Moi kaikille.
Kirjoitin äsken googleen ”olenko masentunut?”. Vastaan tuli paljon tietoa masentuneisuudesta sun muusta, mutta en saanut siitä tietomäärästä kunnon vastausta omaan tilanteeseeni. Niimpä päätin kokeilla tällaista keskustelupalsta -vaihtoehtoa, ja jakaa teille vähän ajatuksiani.
En tiedä mistä aloittaisin. Miusta on tuntunut jo todella kauan siltä, ettei mikään huvita. Haluisin vain maata joka päivä sängyssä netflixiä ja youtubea katsoen. Kavereitani en ole nähnyt pitkään aikaan, koska tuntuu etten kuulu enää siihen kaveriporukkaan. Miuta ei vaan jostain syystä huvita olla enää heidän kanssaan. Jos he esimerkiksi suunnittelevat viikonloppua mökillä, ensimmäinen ajatukseni on, että minkä tekosyyn keksin, jotta miun ei tarvitse osallistua. Valehteleminen tuntuu todella väärältä, mutta en vain uskalla sanoa, etten halua tulla, tai että miuta ei huvita.
Poikaystäväni asuu eri paikkakunnalla, joten emme näe koko ajan. Miusta tuntuu, että hän on ainoa henkilö, jolle uskallan puhua miun ajatuksista ja tunteista. Oon niin onnellinen, että miulla on hänet. En voi kuitenkaan viettää jokaista sekuntiani hänen kanssaan, elämässä täytyy olla myös muutakin sisältöä ja muitakin ihmisiä. Miulla ja miun poikaystävällä ei ole tän puolen vuoden seurustelun ajan mennyt täysin putkeen, mutta kaikesta ollaan selvitty yhdessä.
Pelkään paljon asioita. Joka päivä saa lehdestä lukea, kuinka joku on puukotettu kadulla, tai kuinka jossain on ammuskeltu. Tällaiset asiat saavat miut todella ahdistuneeksi. Eniten pelkään, että itselleni tai läheisilleni sattuu jotain tällaista. Plkään myös sitä, että sairastun itse johonkin syöpään tai muuhun. Heti kun päätä vähän särkee, olen aivan paniikissa ja googletan oireitani. Miten näistä peloista pääsee eroon?
Huhhuh, tulipas kirjotettua sekalaista settiä. Toivottavasti saatte jotain tolkkua miun tekstistä. Palatakseni vielä aiempaan, isoin ongelmani on se, että MIKSI en viihdy enää kavereideni kanssa? Miksi tunnen ulkopuolisuuden tunnetta? Onko miussa jotain vialla, vai voiko ihmiset vaan kasvaa erilleen? Auttakaa hukassa olevaa 19-vuotiasta.
Oletko käynyt juttelemassa kenellekkään asiantuntialle?
Mulla on ihan samanlaisia tunteita, siis siinä etten tunne kuuluvani joukkoon eikä mikään huvita.
Ainakin mun kohalla mä ja mun kaverit ollaan vaan muututtu niin paljon että ei vaan olla niin läheisiä. En usko että sussa mitään "vikaa" on. Koita löytää uusia kavereita
Ja koita vaikka löytää joku harrastus tai joku? Tai tee mitä vaan mikä saa sut innostuneeks tai onnelliseks.
Ei ollu mikää ekspertti vastaus mutta voimia sulle!
Alakuloinen03 kirjoitti 29.6.2016 21:55
Oletko käynyt juttelemassa kenellekkään asiantuntialle?
En ole käynyt... Välillä olen kyllä miettinyt, että pitäiskö puhua jollekkin asiantuntijalle näistä jutuista, mutta tuntuu, että ongelmani ovat liian pieniä sellaiseen...
unohtunut133 kirjoitti 30.6.2016 2:19
Mulla on ihan samanlaisia tunteita, siis siinä etten tunne kuuluvani joukkoon eikä mikään huvita.
Ainakin mun kohalla mä ja mun kaverit ollaan vaan muututtu niin paljon että ei vaan olla niin läheisiä. En usko että sussa mitään "vikaa" on. Koita löytää uusia kavereita
Ja koita vaikka löytää joku harrastus tai joku? Tai tee mitä vaan mikä saa sut innostuneeks tai onnelliseks.
Ei ollu mikää ekspertti vastaus mutta voimia sulle!
Kiitos tsempistä 🙂 Oon itsekkin miettinyt tota, että ehkä oon vaan muuttunut eri suuntaan kuin kaverini, ja sen takia tunnen ulkopuolisuuden tunnetta ollessani heidän kanssaan. Tuntuu, että heillä on ihan omat jutut, joista itse en ymmärrä mitään. Tilanne muuttuu kokoajan vaan "pahemmaksi", koska vietän kokoajan entistä vähemmän aikaa siinä porukassa, mikä saa miut erkaantumaan heistä yhä enemmän ja enemmän. Elämä on välillä tällästä...