Kerran se pitäisi minulle vielä kuiskata, niin että käyttäytyminen ja sanat lähettäisivät saman sanoman eikä niin, että sanat kertovat toista ja käyttäytyminen toista..

Noin kuukausi sitten erosimme kihlatun kanssa, vietimme kuitenkin joulun yhdessä. Olemme olleet paljon tekemisisssä eron jälkeenkin ja olemme todella hyvissä väleissä, pysymme ystävinä.

Se vain, että hänen käytöksensä on.. erilaista, mitä hän sanoo. Hän sanoo, että olemme läheisiä ystäviä, jotka harrastavat seksiä silloin tällöin – emmekä palaa yhteen. Hänen käytöksensä taas.. Saa minut toivomaan enemmän, menoa takaisin yhteen.. Hän suukottelee ja on lähelläni samoin kuin ennen eroa, pitää kainalossa yms.

Se nostaa toivoani joka kerta nähdessämme ylemmäs ja minua pelottaa että kohta jo odotan, milloin hän sanoo tulevansa takaisin. En haluaisi pitää tätä toivoa yllä, sillä jo sen olemassaolo satuttaa minua, koska tiedän että se on turhaa. En vain osaa, enkä ehkä halua päästää irti – entä jos se ei sittenkään ole turhaa toivoa, vaan sitä ihan oikeasti on?

Tiedän, että minun pitäisi puhua tästä hänen kanssaan, mutten pysty. En pysty. En uskalla. Enkä ehkä haluakaan, en halua kuulla hänen sanovan ettei toivoa ole, että hän käyttäytyy niin vain koska olen hänen ystävänsä. Niinhän sen pitäisi ollakin, että me olemme ystäviä.

Tämä vain sattuu minuun niin kovasti. Minä oikeasti rakastin – ja rakastan yhä häntä. Tiesin sen heti tavattuamme, että minun ”sen Oikean” etsintäni loppui, löysin hänestä toisen puoliskon sydämelleni. Nyt sydämeni onkin yhtäkkiä hajalla, täysin.

En tiedä miten jaksan. Olen alkanut taas viillellä, se on ainut keino mikä auttaa – eikä sekään auta enää niin paljon kuin joskus aikaisemmin, sattumisen loppumisen jälkeen tulee vain paskempi fiilis. En vain osaa lopettaa sitä, sillä haluan tämän olon pois edes hetkeksi – enkä haluaisi alkaa ryypätäkään tai käyttämään lääkkeitä väärin, sillä minulla on koulu vielä kesken.

Tiedän, että tarvitsisin ulkopuolista apua, mutten uskalla (tai osaa) sitä hakea. Minusta tuntuu ettei pitäisi tätä lähettääkään, mutta lähetän silti, jos joku muukin olisi kokenut täällä saman.