Sinulla on itsetunto nollissa. Se on vaikea saada ylöspäin, mutta se ei ole mahdotonta. Joskus, ainakin itsellä, on hyvä palata takaisin pieniin perusasioihin. Kerran näin paikallisbussissa syvää kauneutta. Tuossa rapistuneessa, vanhassa kulkuneuvossa jota nuoret vandalisoivat armottomasti. Jokainen siihen tehty naarmu ja merkki tekee siitä juuri sen mitä se on. Tärkeä osa ihmisten päivittäistä elämää. Tämä voi olla hieman tökerö vertaus oman elämän pieniin asioihin, mutta sinullakin on näitä vanhoja rämäisiä busseja itsessäsi. Sinä olet yksi niistä busseista. Joskaan et kovin vanha.

Onko sinulla hoitosuhdetta mihinkään päin? Se, että pääsisit puhumaan ammattiauttajan kanssa asioista, voisi auttaa sinua nostamaan itsetuntoasi ylöspäin.

Kiitos vastauksesta.Jotenkin kaunis vertaus tuo bussi 🙂 Tuota,terveydenhoitajalle on vähän huonoa mennä puhumaan kun on puolituttu.Olen kyllä ammattiapua miettinyt mutten ole sitten koskaan uskaltanut sinne asti.Mielessä pyörii vain vanhempieni sanat "eihän meidän tyttö ole sairas->ei tarvi apua" ja sitten omat ajatukseni; mitä jos kuvittelenkin kaiken?jne.Minulla on myös ajatus,että itku on heikkoutta ja heikko en missään nimessä halua olla.Jos menisin puhumaan jollekin vaikeista asioista,pitäisi pidätellä kyyneliä ja se olisi noloa itselleni.Fiksua,eikö?Tätäkin kirjottaessa tuli fiilis,että ei asiat aina näin ole ja yritän jotenkin uskotella itselleni että selitän taas jotain soopaa ja että kohta perun sanani..Vaikea selittää mitä haen takaa,ehkä olen vain niin umpisolmussa?

Tervehdys Allyy!

Huonon minäkuvan kanssa eläminen on varmasti rankkaa. Lapsuudellesi et voi mitään, mutta sille voit, kuinka käytät elämäsi jatkossa...

Oletko huomannut, ettet ole kovinkaan hellävarainen itseäsi kohtaan? Vertailet itseäsi epäedullisesti ja epäreilusti muihin, vaikka kaikki me olemme yksilöitä. Se voimistaa jännitystäsi. Mitä käytät itsesi arvioinnin perusteena? Kirjoitit ruumiillisesta viastasi, mutta kuinka pieni osa sinua se onkaan! Se ei ole persoonasi.

Miten paljon huono itsetuntosi ja ujoutesi tällä hetkellä haittaavat elämääsi? Pystytkö keskittymään johonkin ja unohtamaan kielteiset ajatuksesi? Tarvitsisiko sinun avautua jollekulle mukavalle aikuiselle?

Muista, että ala-arvoisia ihmisiä ei ole, on vain eroavaisuuksia. Et ole vielä oppinut tuntemaan hyviä puoliasi, mutta elämä on oppimista ja siksi mielenkiintoista. 🙂👍

Allyy kirjoitti 9.10.2008 16:56

Tätäkin kirjottaessa tuli fiilis,että ei asiat aina näin ole ja yritän jotenkin uskotella itselleni että selitän taas jotain soopaa ja että kohta perun sanani..Vaikea selittää mitä haen takaa,ehkä olen vain niin umpisolmussa?

Minä ymmärsin ainakin oikein hyvin tuon selityksesi ja voin sanoa, että olen kokenut saman tunteen myös. Sitä yrittää aina viimeiseen asti vakuutella muille ja itselleen että kaikki on varmasti hyvin, mutta kuitenkin kannattaa vain myöntää. Ettei ole pakko elää pahan olon kanssa, jo siihen, että tuntee olevansa täysin solmussa, voi hakea apua. Ja ottaa se vastaan.
Luota järkeesi, siihen, että tiedät itsekin, että asiat voisivat muuttua ja olla paremminkin. Ei tarvitse olla itsepäinen ja ajatella, että pärjää itsekin. Kannattaa arvostaa itseään ja antaa itselle mahdollisuus parempaan, ja joskus parempaan pääsee vain hakemalla muiden apua.
Olet varmasti hienoa ja hyvä ihminen, sekä ennen kaikkea arvokas omana persoonanasi. Tunnut miettivän paljon sitä, miten muut näkevät sinut. Se voi olla niin syvään juurtunut tapa, että sen ohi on vaikea päästä, mutta kannattaa koittaa joskus panostaa siihen, että on vain. Ei ehkä pitkää aikaa, mutta edes hetken, niin että saa vähän hengähtää ja voihan olla, että huomaat. Etteivät ihmiset suinkaan katsoa sinua pahasti, vaikka olisit vähän vapaampi, avoimempi. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta on vaikeaa toteuttaa, ja kuitenkin kovin palkitsevaa. 🙂

Jaksamista sinulle Allyy, toivottavasti löydät siipesi vielä ja jaksat taas lentää, vaikka maailma onkin välillä niin raskas. Muista antaa itsesi välillä itkeä, ei se ole väärin olla välillä heikko, se kertoo senkin, että jaksaa vielä välittää.🙂👍

Eläväinen kirjoitti 9.10.2008 19:17

Tervehdys Allyy!

Huonon minäkuvan kanssa eläminen on varmasti rankkaa. Lapsuudellesi et voi mitään, mutta sille voit, kuinka käytät elämäsi jatkossa...

Oletko huomannut, ettet ole kovinkaan hellävarainen itseäsi kohtaan? Vertailet itseäsi epäedullisesti ja epäreilusti muihin, vaikka kaikki me olemme yksilöitä. Se voimistaa jännitystäsi. Mitä käytät itsesi arvioinnin perusteena? Kirjoitit ruumiillisesta viastasi, mutta kuinka pieni osa sinua se onkaan! Se ei ole persoonasi.

Miten paljon huono itsetuntosi ja ujoutesi tällä hetkellä haittaavat elämääsi? Pystytkö keskittymään johonkin ja unohtamaan kielteiset ajatuksesi? Tarvitsisiko sinun avautua jollekulle mukavalle aikuiselle?

Muista, että ala-arvoisia ihmisiä ei ole, on vain eroavaisuuksia. Et ole vielä oppinut tuntemaan hyviä puoliasi, mutta elämä on oppimista ja siksi mielenkiintoista. 🙂👍

Taidan olla kieltämättä aika ruoskija itseäni kohtaan,mutta on pakko olla niillä alueilla,joissa menestyy edes jotenkuten.Muutenhan olisin entistä arvottomampi ja luuseri,jos en osaisi mitään hyvin.Tällähetkellä ainoita hyviä osa-alueita on liikunta ja valokuvaus,mutta eipä nekään paljoa lohduta🤔 Uskon vakaasti siihen,että olen aina muita huonompi ja heikompi.Tätä vielä voimistaa välillä se,miten kaveriporukassamme minultä ei ikinä kysytä neuvoja joihinkin asioihin -> tiedostan olevani tyhmä tai vähemmän hyödyllinen.Joskus kuitenkin sitä tuntee olevansa niin paljon parempi ihminen kuin muut..
Pystyn kyllä löytämään jotakin hyvää itsestäni,mutten ehkä osaa olla ylpeä niistä.Ehkä siksi että jos jotakin hyvää puoltansa ns.mainostaa kavereilleen,tulee sieltä vain hyminää takaisin ja sama vanhemmilta.
Aika vaikea on unohtaa kielteisiä ajatuksia,ne seuraavat aina kannoilla.Jollekin olisi ehkä hyvä mennä puhumaan mutta tulee tunne että sekin pitää ihan idioottina,eihän sitä nyt oikeasti voi kiinnostaa jonkun ventovieraan ongelmat ;/ Varsinkaan minun.
Kiitos vastauksestasi !

Mila kirjoitti 11.10.2008 20:44

Minä ymmärsin ainakin oikein hyvin tuon selityksesi ja voin sanoa, että olen kokenut saman tunteen myös. Sitä yrittää aina viimeiseen asti vakuutella muille ja itselleen että kaikki on varmasti hyvin, mutta kuitenkin kannattaa vain myöntää. Ettei ole pakko elää pahan olon kanssa, jo siihen, että tuntee olevansa täysin solmussa, voi hakea apua. Ja ottaa se vastaan.
Luota järkeesi, siihen, että tiedät itsekin, että asiat voisivat muuttua ja olla paremminkin. Ei tarvitse olla itsepäinen ja ajatella, että pärjää itsekin. Kannattaa arvostaa itseään ja antaa itselle mahdollisuus parempaan, ja joskus parempaan pääsee vain hakemalla muiden apua.
Olet varmasti hienoa ja hyvä ihminen, sekä ennen kaikkea arvokas omana persoonanasi. Tunnut miettivän paljon sitä, miten muut näkevät sinut. Se voi olla niin syvään juurtunut tapa, että sen ohi on vaikea päästä, mutta kannattaa koittaa joskus panostaa siihen, että on vain. Ei ehkä pitkää aikaa, mutta edes hetken, niin että saa vähän hengähtää ja voihan olla, että huomaat. Etteivät ihmiset suinkaan katsoa sinua pahasti, vaikka olisit vähän vapaampi, avoimempi. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta on vaikeaa toteuttaa, ja kuitenkin kovin palkitsevaa. 🙂

Jaksamista sinulle Allyy, toivottavasti löydät siipesi vielä ja jaksat taas lentää, vaikka maailma onkin välillä niin raskas. Muista antaa itsesi välillä itkeä, ei se ole väärin olla välillä heikko, se kertoo senkin, että jaksaa vielä välittää.🙂👍

Kiitoksia myös sinulle! 🙂 Melkein itku tulee silmään kun näitä lueskelee,on niin vaikea uskoa että joku tosiaan tarkoittaa tuollaisia sanojaan itseni kohdalla.Pelkään,että apua hakemalla olen oikeasti heikko,enkä pärjää ns.normaalien ihmisten tavoin ja mitä vanhempanikin sitten ajattelevat..Tuntuvat nytkin miettivän paljon että mitä muut ihmiset sanovat irokeesistäni ja lävistyksistäni."Luulevat sinua vielä narkkariksi!" Huoh.Ehkä jännitys muita ihmisiä kohtaan johtuu siitä,että usein itse myös arvostelen muita,pääni sisällä siis.Ehkä se jotenkin helpottaa.En silti koe olevani paha ihminen tai tekeväni väärin.Luulen,että arkuuteni johtuu omasta arvostelustani muita kohtaan,koska näin tavallaan tiedän mitä muut ajattelisivat minusta.En tiedä,ehkä arkuus ei näy muille kuin itselleni ja niille,jotka sitä osaavat katsoa.
Toivon,että ne siivet vielä kasvavat minullekin takaisin ja pääsisin irti suunnattomasta epävarmuudesta ja negaatioista.

Allyy, olet pelännyt toisten suhtautumista sinuun ja siksi jännittänyt puhumista. Saatat ajatella, että kaiken mitä sanot, pitäisi olla hienoa ja syvällistä. Oletko ajatellut, että olisitkin itse itsesi vihollinen? Saattaisiko huono itsetuntosi saada sinut uskomaan, etteivät muutkaan pidä sinusta?

Ajattele, miten erilaista älykkyyttä on. Sinulta on vaatinut tunneälyä olla loukkaamatta muita. Se on tärkeä taito!

Näe satunnaiset mokasi tilaisuutena ottaa opiksi! Suhtautumalla itseesi armollisemmin löydät oppimiskykysi.

Avun hakeminen ei tarkoita heikkoutta. Vaan sitä, että on tarpeeksi viisas ymmärtääkseen, mikä on parasta itselle. Että arvostaa itseään ja osaa nähdä, milloin tarvitsee toisen tukea. Ei kenenkään tarvitse pärjätä yksin, eikä kukaan loppujen lopuksi jaksa ikuisuuksia aivan yksikseen.
Ei sillä ole mitään väliä, miltä näytät. Tärkeää on se, millainen olet luonteeltasi. Nykyään tässä maailmassa sallitaan jo niin paljon erilaisuutta ulkonäön suhteen, että sitä ei tarvitse niinkään jänittää. Toki se voi olla vanhemmillesi vaikea ymmärtää, mutta hekin tottuvat ja osaavat varmasti arvostaa sinua sellaisena, kuin olet.

Arkuus on yllättävän helppo piilottaa, jopa läheisiltä. Mutta joskus olisi paljon helpompaa antaa itsensä olla välillä se arka ja epävarma itsensä. Sillä ajattelepa sitä, että muut ihmiset eivät näe sinun arkuuttasi. Mutta mitä kaikkea onkaan muissa, mitä sinä et näe. Kaikilla meillä on heikkoutemme ja arkuutemme ja juuri nekin kuuluvat omaan persoonaamme ja itseemme. Pitää osata olla ylpeä itsestään sellaisena, kuin on. Silloin muidenkin on helpoin arvostaa.

Aivan varmasti sinäkin vielä pääset eroon epävarmuudestasi. Hitaasti ja rauhassa, opit varmasti arvostamaan itseäsi.

Eläväinen

:

Kyllä,olen ihan varmasti itse oma viholliseni.En vain tiedä miten näin on käynyt..Oma mieleni saa minut uskomaan asioita,jotka eivät välttämättä olisi totta.Muistan,kun riparilla jokainen ihminen kirjoitti toisista lapulle terveisiä ja sain paljon positiivista palautetta.Se lämmitti sydäntä,mutta vaikea sitä on silti uskoa todeksi.

Mila

uskon kuitenkin olevani luonteeltani hyvä ihminen,joista ehkä muidenkin olisi hyvä ottaa oppia.Vaikeaa,kun päässä risteilee kaksi vahvaa tunnetta ; hyvä ihminen ja se luuseri.Siksi tekstini voi olla ajoittain ristiriitaista,sillä tätä on vaikea pukea sanoiksi.
Ulkonäöstä,toisaalta en ajattele mitä muut miettivät ulkonäöstäni,kunhan se vain miellyttäisi omaa silmääni.Usein se ei miellytä.
Se on totta,että ei suurimmalla osalla ihmisistä varmasti ole minkäänmoista tietoa arkuudestani jne,sillä osaan kyllä olla rohkea ja kaikkea,jos tilanne on sellainen 🙂

Sekin on rankkaa, miten ristiriitaisia tunteita nuorena käy läpi. Tietyssä määrin se liittyy itsensä etsimiseen. Toivon sinulle voimaa olla sulkematta korviasi myönteiseltä palautteelta! Toivon sinulle myös rohkeutta oppia virheistäsi. Olet nuori, ja sinulta löytyy paljon oppimiskykyä, kunhan käytät sitä.

Tsemppiä! 🙂👍

Hei taas Allyy! 🙂
Aloitan tässä viestin ensin lainaamalla omaasi, niin saan vähän selvitettyä kohtia. Joihin haluan tarttua tekstissäsi.

Allyy kirjoitti:

Muistan,kun riparilla jokainen ihminen kirjoitti toisista lapulle terveisiä ja sain paljon positiivista palautetta.Se lämmitti sydäntä,mutta vaikea sitä on silti uskoa todeksi.

---

Siksi tekstini voi olla ajoittain ristiriitaista,sillä tätä on vaikea pukea sanoiksi.

Ensimmäiseen kohtaan; älä suotta mieti tuollaista, vaan anna sen aivan rauhassa lämmittää sydäntäsi. Olet aivan varmasti ansainnut jokaisen hyvän sanan ja aivan kaiken positiivisen palautteen. Ei ihmisillä ole aihetta valehdella tuollaisina hetkinä, vaan he ovat aivan varmasti miettineet mitä haluavat sanoa sinulle ja kirjoittaneet juuri ne hyvät asiat, joista he pitävät sinussa.
Ja sitten tuohon toisen kohtaan vielä jotain pientä. 🙂 Ei se mitään haittaa, vaikka teksti vähän ristiin menisi välillä. Kyllä minä ainakin yritän parhaani saada selvää ajatuksistasi ja ihan hyvin siinä onnistunkin. Ja jos ajatukset ovat kovin solmussa, niin eipä se tekstikään silloin voi niin selvää olla.

Tsemppiä sinulle Allyy.🙂🌻