en tiedä pitäisikö minun kirjoittaa koska ei ole ehkä kulunut niin paljon aikaa kuin tarkoitus oli tässäketjussa, noh aika tuntuu ikuisuudelta ja toisaalta taas ei saa pävässäkään mitään aikaa kun päivä on jo taas ohitse.
Minun tapauksestani on kesän tiennoilla vuosi tapahtuneesta ja tuntuu että se olisi voinut ihan hyvin tapahtua viimeviikolla eli aika ei ole merkinnyt mtn olen yhtä hukassa kuin olin silloin en pysty mtn tekemään etten miettisi tapahtunutta.
Voitte ajatella että idiootti kait olen kun en ole hakenut apua ja sitten valittelen täällä kun en enää voi koskaa elää sellaista eläää kuin ennen tapahtunutta, en yksinkertaisesti vain pysty hakemaan apua, on sellainen olo että minun oli vika jos minua ei olisi ollut ei tätä olisi tapahtunut ja miksi ylipäätän tutustuin tähän ihmiseen. En pysty nykyäänkään sanomaan sitä sanaa "hyväksikäyttö" siksi puhuin tapahtuneesta. Elämä tuntuu hajoavan käsiin..apua tuskin saisinkaan koska vikanihan on minun eihän rikottuakaan saa enää ehjäksi vaan siitä voi vain pyytää anteeksi, tai voi yrittää koota sen uusiksi vanhoista palasista odottaen milloin se uudestaan hajoaisi.
En tiedä oliko tästä sinulle juurikaan apua kysymykseesi mutta minulla ei ole tapahtunut suurtakaan muutosta tapahtuneesta😞 en tiedä mitä olisi pitänyt tehdä toisin, ehkä kenties olla syntymättä se olisi todennäköisesti ainoa ratkaisu..
Sen vain tiedän etten koskaan en koskaan tule saamaan samaa elämää takaisin kuin ennen törkeää hyväksikäyttöä..olen valmis nukkumaan ikuiseen uneen!😞

en halunnut määritellä mtn, viim vastaavasta jutusta itsellänikin on vuosi vanhimmista jo 7 vuotta.

terve digna 🙂🌻

Kun luin sinun tekstiä ja kerrot miten sinä tunnet olevasi syyllinen hyväksikäyttöön ja olo on kuin pirstaloitunut sydän,.

Minulla oli väkivaltainen törkeä raiskaus joka tekijä tunnusti 28,5 vuotta myöhemmin.

Siihen asti olin yrittänyt unohtaa mielessä mutta kehon muisti toi sen ylös nykypäivään ja ainoa mitä minun piti tehdä jo vuosikymmeniä aikasemmin eli HAKEA APUA ITSELLENI JA KERTOA TAPAHTUMAN YKSITYS KOHTAISTA MYÖTEN JA TEHDÄ RIKOSILMOITUS JNE...

MUTTA minulle jäi pelko ettei kukaan olisi uskonnut minua tästä tapahtumasta.
olin epävarma itsestäni samalla pelkäsin kaikkia ympärillä olevia joten olin asiasta vaiti. Sen verran ymmärsin etten ollut syyllinen , tiesin että olin syytön kaiken puolin koko tapahtumasta ja se auttoi minua pysymään elämän tällä puolella eikä toisella puolella eli en harkinnut mitään itsetuhoa yritin pitää kiinni omasta itsestään enkä antannut tai sallinut enää muiden ihmiset rikottavaksi.

Kuule pieni ystäväni Kehotan SINUA KÄÄNTYMÄÄN RAISKAUSKRIISIKESKUS TUKINAINEN SEKÄ RIKOSUHRIPÄIVYSYTYS -auttaviin puhelin keskusteluapu ja heiltä voit saada lisätietoja miten toimia eteenpäin jne..

PALJON VOIMIA JA ONNEA EHEYTYMISMATKALLE 🙂🌻 🙂🌻

Olen -86 syntynyt typy ja olin perheväkivallan uhri ensimmäisen kerran -89. Sen jälkeen omia muistikuvia minulla on vuodesta-93 kun taas perheessämme oli väkivaltaa ja seksuaalista häiriköintiä. Oma isäni raiskasi minut, kun olin 10-vuotias enkä voi sitä unohtaa koskaan. Asiasta käräjöitiin, mutta isäni sai rangaistuksen ainoastaan pahoinpitelyistä..
Kukaan muu ei uskonut tapahtumaan todelliseksi kuin serkkuni ja äitini kaksois sisar, joka sattui tulemaan tuon raiskauksen jälkeen meille kylään.
Minut otettiin huostaan 11-vuotiaana ja pääsin/jouduin maalle sijaisperheeseen. Toisaalta pidin perheestä, sillä sain purkaa siellä aggresiivisuuttani maatilan töissä, mutta kun olin ollut siellä muutamia vuosia alkoi perheen isä käyttäytyä sopimattomasti. Jäin heille muutamaan otteeseen kiinni tupakan poltosta ja viinasta. Perheen isä tuli eräs ilta luokseni ja antoi minulle pari siideri pulloa ja sanoi ettei niistä saa puhua muille. Kun olin ottanut pullot, perheen isä tuli päälleni ja yritti päästä sisälleni. En pystynyt huutamaan enkä liikkumaan kunnolla koska mies oli niin iso. Tätä kävi muutaman kerran kunnes kävi niin että olin kovassa kuumeessa ja hän tuli väkisin päälleni..kukaan ei koskaan saanut tietää 😞

Kun täytin 18-vuotta, pääsin sijaisperheestä pois oman elämän makuun ja 21-vuotta täytettyäni jälkihuolto päättyi ja sain lukea kaikki paperit sosiaalitoimistossa, jotka liittyivät minuun. Siellä oli paljon asioita, joista ihmisten olisi pitänyt jo tajuta, että perheessämme oli seksuaalista väkivaltaa ja muutakin hätää..
Ulkopuolisten ihmisten ja jopa seurakunnan työntekijöiden ilmoituksia oli monia satoja tullut vuosien aikana. Aina niissä kerrottiin, että perheen lapsilla on kehossa väkivallan jälkiä, tyttärellä on mustelmia genitaali alueilla ja kaulan ympärillä..lapset pelkäävät kotiin lähtöä..
Miksi kukaan ei tehnyt jo silloin mitään?😐

Minä olin koko nuoruuteni itsetuhoinen ja masentunut. Joka kerta kun ihastuin johonkin poikaan tai joku poika kertoi ihastuneensa minuun, viiltelin itseäni. Myöhemmin pystyin seurustelemaan, mutta en uskaltanut ryhtyä suutelua pidemmälle..ja viiltelin taas itseäni.
Vasta lukion toisella luokalla löysin pojan, joka ymmärsi minua ja ymmärtää edelleen.
Olemme seurustelleen 5½ vuotta ja olemme kihloissa. Nyt kaikki onnistuu, mutta alkuun oli hankalaa ja monta viiltoa piti tehdä ennen kuin pystyin hyväksymään rakkauden..

Nyt olen masentunut ja näen painajaisia joka yö entisistä tapahtumista. Unissa yritän päästä nuista inhottavista miehistä eroon kaikin mahdollisin keinoin, mutta mikään ei auta..Vihaan heitä 😠
Olen väsynyt koska heräilen painajaisiin ja joskus luulen niiden olleen totta.. tämä ei voi jatkua enää näin..😞

minua jännittää kirjoittaa aivan sairaan paljon ja pelottaa myös samalla. tämä on eka kerta, kun missään asiasta puhua. huomenna menen ekä livryhmään, jos uskallan.
kaikki yleensä kirjoittavat menneisyydestä, ei juuri kukaan kirjoita silloin kun asia on ajankohtainen. mulle hyväkskäyttöä tapahtuu juuri nyt eikä se ole menneisyyttä.
mun hyväksikäyttäjä on äitini veli, mun eno. joka on äidin rakkain ystävä, näin äiti aina sanoo. mulla ei ole isää.

minä olen kohta 17v, enoni on minua aina käyttänyt. ei ole koskaan ollut varsinaisessa sukupuoliyhteydessä, olen vielä neitsyt. mutta kaikin muun tavoin se on ruumistani käyttänyt oksettavan paljon. ja jo nyt puhuu mitä sitten teemme kun olen 18v.
minä olen äidin kanssa pari kertaa asiasta puhunut, sen mielestä siinä ei ole mitään väärää, eno vaan rakastaa minua.
en jaksa enempi kirjoittaa eka kerralla ehkä joskus palaan asiaan ja kerron enemmän.

Terve Amilo 🙂🌻 🙂🌻 🙂🌻 🙂🌻

Käänny omaan kouluterveyden hoitajan puoleen ja kerro hänelle mitä sinulle on tapahtunut .

Sinä voisit myös soittaa Raiskauskriisikeskus TUKINAINEN maksuton ammattiapu puh 080097899 ja keskustella miten toimia tällaisessa tilanteessa mitä kaikki sinun enosi on tehnyt ja kosketellut sinua.

Seuraavaksi voit soittaa RIKUSUHRIPÄIVYSTYS 020316116 ja soittaa miten pitäisi toimia että sinun enosi lopettaisi koskettelua sinuun.

Koska äitisi hyväksyy tällaista niin hänenkin on tehty sellaista joskus aikanaan ja silloinkin on joku väittänyt että se kuuluu rakkauteen.

Kuule pieni ystävä lähde karkuun omasta kodista seuraavan kerran kun enosi tulee kylään koska silloin sinä suojaat itseesi . Sinulla on varmasti hyviä ystäviä niin käänny niiden puoleen ja jää vaikka yöksi jos niin tarvitse ja tarvittaessa puhut heille aikuisille ihmisille kyllä he ymmärtävät sinun yöksi jääminen sinne tarvittaessa hekin voi saattaa sinua poliisiasemalle ja tehdä siitä oma juttunsa.

Mä lupasin teille liveryhmässä kertoa miten meni. heti liven jälkeen vastasi myös tukihenkilö ja sitten näytin äidille sen vastauksen tai luin sen vastauksen ensin. äiti ei vieläkään mitään uskonut, lopuksi ihan näytin, että on olemassa ihminen joka mua uskoo ja se auttaa mua.
me kävimme illalla jo lääkärissä, aamulla lisää ja huomenna
lähden nuorten osastolle. äiti vaihdatti myös kodin oveen lukon ja eno ei meille enää pääse. eikä kukaan nyt tiedä missä se on, eikä kyllä kiinnostakaan, eikä äitiäkään kiinnosta.

kiitos avusta

Amilo hei!Olin silloin yksi liveryhmäläisistä ja olin todella onnellinen puolestasi, kun huomasin sinun viestisi. Toivottavasti saat nyt elämäsi kuntoon.Kaikkea hyvää sinulle!🙂🌻

Heippa Amilo
🙂🌻
Hyvää eheytymismatka Sinulle🙂🌻🙂🌻

amilo---> Olen onnellinen puolestasi, kun uskalsit lopettaa enosi leikin, ennen kuin vielä kamalampia asioita olisi tapahtunut ja että uskalsit aukaista äitisi silmät todella näkemään, että enosi rakkaus ei ollut normaalia. Kaikkea hyvää matkallesi! 🙂🌻

Mun rohkeus loppui aika lyhyeen ja eno on kadonnut, ei sitä voinut poliisit kuulustella. Enkä minä itse paljon ole mitään enää kertoillut. Olen ollut sairaalassa ja nyt asun eräässä perheessä missä on muitakin nuoria. Äiti käy lähes joka päivä mutta emme paljon puhu. Aika monesti äiti pyytää anteeksi.
Tuntuu niin pahalta kun äiti ei ole minua uskonut aikaisemmin vaan piti tänne ja tukihenkilölle kirjoittaa ja vasta sitten sain äidin tajuamaan mitä eno on tehnyt.

Kyselen näiltä nuorilta millaisia enoja heillä on ja vähitellen kai tajuan, että mun enoni on aika kummallinen ja senkin tajuan ettei äiti mua synnyttänyt lahjaksi enolle.
Haluaisin kaikkien asioiden olevan näin, en haluaisi asioita enää käsitellä. Lääkäri on sanonut kuinka nyt vasta olemma alussa ja tie on pitkä kulkea. Mutta se pitää kulkea, en tajuu miksi, koska en enää koskaan anna kenenkään miehen koskea minuun.

HEIPPA AMILO🙂🌻

Olet nuori ja elämää vasta alullaan ja sinulla on todella isot haavat mitkä pitää pestä ja hoidella että aikanaan voit asettaa laastarin päälle ja antaa haavan arpeutua rauhassa.

Uskon että sinulla on erilainen olotila ja sinun kotioloissa on tapahtunut suuria mullistuksia kun totuus on tullut ilmi ja elämäntilanne on sikäli nyt terveellä pohjalla SINÄ OLET ANTANUT ILMI SUURIA SALAISUUKSIA JA KEHOSI ON VAPAUTUNUT SALAISUUKSIEN VYYHDISTÄ. ÄLÄ RANGAISEE ITSEÄSI LIIALLA KÄSITELLYILLÄ VAAN TOIMI KEHOSI JA MIELESI , VOIMIESI MUKAAN JA LEPÄÄ NIIN ETTÄ NAUTIT OMASTA SIELUN VAPUDESTA JA NYKYHETKESTÄ.

Sinä olet tehnyt paljon ja paljon olet saanut aikaiseksi joten ota itsellesi tilaa ja lepää nauti kesäauringosta ja kävelee luonnossa katselee lintujen menoja niin ymmärrät että sinun kuuluu myöskin saada olla vapaa ja nauttia auringonsäteestä olemalla itsellesi armollinen ja kiitää itseesi että olet tuonut esiin pahoja asioita ja nyt on sinulla tyhjää olotila koska et tarvitse salata hävetä ja ajatella yksin itseesi kanssa.

älä pakota itseesi käsittelemään asioita jos sinusta tuntuu ettet jaksaa tai haluaa.

Nauti kesän alkua ja hyvää vappua sinulle Amilo🙂🌻

Hei amilo!
Voimia sinulle paljon!Lääkäri on varmasti ihan oikeassa:tie on pitkä.Mutta ajattele sitä positiivisesti,se tie terveyttää sinut ja voit jatkaa elämääsi arvostaen itseäsi ja luottamalla taas muihin ihmisiin. Suru mitä koet ehkä on terveyttävä voima.Ilman surua ja tunteita ei voi tervehtyä! Suru tai viha tai mikä tahansa tunne ei ole pahoja tunteita, niiden tarkoitus on suojella ihmisen psyykettä ja suojata ja parantaa.Olet nyt lähtenyt matkaan, jolla saat itsesi jälleen ehjäksi.Muista olet arvokas ihminen!!Halauksia sulle!🙂

Moi Amilo

Liityin tänään tukinettiin. Luin kertomuksesi, tiedän miltä susta tuntuu, koska olen itse kokenut raiskauksen, siitä on nyt kulunut kuusi vuotta ja olen päässyt jo aika hyvin yli siitä olen seurustellut sen jälkeenkin. Asia tietysti vaivaa vieläkin kun miettii uusia suhteita kun se on vaikea asia... ja saan välillä ahdistuskohtauksia.

Olen onnellinen puolestasi että hyväksikäyttö ei edennyt pidemmälle, mutta tuokin mitä olet kokenut on jo ihan liikaa, yritä kestää.

Minä kävin psykologilla ja vertaistukiryhmässä puhumassa kokemuksistani muutaman vuoden ajan. Se auttoi todella paljon, kun oli joku joka tietää miltä tuntuu ja saa purkaa asioita. Kannattaisi puhua jonkun kanssa se auttaa paranemisessa🙂🙂🌻

t. Melinda