Eroahdistusta, mietteitä omasta mielenterveydestä ja rikkinäinen tyttö...
Olen petturi, idootti, valehtelija, huora… Mitä tahansa. Petin poikaystävääni muutama viikko sitten pojan kanssa johon olen ollut ihastunut jonkun aikaa. Kutsuin pojan meille poikaystäväni ollessa poissa. (asumme yhdessä) Suutelimme ihastukseni kanssa muutamaan kertaan ja kerroin siitä poikaystävälleni kun hän tuli kotiin. Koska se oli oikein enkä kestänyt itseäni. Olimme ”tauolla” pari päivää, mutta poikaystäväni antoi anteeksi. Vähän myöhemmin aloin jutella ihastukseni kanssa taas ja tunteet palasivat. En kertonut poikaystävälleni mitään. Viime viikolla jäin kolmena iltana ihastukseni kanssa koululle (olemme samalla luokalla) yli kouluajan ja valehtelin poikaystävälleni taas. Perjantaina suutelin taas samaista ihastusta ja ehdottelin sille jo yhteistä yötä kun poikaystäväni ensi viikolla olisi poissa. Myöhemmin illalla juttelin mesessä ihastuksen kanssa ja jäin kiinni poikaystävälleni… Nyt hän on niin rikki…Etten tiedä mitä tekisin…minulla ei ole mitään mahdollisuuksia..tiedän että hän rakastaa mutta ei voi antaa anteeksi. Ikävöin häntä jo nyt.
Tarvitsen apua…en ole terve.Valehtelen jatkuvasti ja olen ihan idiootti vastoin omaa tahtoani…Epäilen jonkin sortin persoonallisuushäiriötä..Haluaisin hoitoon mutta en tiedä mitä pitäisi tehdä. Voiko pettämisestä tulla loppu?😯🗯️
On hyvä, että osaat olla rehellinen poikaystävällesi. Voin kuvitella, että tilanteesi on kieltämättä hankala sinulle. Oletko miettinyt pitempää taukoa nykyiseen suhteeseesi, jotta molemmat saatte aikaa rauhassa miettiä suhteenne kannattavuutta ja tasapainoista jatkuvuutta.
Mitä vaihtoehtoja koet tilanteeseesi?
Jos päädytte suhteen lopettamiseen, se satuttaa varmasti molempia osapuolia mutta pidemmällä aikavälillä hyvä vaihtoehto kummallekin henkilölle.
Ajattelen itse, että jos on tarvetta pettämiseen, suhteesta puuttuu jotain tärkeää ja olennaista.
Ehkä olosi on huono osittain myös siitä, että omatuntosi soimaa sinua, koska olet kumppaniasi pettänyt?
Jos voisit avautua koulun terveydenhoitajalle tai kuraattorille ja voisivat ohjata sinut psykiatrisen palvelun piiriin jos tilanne niin vaatii?
Näin pikaisesti ajattelin vielä kommentoida, että tekstisi perusteella en löydä sinusta merkkejä jostain vakavammasta mielenterveyden ongelmasta. 🙂