okei,annetaan olla,On varmasti rankkaa menettää vanhempansa....Musta sun tai jonkun aikuisen kannattais hakea sun isälles apua,koska voi olla,että sun isäs ei eläkään 3 vuotta..Aina kannattaa tehä jotain,ennenkuin on liian myöhäistä..Läheisistä ja ystävistä kannattaa pitää kii....😉 Ja säkin voit hakea apua,jos et yksin jaksa..sitä ei kannata ees yrittää...Oon ite nimittäin tehny sitä ja se on yhtä helvettiä,liian raskasta,niin,että meinasin jopa tappaa itteni..Vanhempiani en oo menettäny,mutta niiden kanssa on ollu ajoittain vaikeaa,tosin niilläkin on ollut mun kanssani vaikeaa,oon ollut kerta kaikkiaan hirvee pentu...Mutta kun otetaan huomioon,että elämäni muuttui hirveeks joskus 6.luokalla..Itsetuntoni romahti täysin,mua kiusattiin,jätkät kohteli mua kuin paskakasaa koulussa,viiltelin silloin ekan kerran...Elämä oli yhtä tuskallista paskaa,jota ei jaksanut eikä huvittanut elää..Ja sitä se on ollut koko yläasteen ja vielä sen jälkeenkin...masennushan mulla on todettu noin yli vuos sitten...mulla on isä,jolla on psyykkinen sairaus...Ja voit kuvitella,millasta se on kattoo sitä vierestä...mulla on sisko,jolla on kans masennus,joutu sen takia noin.2 vuotta sitten meneen psykiatriseen päivystykseen...Mulle se oli kuin isku vasten kasvoja...Oon nähny,kun vanhempani on käyneet siihen käsiks...😭 En kestä sitä,että joku tekee sellaista mun rakkaalle siskolleni...Tai edes vanhemmilleni....En halua puhua siitä sen enempää,se sattuu niin paljon,että kohta repeen itkuun...oOn nähny,kun mun isä hakkaa mun äitiä...😭 Pelkäsin pienenä menettäväni molemmat....Yksi äitini tuttu,jonka olen vaa nähnyt,teki itsarin,kun olin 14-vuotias...Mutta tässä vielä olen pystyssä ja vaikken nyt olekaan menettänyt ketään lähimmäisistäni,sekin tulee tapahtumaan joku päivä...mutta sitä ei pidä odotella,vastoinkäymiset ja rankat kokemukset on aina rankkoja ja kivukiaita,mutta ne vahvistaa,usko pois...Mutta niitä ei tarvii kantaa yksin,aina saa apua ja luulen,että se on sullekin tarpeen...Toivottavasti tämä yhtään helpotti,että jaksat ees sen takia,että saat kirjottaa tänne ja joku kuuntelee ja ottaa kantaa...Varmasti löytyy monia,jotka on menettäneet läheisensä,mun isän isä kuoli viime talvena...Apua kannattaa myös hakea,jos kotona on vaikeaa...Koska sulla on oikeus saada turvallinen koti ja riittävästi vaatteita,katto pään päälle jne...Mutta tietty vanhempiakin pitää arvostaa ja kunnioittaa,jos ne sen tarjoaa...Koita jaksaa,ees sen takia,että saat tänne purkaa juttujas...🙂👍

Kiitos kommenteista! Kaipasin niitä, todella...🙂🌻
Varsinkin sulle Miss_Furiou, tippa tuli linssiin kun luin sun viestiä. Ihanaa, että jaksat olla täällä tsemppaamassa muita, vaikka säkin oot saanu oman osas vastoinkäymisiä. Mun on ollu tosi vaikee puhua kenellekään näistä asioista, isosiskon kanssa on onneksi hienot välit ja sen kanssa oon pystynykin jonkin verran puhumaan fiiliksistä. Ollaa myös muisteltu niin hyviä kun huonojakin juttuja lapsuudesta, ja mulle on ollu tosi tärkeetä löytää ne positiiviset, koska mieli meinaa juuttua niihin mun äidille vittuiluihin ym. inhottaviin tapauksiin. Oon kyllä harkinnu sitä ulkopuolisen avun hakemistaki, mut en vaan osaa ottaa sitä askelta...vielä.🙄 Tää oli mulle jo askel purkaa näitä murheitani tänne.

Kyllä mä yritän ajatella, että asiat voisivat olla huonomminkin ja pitäis olla kiitollinen siitä mitä on. Mun isä ei sentään oo koskaan ollu väkivaltainen ja oon tosi pahoillani sun puolesta, että oot sellasta joutunu todistaa 😞 Mä yritän laittaa taas uuden vaihteen päälle ja jatkaa eteenpäin porskuttamista 🙂👍 Mulla on vaan se ongelma, että ajattelen liikaa näit asioita ja sit kun en pura niitä kenellekään, niin ei saa otetta oikee mihinkään. Yöt on vaikeita, kun nukkumaanmennessä väkisinkin on aikaa ajatella ja oonkin kärsiny univaikeuksista ties kuinka kauan. No, katse kohti tulevaa, vaikka pelottaakin mitä se tuo tullessaan...

Kiitos vielä! 🙂

Oma isäni ryyppää myös paljon ja pelkään sisarusten puolesta. En voi sanoa että tiedän miltä sinuta tuntuu, mutta ymmärrän huolesi. En osaa vastata kysymykseen, mutta toivon että kaikki kääntyy hyvin siskollesi ja sinulle.🙂