Jos isäsi häiriköi ja vaikeuttaa elämääsi, eikä hän aio tehdä ongelmalleen mitään, niin sinulla on täysi oikeus pitää puolesi ja lähestymiskieltoa voi silloin käyttää. Lähestymiskielto ei ole tylyyttä, vaan ehkä ainoa keino kuvaamaasi tilanteeseen. Olet tehnyt jo paljon ja häiriön olisi pitänyt loppua.

Lähestymiskieltoa varten kannattaa jättää kaikki todisteet esim. uhkaavat tekstiviestit puhelimeen, eikä poistaa niitä. Jos joutuu käymään lääkärillä pahoinpitelyn vuoksi, niin kannattaa aina kertoa miksi vammat tai mustelmat ovat tulleet. Jatkossa nämä todisteet väkivaltaisuudesta auttavat saamaan tarvittaessa lähestymiskiellon.

Käy puhumassa vaikeasta isä suhteestasi jonkun ammattilaisen luona, niin pääset "taakastasi" ja voit toivottavasti suhtautua tulevaisuuteen positiivisemmin. Pelko ja väkivalta ovat traumatisoineet ja muuttaneet sinua. Muutoksia on vaikea itse huomata, siksi terapeuttinen puhuminen ammattilaisen kanssa usein auttaa käytännön elämässä ja valinnoissa jatkossa.
Voimia!

Surullista, että meitä on näinkin monta. Kuten jo arvasitte on myös minun isäni jäänyt koukkuun juomisensa kanssa ja näkee ilmeisesti ainoana päämääränään viinan hankkimisen ja juomisen. Tätä on jatkunut ihan lapsuudestani asti ja perinteisesti tilanne on kokoajan pahentunut. Mukana on lähinnä henkistä väkivaltaa, muiden ihmisten manipulointia ja kontrollointia sekä alistamista. Väkivalta on ollut myös fyysistä.

Olen itse siinämielessä hälyttävässä tilanteessa, etten enää välitä. En tunne mitään isääni kohtaan, korkeintaan pientä ärtyneisyyttä kun hän yrittää puuttua elämääni. Pienempänä olin ensin peloissani ja epätoivoinen, jossain vaiheessa häpesin koko tilannetta. Pikku hiljaa aloin vihata isääni, vihata ja inhota enemmän kuin vielä mitään muuta tähän mennessä. Enää en edes vihaa, hänen tekemisensä ovat yhdentekeviä minulle, en oikeastaan toivo hänen paranevankaan. Vaikka alkoholin käyttö loppuisi kokonaan, en antaisi enää anteeksi. Peli on menetetty jo minun osaltani.

Ehkä hän joskus näkee mitä pilasi.😑❓

Hei !

Minulla on myös juova isä.
Mutta en ole nähnyt häntä 8 vuoteen. ☹️
Hän soittaa minulle aina Kännissä ja kertoo rakastavansa minua ja se satuttaa.
Olen itkenyt monia öitä vain siksi koska haluaisin auttaa isääni, tuntuu kuin se olisi minun syytäni. ☹️

Mutta tsemppiä sinulle ! 🙂🌻

Meni osoitekin salaiseksi niin eipähän pääse sitäkään kautta isä selville missä asun.

Joku ehdotti, että kirjoittaisin sille kirjeen ja kertoisin tunteistani sitä kohtaan jne. niin se voisi laukaista tilannetta parempaan suuntaan isän puolelta. Mutta minä en siihen pysty. En pysty ottamaan siihen ihmiseen mitään kontaktia ellei se itse pyydä anteeksi käytöstään vilpittömästi ja siihen en usko, en sitten vaikka hän selittäisi mitä.

En pysty edes puhumaan siitä kelleen, kun jo pelkkä tämä kirjoittaminen ko. henkilöstä saa aikaan helevetin pahan olon 😟

Kiitos Tompalle valaisevasta vastauksesta kuitenkin 🙂 En oo sitä ajatellu tuolta kantilta, että se olis minua traumatisoinu mutta kuten kirjoitit niin sitä on vaikea itse huomata. Mutta sen kuitenkin oon huomannu, että se on muuttanu minun suhtautumista miehiin.

Noh, ajattelin tässä nyt sitten kirjottaa pahaa oloa pois. Vaikka juuri äsken kirjotin hurjan pitkän runon. Runojen kirjotus auttaa mua ainakin vähän ahdistukseen.
Kummiskin..
Isällä oli kaikki ihan jees kun sillä oli semmonen väliaikanen työ. Ei siitä paljon palkkaa saanu, mut kummiskin sillä eli ihan hyvin.
Noh..
Nyt isä sitten menetti työnsä ja siitä asti on jatkunut juomista. En muista tarkalleen koska isä menetti työnsä, mutta kyllä siitä jo pari viikkoa on. No, ei ihan koko aikaa isä ole juonut, mutta viime aikoina se on yleistynyt se juominen.
Isä joi koko viikonlopun, eilisen ja tänäänkin se on jo sammuneena tuonne sohvalle. Tänään se oli kyllä todella kännissä, eli voin vaan uskoa miten paljon sillä on mennyt rahaa.
Ja tosiaan rahasta puheen ollen, meillä ei tunnu kohta enään olevan ruokaa kaapissa. Elän vähän niinkun poikaystäväni siivellä, koska se on niin ihana ja pitää musta huolta.
Ei isä tee minulle fyysisesti mitään, mutta henkisesti se sattuu todella paljon kun näkee, että isä ei taaskaan ole selvinpäin.
Isä on juonu ennekin samaa tahtia. Kyllähän isä on sillon tällön selvinpäin. Mutta kyllä se on aina juonut, niin kauan kun vaan jaksan muistaa. Ei se ehkä juonut näin paljon mun viellä ollessa ala-asteella, mutta kyllä se sitten ylä-asteella jo alkoi.
Minulla ei ole äitiä, se kuoli kun olin puoli vuotias. Pelkään koko ajan että isälle käy jotain ja menetän senkin. En tiedä miten kestän semmoista, jos niin käy. En uskalla edes miettiä.
Tää on ihan kamalaa ☹️

Anteeks, oli pakko tulla vuodattaan vähän tänne. 😟