ihan turhat jutut pistävät surulliseksi
Heippa,
miun on aivan pakko avata tämä keskustelu, vaikka tuntuukin kovin turhalta omat murheeni, luettuani näitä muiden pahan olon tarinoita 😟
no yksi ahdistava asia on sellanen, että miulla on kovasti neurooseja. Iltaisin on pakko tarkistaa että hella on kiinni ja palolälytin päällä. Tää on niinkun vakiotoimi, jokailtainen. Sen lisäksi jos on tapahtumassa joku iso tilaisuus tai tapahtuma, niin sitä ennen saatan jäädä räpeltämään esimerkiksi oven kahvan kanssa, että kokeilen että se on varmasti kiinni ja joskus saatan tehdä jonkun pienen asian 3 kertaa, ja jos se meni huonosti teen sen uudestaan 3 kertaa jne ja välillä se on toodellaaa rasittavaa.. kuulostaa hölmöltä tässä mutta niin se vaan käy 😮
neuroosien kanssa olen tottunut elämään mutta on toinenkin asia , nimittäin itsetuntoni on aivan heikkona enkä oikeestaan osaa sanoa edes syytä sille.
Kun ihmiset puhuvat minusta olen varma että he jauhavat pahaa minusta, kun ihmiset ei puhu mun seurassa oon aivan varma että ne ei pidä musta ja nyt ku muutin uuteen kaupunkiin, sain kuin sainkin 3 kaveria.
sitten sattuikin niin, että aloin hajoilla ja yritin selvittää paahaa oloani heille mutta se meniki vaan pahempaan suuntaan.. viikonloppuna kävimme keskustelua ja tuli ilmi, että he ovat tosi väsyneitä ku eivät osaa auttaa. lisäksi vaikutan kiittämättömältä heidän mielestään kun he sanovat miusta välittävänsä mutta en huomaa sitä.
aika sekavasti selitetty ja kuulostaa niin hölmöltä, mutta itken iltaisin kun tuntuu ettei kukaan halua olla kaverini.. ja nekin tilanteet tulee aina silloin tällöin , välillä on oikein hyvä olla
olen muutenkin mielialaltani tosi ailahtelevainen :O
pienet sille joka jaksoi lukea loppuun asti : >
Heippa sinulle, ja voimia!🙂🌻
Itsellänikin on vimmattu tarve tarkistaa kaikenlaista, mutta luulisin, että se johtuu lähinnä siitä, etten luota itseeni vaan pelkään aiheuttavani koko ajan jotakin pahaa; esim. jos vanhempien luona vieraillessani jättäisin vahingossa ulko-oven auki ja jotain pahaa tapahtuisi, en pystyisi antamaan itselleni anteeksi.
Sitten pääasialliseen ongelmaan. Minullakin on tunne, että minusta ei pidetä. Olen pelkotiloistani jo kirjoitellutkin toiseen viestiketjuun. On turhauttavaa pelätä, ja toisinaan tiedostan itsekin että olen ihan hölmö ja väärässä...Siltikin pelkään kovasti muita ihmisiä..
Onko sinulle mahdollisesti sattunut jokin ikävä tapahtuma, jonka vuoksi itsetuntosi olisi maassa tai pelkäisit ettei sinusta pidetä? Itselläni on ongelmana se, että kuormitan ystäviäni murheillani aivan liikaa. Se on sinänsä paradoksaalista, että kuitenkin omalle mielenterveydelleni on elintärkeää saada jakaa asioita jonkun kanssa. Luulisin että sinullekin se on ehdottoman tärkeää 🙂 Siispä jatka ihmeessä kirjoittamista, olen varma ettet ole murheinesi yksin!
Yritän kovasti itse katsoa elämää eteenpäin, ja nauttia niiden ystävien seurasta, joita minulla on. Eivät ne olisi siinä enää elleivät välittäisi, ja samaa voit ajatella sinäkin omista ystävistäsi! 🙂 Sinä olet vahva ja hieno ihminen, ja voin ainakin sanoa tämän siksi, että olet uskaltautunut kirjoittamaan tänne 🙂 Tämä on hieno sivusto, jossa minunkin oloni on turvallinen. En osaa oikein antaa muuta neuvoa kuin että kerro tuntemuksistasi toki jatkossakin; pahinta mitä voisi tapahtua olisi, että jäisi asioiden kanssa yksin🙂🌻