Epätavallinen nuori(ko)?
Moi! Elikkäs mä oon edelleen 15-vuotias nuori ja asun koulukodissa. Tämä koulukoti on suljettu yhteisö, jonne kuuluu about 10 nuorta, about 11 ohjaajaa, terapeutit, sossut , johtohenkilöt. Apua ei saa hakee ulkopuolelta, näin minulle sanottiin.
Kysymykseni kuuluu, että olenko epänormaali ihminen, kun enemmän viihdyn koulukodilla kuin jommankumman vanhempani luona?
Eräs päivä pyysin isältäni 20 egee rahaa ja tämän hän lupasi antaa. Lopetettuani puhelun äiti alkoi minulle huutamaan, että miksi pyydän isältäni rahaa vaikka en käy hänen luona juuri koskaan. Yritin perustella sen sillä, että isäni on vielä elatusvelvollinen kunnes täytän 18 vuotta. Nyt minusta tuntuu, että minun pitäisi viihtyä enemmän isäni luona vaikken halua ja että kuin äiti kieltäisi minulta isän olemassaolon.
Minusta tuntuu, etten enää jaksa vaan haluaisin lähteä kaupungille ryyppäämään ja kuolla pois, eihän kukaan välittäisi. Koulukodissa minulla on yksi hyvä ystävä jolle kerron kaiken, mutta nyt -kesän aikana- minulla ei ole ollut ketään jolle kertoa. Eikä tässäkuussa ollut puhelimessa puheaikaa, että olisin saanut varata ajan paikalliseen kriisikeskukseen jutellakseni tästä pahasta olosta. En vain tiedä sitä olisiko äitini suuttunut siitä ja olisivatko koulukodilla suuttuneet, kun ei saa apua hakea ulkopuolelta.
Mutta no, tätä tuskin kukaan lukee ja ketään tuskin kiinnostaa, mutta kirjoittaminen on välistä ihan mukavaa. HYVÄÄ KESÄN JATKOA! 🙂
et ole epätavallinen. silloin kun mun äitini eli, mie olin kerrankin yhteen soittoon 10kk yhdessä sijotuspaikassa. silloin olin huostaanotettu, sain sossulta rahaa ja kaikki muutkin jutut. viihyin ihan hyvin. en ees soittanut koskaan kotiin, en antanut kenenkään käydä mun luona.
aivan sama missä olen ollut niin viihyin siellä paremmin kuin kotona. siis silloin kun äitini eli. mutta en enää lähtisi mihinkään laitokseen.
Hei,tuskin se nyt niin on,ettei kukaan välitä..
Mä tiedän ja ajattelen itekin,että maailma on julma ja ihmise tjulmia,mutta ei kaikki...
Onksulla joku syy,mikset halua käyä isäs luona?
Mä luulen,että on....Etsä ole mikään epätavallinen nuori..Jos kerran koulukodissa on paremmat oltavat,kuin kotona,niin on ihan luonnollista,että viihdyt paremmin siellä koulukodissa..mä itsekin olen joskus toivonut pääseväni koulukotiin,kun kotona on ollut konflikteja....Ja vaikka se on suljettu yhteisö,on sulla silti oikeus turvalliseen elämään etkä joudu siellä ikuisuutta olemaan...Toivottavasti saat vapauksia,jos et nyt,niin sitten myöhemmin,koska ei kukaan ihminen halua elää vankeudessa,eikä tarvitse...
Voithan yrittää puhua niiden kanssa siitä...Ulkopuolelta voisit saada kaverietakin...Sun äitis syyttää sua itsekkyydestä..Tottakai niillä on elatusvelvollisuus siihen asti kun täytät 18....
Ei se voi sua syyttää siitä,ettet piitaa heistä...Koska onksun äidillä ikinä ollut aikaa sulle?Soitteleekse sinne,mitä sulle kuuluu?tukeekse sua?Olisit kysynyt äidiltäs näin...
Mun äiti ei ole tukenut aina,ja mul on itelläni ollut masennus,jonka kanssa mä oon yksin kamppaillut yläasteella..en ole itekään vielä 18,mutta en mäkään ole ihan samanlaine nuori kuin muut...Mul ei ole paljoa kavereita,muon on vaikeeta saada sosiaalisia suhteita,kun oon ujo,en käy missään...Kuin ehkä joskus...mutta kyllä tulevaisuus on parempi kuin mitä nyt...Koita jaksaa,vaikka se tuntuukin pitkältä ajalta odottaa...
IHANAA! Viimeinen pakollinen vuosiluokka koulukodilla alkoi. Mutta nyt pelkään sitä, että mun täytyy jäädä vielä vuodeksi sinne yhdelle luokalle, kun oli edellisessä koulussa niin paljon poissaoloja.
Minulla on aika paljon vapauksia siellä, mutta pikkuhiljaa -uskon ainakin- minuun ei enää luoteta niin paljon koska olen jäänyttupakanpoltosta kiinni jo kaks krt.
mystic angel sama juttu. en osaa tehä ystävyys suhteita tai mitään ujouden takia ja sosiaalisuuden ja sillee.. ärsyttää ku koko ajan aina huudettii tai sanottii et mee tutustuu ihmisii puhuu ym. ku ei mee jakeluu etten oo sosiaalinen ihminen. mä en osaa tai pysty tosta vaa puhuu jonku kanssa. sen takia mulla ei oo nytkää kavereita paitti mesessä ja mielitietty. ja oon oppinu olee yksin, ku lapsenaki piti viihdyttää itteensä ku aina yks tyyppiki oli jonku toisen kanssa. mä en ikuna kelvannu kellekkää kaveriks ees. ja mitä sitte näihin kauniimman sukupuolen edustajii tulee tai muuta ku kaveruutta nii olin just se seinäkukkane jota ketää ei huomannu. Ihan sama mitä tein kerran ku mieli pahottu ku yks naikkonen josta tykkäsin hirmusti sano olevansa naimisissa nii siitäki tuli huudot. joten se on vaikeeta tietää miten pitäis olla. ups 😳 taas puhun omista jutuista. no parasta pitää iso turpansa kii etten aina jauha omia typeriä juttuja, ku ei ketää muutenkaa kiinnosta. mut tuskin se on kovin outoo jos kerta viihtyy paremmin koulukodissa ku vanhempien luona. mäki oisin varmaa joutunu johonki sellasee jos mummia ei ois ollu. eli sama juttu ku sulla. Äitiä ei kiinnosta olinko narkkari tai mikä lie. yhtä hyvin oisin voinu käyttää aineita, oisko äiskää kiinnostanu tai oisko ollu huolissaan? epäilen.