Olen 22v mies ja parisuhteeni on ollut sellaisia et naiset pettävät aikka olen koettanut olla huolehtivainen. Äitini on alkoholisti ja juo kaiken mitä saa käteensä. Isää en ole ikinä nähnytkään. Nyt minulla on lapsi ja tuntuu et lapsi kasvaisi paremmassa ympäristössä ilman minua koska en ole ikinä nähnyt tai kokenut millainen isä on.
Kävin lääkärissä kertomassa asioitani ja ne määräsi vain unilääkkeitä. Onko tämä sit oikein?
Heippa
Pystyn sinuun aika hyvin samaistumaan sillä itsellänikin oli lapset suunnilleen
sinun ikäisenä ja itse olen kanssa lapsuuteni ja nuoruuteni kasvanut alkoholiperheessä
( todella rankassa ) kuin myös eukko kävi vieraissa navettapalon aikaan
vuonna 92 / 93 ja hyvin kyllä olen selvinnyt ja niin sinäkin selviät
mut kysyn sinulta muutaman kysymyksen.
Onkos nykyinen naisesi käynnyt vieraissa?
Onko sinulla ystäviä / kavereita?
Pelottaako sinua aikuistuminen ja elämä?
Oletko työssä?
Joo kyllä minunkin elämässä on ollut todella vaikeata ja monesti olen miettinyt että miten olen
selvinnyt sitä en oikein tiedä itsekään mut tässä olen aika vahvana ihmisenä ja mennään vaan
elämässä eteenpäin vaikeuksista huolimatta
Kirjoita miten olet jaksanut
Kaunista syksyä sinulle
Moi! Yleensä omat lapsuudenkokemukset nousevat herkästi pintaan oman lapsen myötä. Lääkärisi oli kyllä hieman välinpitämätön, kun luuli että ongelma korjaantuu unilääkkeillä. Oletko koskaan käsitellyt lapsuuttasi, esim. terapiassa tai psykologilla?, se voisi auttaa. Minun äitini on samanlainen ja olen sen takia kulkenut psykologilla yms. puhumassa asioista, koska en lopulta tiennyt enää mikä on normaalia ja mikä ei.
Etkai halua antaa lapsellesi samanlaista isätöntä lapsuutta, mikä sinulla oli? On paljon miehiä, joilla ei ole omaa isää, mutta he haluavat antaa lapselleen sen mikä heiltä itseltään puuttui. Mieti, mitä sinä olisit toivonut isältäsi, ja toimi sen mukaan. Uskon, että sinä olet loistava isä, sellaiseksi kasvetaan lapsen mukana. Voimia ja jaksamista, harkitse sitä psykologia tms. koska asiat voivat selkiintyä sen myötä.🌻🙂🌻