Tää on mun eka kerta ku kirjotan tänne ja muutenki en hirveesti puhu muille milt must tuntuu vaan pidän ne mun sisällä. Eli oon ulkosesti ilonen, puhelias ja energinen ja vedän koulus ja kotona sellast ”hyvän tyttären” roolii. Mut sisält mä oon jotenki iha hajal ja eksyksis. Se alko mun vanhempien eron jälkee ku yritin olla sellanen joka ei aiheuttais lisä huolta. Isän luona olin pikkusiskolleni sellanen varaäiti ja jouduin kantaa tosi ison vastuun jo 10 vuotiaana ku isäni teki paljon töitä, vietti aikaa kavereidensa kans, juhli ja joi mm. No viime talvena isäni hylkäsi mut ja pikkusiskoni ja perusti iha yllättäen uuden perheen. Viime kevät oli tosi raskast aikaa ku isä katkas välit. Kevääl alko sit sellaset pelottavat paniikkikohtaukset. Tuntu et kukaan ei välittäis musta ja mua pelotti tulevaisuus, joskus tuntu et sellast ei ees oo. Viiltely autto kaikist nopeiten niihin ja viiltelin monta kertaa viikos koko kevään. Kesän alussa sain kerättyä itteni ja lopetin viiltelyn. Kesä meni hyvin, vaikka en pitäny melkee mitää yhteyttä isääni. Nyt syksyllä isäni on muuttunut kokonaan. Ennen häntä ei voinut vähempää kiinostaa perhe asiat ja lapset mut nyt se hoitaa iha innoissaa uusia lapsiaan ja yrittää olla kunnon koti-isä. Voin sanoo et oon tosi kateellinen ku en koskaa saanu kokonaista perhettä ja isää joka välittäis. Välillä se soittaa, mut sen jälkeen tulee niin hirvee olo, et vaa viiltely vaa auttaa. Oon ruvennu tavallaa välttelee sellasii tilanteit ja suojelee itteeni pahalt ololt. Jotenki vaa tuntuis paremmalt katkasta välit kokonaa nii sitten pystyis ruveta jatkaa elämää eikä odottelis, et kyl se isä viel kiinostuu mun asioista. En pysty oikee puhuu täst kellekkää ku ees kirjotettuna ei löydy sanoi.
Kiva jos joku jakso lukee tän viestin 🙂
Hei Anna5!
Minullakin on ollut kaikenlaista ongelmaa isän kanssa,
meillä on todella huonot välit.
Joskus tekisi mieli vain lähteä kotoa, ja lähtisinkin jos olisi mahdollista.
Ehkä isäsi tiedostaa itsekin olleensa sinulle ja siskollesi huono isä,
ja koittaa nyt toimia uusien lasten kanssa toisin.
Ehkä hän myös haluaisi tehdä niin teidän kohdallanne mutta ei osaa luoda teihin enää läheistä suhdetta jos teidän välillänne on paljonkin vaikeita asioita.
En tiedä mutta näin voisi olettaa.
Olisiko aivan mahdottoman mahdotonta että saisit sanottua isällesi että sinusta tuntuu pahalta? Tiedän kuinka vaikeaa se on, varsinkin jos ei osaa muutenkaan oikein puhua tunteistaan mutta se voisi auttaa. Saisi isääsi vähän miettimään asioita.
Tai jos uskot että välien katkaiseminen olisi hyvä idea, voit toki tehdä niinkin.
Mutta sitten niitä teidän välejänne saattaa olla todella vaikea enää ikinä korjata..
Sinun täytyy itse nyt miettiä että välitätkö sinä isästäsi sen kaiken vihan ja katkeruuden takana niin paljon että välit olisi hyvä korjata vai kannattaako ne katkaista.
Kovasti voimia sinne.
🙂🌻
hei, anna5.
sua painaa siis se, että isäsi ei ollut sinulle se isä jonka olisit halunnut hänen olevan.
valitettavan moni nuori kokee syntyneensä perheeseen, joka ei ole ihan sitä mitä itse haluaisi sen olevan. onneksi aikuisena saat aloittaa ihan oman elämän, josta voit tehdä juuri sellaisen kuin itse haluat. ja jo nyt nuorena voit alkaa rakentaa tätä omaa elämää.
se onnistuu siten, että vaikka perhe on suuri osa elämääsi, muistat myös, että sinulla on oma elämäsi sen rinnalla. koeta olla murehtimatta koko ajan perheessäsi olevia ongelmia ja sen sijaan keskittyä mukaviin asioihin, joita elämässäsi on.
jos on pakottava tarve viillellä tai muuten paha olo, niin ota ihmeessä yhteyttä vaikka kouluterveydenhoitajaan ja pyydä häntä antamaan sinulle lähetteen ammattiavun piiriin.
tsemppiä sinulle! 🙂👍
ps. niin ja tervetuloa tukinettiin 😉