Haluan olla isona onnellinen
Asun jossain kaukana. Rannikolla. Lähin naapuri on kilometrin päässä. Mun talolle pääsee kapeaa soratietä, jota kehystää vanhat vaahterat. Se on upean näköinen. Kävelen sitä pitkin hakeen mun postia tien päästä. Mun talo on jo vanha, mutta hyvässä kunnossa. Juon teetä ikkunan laudalla vilttiin kääriytyneenä ja katson pikkulintuja ulos. Ne syö mun tekemältä lintulaudalta pähkinöitä.
Aamulla herään 11 ja voin rauhassa vain olla niin kauan kuin tekee mieli. Syön vähä aamupalaa. Tomaattia. Ja kahvia.
Puen vanhan maalarin haalarin päälle ja kävelen pihan poikki vanhaan kivirakennukseen. Siellä tapaan siskon joka on lähdössä ratsastamaan hevostaan. Sen heppa oleilee siellä. Se tuoksuu niin hyvälle.
Työkseni teen sitä mitä milloinkin haluan. Maalaan, teen keramiikkaa tai ihan mitä vain. Ihmiset maksaa ihan käsittämättömiä määriä mulle siitä mitä teen. Kukaan ei kuitenkaan tunne mua.
Saan olla yksin. Illalla voin kipittää pienen sekarotuisen koirani kanssa naapurin mummolle juomaan ilta teetä ja kertomaan päivän kuulumisia.
Voin olla onnellinen. En ajattele liikaa muiden ihmisten ajatuksia. Enkä odota, että joku soittaisi mulle ja pyytäis kahville. En halua enään lähtiä. Tykkään olla yksin. Olen onnellinen yksin.
Haluan olla onnellinen yksin.
Hei laurahi, en oikein tajunnut oliko tarinasi tuevaisuuden haave vai elätkö jo noin. Mie kohta vuoden lopussa täytän jo 20v ja olen muuttamasa omaan mökkiini ja lähes elänkin kohta kuten sie kerrot. Heppaa ei ole, poro on pihassa. Koiratkin ovat puhasrotuisia ja teetä menen naapuriin juomaan vanhaan kotiini tai siskon luo. Opiskelen kyllä vielä mutta en mitenkään tiivisti käy koulussa. Mutta silti olen eellä opintotavoitteista.
Tykkään olla yksin mutta en liikaa. . Ehkä siksi että olen saanut valita olenko yksin vai muiden seurassa. Mie olen tällä hetkellä tämän kylän ainut nuori, muutama perheellinen 25 v on. Mutta kaikki muut nuoret lähtivät armeijaan tai muualle opiskelemaan, käyvät silloin tällöin lomilla täällä, aina vaan vähemmän. Mie opiskelen siis pääasiassa netissä. en viittihe pahemmin illoilla tai viikonloppuisin lähteä mihinkään muiden nuorten joukkoon. Kohta tuntuu, että tukinetin nuoret ovat ainut nuoret kenen kaa olen tekemisissä. Joskus kyllä lähen sinne nuorten kuntoutuspaikkaan pariksi päiväksi kun pakotetaan lähes jotta olisi sosiaalisia tapaamisia.
Pääpointti kirjotukseeni, haluaisin 1.1 2007 olla iso ja onnellinen vaikka olenkin aivan yksin.
Haaveita haaveita. Tulevaisuuden haaveita.
Mää tiijän että oon tosi huono kirjottaan. 😀 Epäselevää tekstiä.
Mulla on kyllä innostusta aina lähtiä viikonloppuisin kavereiden kanssa ulos. Mutta se menee aina mulla överiks. Eikä me mistään ikään keskustella. Ryypätään vain. Ainahan meillä kuitenki mukavaa on. joo.
En tiedä jaksanko mennä enään ennen joulua kouluun. En luultavasti jaksa. Pitäis kirjoittaa iso essee.. Kolme osanen essee. Ei puhettakaan että saan aikaiseksi. Ylivoimasta ajatella edes että lähtisin käymään kirjastossa.
Mutta olen ylpeä että tänään pääsin käymään kyselemässä työssäoppimispaikkoja. Vähä myöhässä kylläkin olen.