hei kaikille!
pieni tarina lyhyesti itsestäni. Olen ainut lapsi ja äitini yksinhuoltaja, ikinä en ole isääni nähnyt tai saatika jutellut koko henkilön kanssa. Pienestä asti minua on kiusattu kotipihallani (asuin tuolloin kerrostalossa) ja sitten myöhemmin koulussa, siellä lähinnä syrjitty, haukuttu ja jätetty leikkien ulkopuolelle ja kaikki tämä sen takia koska isäni on intiasta ja sen vaikutuksesta olen tummempi ihoinen kuin muut, voisi sanoa että muihin verrattuna minulla on vain kevyt rusketus.
Kotona sitten sain risusta ensimmäisen kerran 3-4vuotiaana ja sen jälkeen saanut korvilleni ja lyöty ja potkittu. yksi erityinen hakkaamis kerta jäänyt mieleen ja se vainoo vieläkin,näen sivusta kasojan silmissä kuinka minua lyödään ja potkitaan. Aina olen saannut hävetä silmät päästä kun äitini raaha uusia miehiä kotiin ja kun olin mennyt nukkumaan alkaa äitini harrastamaan niin äänekästä seksiä ettei siinä mekkalassa kukaan pysty nukkumaan ja hän varmaan luuli ettei se kuulu mihinkään ja vielä nolointa minusta oli kun meillä oli minun kaveri yötä ni ei silloin voinut edes olla hiljaa. kuulostaa ehkä naurettavalta…
10-vuotiaana harrastin uimahyppyjä jonkun 2kk ja vähän sen jälkeen kun lopetin sanoo äitini että menemme poliisilaitokselle kuulusteluihin, uimavalmentajani on jäänyt kiinni salakuvaamisesta, hipelöimisesta ja muista ”leikeistä”. silloin sanottiin ettei oikeuteen tulla kutsumaan että nämä riittää todisteena. olin niin pieni etten tajunnut edes mistä on kyse ennen kuin vasta nytte. 14-vuotiaana tuli kuitenkin kutsu oikeuteen ja menimme. se oli aivan kamalaa siellä sai tietää vasta mitä oikeasti oli tapahtunut ja mitä se oli kuvannut jne..olin aivan sekaisin, mutta äitini ei puhunut sanallakaan istunnon jälkeen koko tapauksesta vaan se oli käsitelty siellä ja piste. vuoden päästä tuli uusi kutsu oikeuteen tosin hovioikeuteen ja sama rulianssi monta kertaa kamalampana uudestaan ja pahinta tässä oli se kun valmentajani oli koko ajan paikalla ja ilveili ja iski silmää ja muuta kun itse olet todistajan paikalla. Taas sama juttu, äidilleni ei tullut edes mieleen kysyä tarvitsenko apua. kerran kävin terapeutin juttusilla ennen toista oikeudenkäyntiä koska sinne tarvittiin lausunto terapeutilta, mutta se oli sitten siinä.
Toisen oikeudenkäynnin aikaan olimme muuttaneet uudelle paikkakunnalle äidin uuden miehen luokse, hänestä pidin kovasti hän oli vähän kuin isä minulle. Sitten muutaman vuoden päästä kun äitini ja tämä mies oli eronneet ja minä asuin itekseni omassa asunnossa niin häneltä alkaa tulee viestejä, mimmoisesta seksistä pidän ja miten haluisin että minua tyydytetään. SE OLI AIVAN KAMALAA! en tietenkään vastannut yhtenkään viestiin mutta pelottavinta oli se että hän tiesi missä asun, jos hän onkin joku päivä oven takanani!? Vuosi sitten muutin paikkakunnalta pois.
Mutta luottamus vanhempiin miehiin mennyt ja äitiini en luota enää ollenkaan, en juuri puhu hänen kanssaan. Se jo mitä hän on pienempänä mulle tehny ja että ei ollut missään vaiheessa kiinnostunut auttamaan mua ja en saanut puhua hänelle minulle tapahtumista asioista. Sukuni on pieni ja en ole kenenkään kanssa mitenkään läheinen ja tuntuu välillä pahalta katsoa poikaystäväni perhettä kun he kaikki ovat niin läheisiä ja puhuvat toisilleen kaikesta ja ovat niin ihania ihmisiä ja ovat nyt minulle kuin perhe, mutta tuntuu että olen niin riippuvainen poikaystävästäni ja hänen perheestään kun ei minulla ole ketään muuta, entäs jos meillä menee poikki minne minä sitten joudun?
Eihän tästä lyhyttä tullukaan☺️
Onko jollakin jotain samoja kokemuksia, josta haluais jutella?