Huutelu, haukkuminen ja sen kestäminen.
Eli, päätin tehdä tästä erikseen oman aiheensa.
Kuinka moni on kokenut tätä? Miten otatte sen, tai kestätte? Suututteko, vai olette hiljaa ja annatte sanojen viiltää sisältä? Vai toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos? Käyttäydytte kuin se olisi läppää?
Itsekkin saan kestää tätä, joka ikinen päivä. Ja emoksi haukutaan, ja emoudesta huudellaan.
Joka kerta, vaikka yritän olla rauhallinen, se sattuu yhtäpaljon sisältä. Eihän emoksi haukkuminen ole mitään verrattuna haukkumasanoihin vaikkapa ruma, läski, hintti, sekä väännelmät niistä + kaikki muu.
Omaluokkalaisistani reilu puolet huomauttaa joka väliin ja sopivaan kohtaan jotain, sekä käytävillä huudellaan ”mee nurkantaakse viiltelemää v’tun emo” mutta siltikaan,en tiiä, voiko tätä ’kiusaamiseksi’ kutsua. Itse en kutsuisi.
Ja pakko vielä sanoa, omasta mielestäni en ole emo. Okei, pukeudun tummasti, meikki on silmistä tumma (paksut mustat rajaukset), musiikki, olemus.. Masentunut juu, joo okei oon viillellyt, mutta ei porukka siitä tiedä. Ja musta tuntuu, että ton kuvauksen perusteella musta saa kuvan että oon emo. Ihan sama.
Ja kyllä mun suuntautumisestakin ollaan huudeltu, mutta se on asia erikseen, eikä kuitenkaan yhtäpaljoa. Jopa vanha kaverinikin (jonka kanssa siis mennyt välit ihan rauhallisesti poikki) niin sanoo joskus tosi pahasti tästä mun niinsanotusta ”emoudesta.” Joka tuntuu tosi pahalta D:
Joinain päivinä kuitenkin olen sanonut piikikkäästi takaisinkin, mutta ei se näytä auttavan tilannetta.
Tahtoisin kuitenkin olla oma itseni, oisko kellään vinkkejä, miten saisi huutelun ja haukkumisen loppumaan? Ja kertokaa omia kokemuksia myös (:
Hei! Saanko antaa yhen vinkin. Jos ne huuttaa sulle. niin sanot niille onko pakko olla noin lapsellisia. että pitää huutaa ja haukkua
Hei Despair_
Oli pakko kirjoittaa koska itselläni on omakohtaista kokemusta asiasta.
Minua haukuttiin läpi koko ala- ja yläasteen (vaatteet ja ulkonäkö). En tehnyt asialle koskaan mitään enkä puhunut kenellekään ja jälkeenpäin on harmittanut ja tästä syystä sairastuin keskivaikeaan masennukseen myöhemmin.
Kannattaa ehdottomasti puhua jollekin asiasta..vaikka terveydenhoitajalle jos et muille uskalla. Asia jää niin syvälle jos ei puhu.
En välttämättä suosittele kiusaajille suoraan sanomista ellet ole varma että lopettavat sen jälkeen.
Unelmiaan kannattaa silti tavoitella vaikka oisikin tuollainen kokemus. Muista tämä! Kokemuksesta puhun
Toivotan sinulle tsemppiä🙂👍
Kirjoittele mitä kuuluu
Itelle on tullu sama ongelma vastaan. Oon ala-asteelta lähtien joutunu kestämään kaikenlaista kommenttia omasta itestäni. Läski, ruma, emo, vitun pelle, hikke, mitä tahansa ne sanoo, sitä mä olen. Mä olen alkanu pelkäämään niitä ihmisiä, jotka mulle huutelee. Tuntuu, etten pysty edes kävelemään niitten ihmisten ohi ilman, että mulle huomautetaan jotain.
Nyt ysiluokan alettua mun ei ole onneks tarvinnu kestää enää tota huutelua niinkää paljon. Oon saanu tiivistettyyn pikkasen kaveriporukkaa mun ympärillä, mutta tuntuu siltä, että vaikka mä miten haluisin pitää meitä kasassa, koko homma hajoo aina johonki. Ja sitten huutelun loputtua on tullu se, että omat kaverit alkaa haukkua ja vielä samalla tavalla, mitä mulle on huudeltu. Samalla tuntuu, että mun oletetaan olevan täydellinen. Mä en saa tehdä yhtään virhettä, mä en saa sanoa yhtään mitään, mikä vois loukata toista, mulla ei saa olla huonoa päivää vaikka mikä olis, välillä tuntuu etten mä edes saa liikkua yhtään senttiä väärään suuntaan. Joudun koko ajan olemaan varpaillani etten vaa suututa ketään.
Tuntuu, että mut on lytätty täysin jopa siitä, mitä mä joskus olin. Sen lisäks, ettei mun perhe oo koskaan ollu millään tavalla ehjä, oon saanu aina kuulla sitä kuinka mä en riitä. Kun rupee miettimään, nii se on aika karua, että mä olen ensimmäisen kerran ajatellu itteni tappamista kun mä olin hädintuskin edes yheksänvuotias. Pitäiskö sen ikäsen oikeesti vielä ajatella mitään tommosta?
Odotan sitä, että jos mä pääsisin tältä paikkakunnalta pois. Tuntuu vähän siltä, etten sit enää päästä KETÄÄN lähelleni.
Mut kai se sit on niin, että mä en vaan riitä... Pitää vaan niellä tunteensa, näyttää iloselta, ymmärtää kaikkia muita ja varoa. Senhän mä osaan varmaanki parhaiten.