Hei, oon 22-vuotias tyttö joka valmistui merkonomiksi keväällä 2012. Hmm, on niin paljon kerrottavaa, että tuntuu vaikealta edes aloittaa ja varoitukseksi, että oon huono ja sekava sanoissani.
Asun nykyään Kuopiossa poikaystäväni kanssa, vanhempani ja sisarukseni asuu 400 km päästä täältä. ☹️ Muutin Kuopioon siis poikaystäväni takia vaikka tiesin jo ennen muuttoani että poikaystävä oli pettänyt mua kolme kertaa joidenkin naisten kanssa. Noo, sen jälkeen kun muutin Kuopioon niin sain tietää kaikenlaisia juttuja poikaystävästäni mm. että se haaveilee usein mun pettämisestä.
Lisäksi mua ärsyttää kun poikaystävälläni on Facebookissa kaverinaan joitain tyttöjä joista se puhuu kavereilleen, semmosia seksijuttuja siis. Lisäksi sil on kaverina yks tyttö josta se myös puhuu noita juttuja ja sitten se on vielä meinannut pettää mua sen kanssa ja poikaystävällä oli siitä vielä kuvia ja videoita koneella kun me oltiin seurusteltu yli vuosi yhdessä.
Juu, urkin poikaystäväni konetta ja tiedän että se on väärin mutta tein sen vasta sen jälkeen kun näin että poikaystäväni oli tutkinut mun konetta.

Nyt voisin sitte kertoo toisesta jutusta joka ahdistaa mua kanssa tosi paljon. Oon siis käynyt ala-asteelta asti psykologilla, sitten perheneuvolassa ja sen jälkeen musiikkiterapiassa. Lopetin yläasteella koulun käynnin koska en musta tuntui, että en pysty olemaan siellä. Ainoastaan kakkos ja ykkösluokalla mulla oli yks kaveri koulussa ja sittenkun se vaihto koulua niin olin aina ihan yksin koulussa, eikä mulla ole ollut koskaan kavereita vapaa-ajallakaan. Mua rupes niin ahdistamaan koulussa oleminen kun olin aina niin yksinäinen ja tunsin itseni aina niin huonoksi.
Ala-asteella kolmannella luokalla mulle muuten tuli tosi ilkeä opettaja, se oli onneks mulla vaan vuoden mutta edelleen itken sen sanojen takia, oon varmaan tosi tyhmä kun edelleen mietin joitain vanhoja juttuja. Pienenä olin kova piirtämään ja se olikin mun ainoo harrastus. No se vanha opettaja joskus toi sen lapsenlasten piirustuksia mulle ja sano että – sinä et koskaan opi piirtämään mitään näin hienosti ja elävän näköisesti. :/ Yks toinen juttu on sellainen että meidän piti harjoitella kellon lukemista, mulle kello on ollut aina jotenkin säälittävän vaikeaa ja sitten kun en uskaltanut kysyä neuvoa opettajalta niin en oikein saanut mitään tehtävää tehdyksi. Se opettaja sitten tuli mun luo ja haukku mut koko luokan eessä että kuinka tyhmä mää oon, enkä noin helposta tehtävästä saa mitään tehdyksi.
Kerroin äidilleni että haluan vaihtaa luokkaa opettajan takia ja äiti menikin siitä keskustelemaan koululle mutta sittenkun se mun ilkeä opettajani kuuli siitä niin seuraavana päivänä koulussa se kutsu meidän koko luokan sellaiseen rinkiin ja sanoi että kuinka meidän luokallamme on sellainen valehtelija joka haluaa vaihtaa luokkaa eikä edes uskalla katsoa häntä silmiin. En uskaltanut vaihtaa luokkaa koska mua niin hävetti se homma ja pelkäsin että muut saa tietää että minä olin se josta opettaja puhui.

Noooh, voisin kertoo seuraavaks sitte yläasteesta… Olin siis sielläkin koko ajan vaan yksin ja sitten kahdeksannella luokalla rupesin olemaan todella paljon poissa koulusta kun häpesin itseäni niin paljon. Jossain vaiheessa sitten saatoin olla 2kk poissa koulusta putkeen ja sitten tulla koululle yhdeksi viikoksi ja taas olla pois vaikka kuinka kauan. Se oli mun vanhemmille tosi rankkaa ja yhdessä vaiheessa mua oltiin laittamassa jonnekkin lastenkotiinkin jossain vaiheessa mutta isä ei halunnut mua sinne laittaa, äiti sanoi syyn olevan se että isä ei halunnut kertoa mummille että sen lapsenlapsi ei asu kotona. Äiti jossain vaiheessa hakkas mua ja haukku mua joskus esim huoraksi ”Susta ei voi koska tulla mitään muutaku vaan huora!!”

Yhdeksännellä luokalla pääsin sitten sellaiseen tupakouluun jossa oli tosi vähän oppilaita ja se olikin sitten ensimmäinen koulu jossa oikeasti viihdyin. Sen jälkeen menin sellaiseen erikois ammattiopistoon ja olin sellaisel valmentavalla jossa oli paljon tietotekniikkaa… Sen valmentavan jälkeen rupesin opiskeleen merkonomiksi kun opettajat sitä niin kovasti suositteli ja jotenkin ajattelin että se on ainoa paikka mihin voin hakea vaikka ei se mua kiinnostakkaan. Menin sitte asiakaspalvelu ja merkkinointi puolelle toisella vuodella joka on aika omituista kun en osaa edes olla ihmisten seurassa, opettaja sitäkin suositteli sen takia koska siihen kuului markkinointia ja mainosten suunnittelua ym. niitä sitten olikin oikeestaan tosi vähän kuin olin kuvitellut ja eikä me edes opeteltu käyttämään mitään ohjelmia joilla vois vaikka tehä hyvin mainoksia… ne mainokset mitä tehtiin niin me käytettiin niihin Powerpointtia ja muutenkin olin aika pettynyt kun en oppinut niitä asioita mitä olin luullut oppivani…

Nyt oon sitten työtön ollut jo aika kauan… Yhdessä vaiheessa olin 3kk työharjoittelussa, se oli arkistotyötä enkä viihtynyt siellä ollenkaan. Jännitän niin paljon olla ihmisten seurassa ja sitä että mokaan jotenkin niin mulla oli töissä joka päivä maha kipeä. Se on jo oikeestaan tosi noloa ja mua hävettää sitä tänne kirjoittaakkin kuinka paljon joutuin siellä töissäkin käymään vessassa ja koittaa järjestelemään asioita niin että jos mulle tulee kovin paha olo niin minne voin oikein mennä piiloon. Maha ei oo mun ainoo häpeän kohde kun olin töissä. Saatan ruveta tärisemään jos ihmiset juttelee mulle, mulle tulee silloin sellainen olo että ne tuijottaa mua ja sitten mua rupee ahistaan. Mulla oli vaikea käydä yhteisissä tiloissa syömässä kun tärisin enkä tavallaan osannut kohdistaa mun katsetta mihinkään, hävettää ja ahistaa vaan ja koitan vaan miettii että nyt tuijotan tota pientä pistettä tuolla seinässä ja toivottavasti en näytä ihan idiootilta. Syöminenkin rupee tuntuun ihan omituiselta kun mulla menee tavallaan olkapäät ihan jännittyneiks ja enkä oikein osaa edes laittaa silloin ruokaa suuhun.

Nytten sitten kun en ole ollut työharjoittelussa ja oon ollut jo 3 kk työttömänä niin työkkäri rupee ehdottelemaan mulle kaikenlaisia työpaikkoja. Musta kuitenkin tuntuu että en kelpaa minnekkään ja pelkään sitä että väsyn töissä niinkuin väsyin jo kuuden tunnin päivistä siellä työharjoittelussa. Mä saatoin joskus silloin työharjottelun aikana vaan itkeä aamulla kun menin töihin ja joskus töissäkin menin vessaan itkemään. Mietin vaan että mitä jos en jaksa olla töissä ja sitten ainoa keino päästä pois on tehdä itselleen jotain. En oikein tiedä että mitä mun pitäis tehdä, en uskalla kenellekkään kertoa näistä asioista ja musta tuntuu että ihmiset vaan pitää mua laiskana ja säälittävänä. En oikeastaan edes tiedä että kenelle mää voisin kertoa mun ahdistuksesta. Onko kenelläkään antaa mitään apua tai ideoita? Ahdistaa kun ei ole ketään kelle jutella tai ketään joka oikeasti auttais.