Sydän hakkaa ja kädet tärisevät. Pakokauhu valtaa mielen ja tuntuu että happi loppuu. Kohta on mun vuoro. Tuhannet ajatukset pyörivät päässä. Haluan pois. Haluan pois tästä tilanteesta. Paniikki iskee. Mun vuoro. Ääni tärisee ja puna nousee kasvoille. Muutama sekunti ja se on ohi. Niin pieni asia kuin itsensä esittely uudelle ryhmälle. Mutta silti niin suuri.
Itse olen kärsinyt esiintymispelosta noin 2-3 vuotta. Välillä jopa tunnilla viittaaminen aiheuttaa jännityksen oireita. Kaikista eniten pelottaa se, että muut ihmiset huomaavat jännityksen ja pelon. Haluaisin niin kovasti päästä eroon pelostani, sillä se vaikuttaa elämääni monella tavalla. Välttelen tilanteita, joissa joudun esittelemään itseni tai lukemaan ääneen ryhmälle, esiintymään tai puhumaan. Haluaisin tehdä asioita, mutta pelkoni estää sen.
Toivoisin että löytäisin edes jonkun sielunkumppanin, joka jakaisi samoja ajatuksia, ymmärtäisi edes vähän. Toivoisin myös, että ihmiset oppisivat hyväksymään ja ymmärtämään ihmisiä, joille esiintyminen tuottaa näkyviä fyysisiä oireita. Jos joku tätä lukeva on päässyt yli omasta esiintymispelostaan, niin jaathan selviytymistarinasi! 🙂
Elämänkoululainen kirjoitti 17.7.2017 0:38
Sydän hakkaa ja kädet tärisevät. Pakokauhu valtaa mielen ja tuntuu että happi loppuu. Kohta on mun vuoro. Tuhannet ajatukset pyörivät päässä. Haluan pois. Haluan pois tästä tilanteesta. Paniikki iskee. Mun vuoro. Ääni tärisee ja puna nousee kasvoille. Muutama sekunti ja se on ohi. Niin pieni asia kuin itsensä esittely uudelle ryhmälle. Mutta silti niin suuri.
Itse olen kärsinyt esiintymispelosta noin 2-3 vuotta. Välillä jopa tunnilla viittaaminen aiheuttaa jännityksen oireita. Kaikista eniten pelottaa se, että muut ihmiset huomaavat jännityksen ja pelon. Haluaisin niin kovasti päästä eroon pelostani, sillä se vaikuttaa elämääni monella tavalla. Välttelen tilanteita, joissa joudun esittelemään itseni tai lukemaan ääneen ryhmälle, esiintymään tai puhumaan. Haluaisin tehdä asioita, mutta pelkoni estää sen.
Toivoisin että löytäisin edes jonkun sielunkumppanin, joka jakaisi samoja ajatuksia, ymmärtäisi edes vähän. Toivoisin myös, että ihmiset oppisivat hyväksymään ja ymmärtämään ihmisiä, joille esiintyminen tuottaa näkyviä fyysisiä oireita. Jos joku tätä lukeva on päässyt yli omasta esiintymispelostaan, niin jaathan selviytymistarinasi! 🙂
Mä kärsin samasta.
Mun jännitys menee aina siihen pisteeseen et saan paniikkikohtauksen tai rupeen itkemään...
Koulussa esittäytyminen ja ryhmän edessä oleminen on ihan sairaan vaikeaa...
Mä en halu edes ajatella niitä kohtia kun pitää mennä sinne eteen...
Mulla on sama. Aikusille puhuminen on lähes mahdotonta vanhempia lukuunottamatta. Ja tiiätte varmaan sen tunteen kun luokassa pidetään nimenhuuto ja sä jännität niin paljon et sä vaan täriset ja alat raapiin ittees. Oon aina ollu ujo mut en tiiä missä vaiheessa pelkkä nimen sanominen tai "täällä" huuto saa mun aivot naksahtaan.
vaikeeta lukee parille jotai tekstiä, vaiks ihan suomee ja paras kaveri kyseessä.. en tajuu miten musta on tullu tämmöne.. pari vuotta sitten pystyin esiintymään koulun edessä, nyt en edes lukemaan kaverille.. esitelmistä puhumattakaa.. ei tuu mitää ja pelkkä viitaaminen on mulle paha.. kaikki nauraa aina sitä kun "en osaa" tunnil vastata kysymyksee jos kysytää ku vastaan vaa et en tiiä..koska en uskalla sanoo kun tunnen et se on aina väärin