Huomaan tarvitsevani apua
olen nuori tyttö ja oon ollu aina meidän koulun suosi tuimpia tyttöjä ja mulla on ollu paljon hyviä kavereita en ees tiiä tarkallee mistä tää mun alamäki alko. Mut nää mun ”kaverit” puhu mulle aina omista huolista mut kukaan ei kysyny miten mul menee oon aina ollu nii positoivinen ja urheilullinen mut sit mul laski keski arvo ja lähti mun rakas harrastus 😞 nyt pikku hiljaa oon alkanu viettää kotona enemmän aikaa ja kaikki kaverit katoo mun ei tee mieli enää ees puhua kellekkää mun läheiselle
Miten näi voi käyä😑❓
Oon pitäny itteeni pinnalla mut tänää uskalsin kattoo vast peilii ja tajusin miten pohjalla oon 😭
En uskalla puhua kellekkään ja miten kertosin et oon surullinen ja enemmän ku vaa surullinen mut tiiän et nyt pitäs saaha sit apuu ennen ku menetän kokonaa mun kaikki kaverit ja läheiset 😞
Moi!
Voisitko käydä puhumassa vaikka terveydenhoitajalle ajatuksistasi? Jos puhuminen tuntuu vaikealta, voit kirjoittaakin, tai sanoa ihan jotain pientä, kuten "mulla on nyt tosi paha olla". Terveydenhoitaja tai muu ammattihenkilö osaa varmaan kysyä sitten lisää, ja voi olla helpompaa vastata kysymyksiin kuin yrittää itse kuvailla oloaan.
Tuo on jo iso askel että oot myöntäny itsellesi, että voit huonosti, ja kerroit sen täälläkin. Kavereiden kanssa kannattaa yrittää viettää aikaa aina silloin tällöin, jolloin ne ei katoa niin helposti vaikka tekisikin mieli olla yksin. Esim. viestien laittaminen välillä ja sellanen auttaa ylläpitämään ihmissuhteita.
Tsemppiä ja halaus! 🙂🌻