en tiedä mitä mä teen..
Hei rekisteröidyn tänne just äsken ja oon jo nyt hieman helpottunut koska en ees tienny että tämmösiä on oikeesti. Mutta mun ongelma on se, että koko ylä-asteen mä olin tosi surullinen,ahdistunut ja itsetuhonen. Mun päivät meni siihen kun lintsasin paljon koulusta, itkin ja viiltelin. Mä rakastin verta, koska se jotenkin näytti mulle että oon elossa. Sitten 9lk mä en jaksanu enää ja menin juttelemaan terveydenhoitajan kanssa. En kertonut sille että viitelen, vaan kaunistelin asioita koska mä pelkäsin mitä mulle tehtäis. Mä tein mielialatestin, josta tuli aika korkeat pisteet. Puhuttiin terveydenhoitajan kanssa että mä saisin jutteluapua ja olin tosi helpottunu kunnes terveydenhoitaja sano, että sen on pakko ilmottaa mun äidille. Mä tuun mun äidinkaa ihan hyvi juttuun, mutta kun mun veljellä on niin paljon sairauksia joista yksi on juurikin masennus, en halunnu että äiti sais lisää huolta. Niin se lopulta sitten soitti mun äidille ja kun äiti kotona ootti tosi huolestuneena väitin sille ”kaikki on hyvin en tarvii apua mulla on vaan huono päivä” jne. niin tää juttu sitte unohtu ajan myötä ja mäki LUULIN olevani jo paremmassa kunnossa. Yhteyshaussa mä hain sosiaali&terveysalalle eli opiskelemaan lähihoitajaksi, mikä on ollu mun unelma pienestä asti. Olen käynyt nyt tuota alaa nyt noin kuukauden ja siitä päästäänkin tämän viestin pointtiin. Ensimmäisen viikon jälkeen ongelmat nimittäin palasivat PAHEMPINA. Viiltelen taas, itken lähes päivittäin ja olo tuntuu masentuneelta. Joudun joka päivä pakottamaan itseni nousemaan ylös. Uskottelen itselleni älyttömiä asioita, esim. että jos ostan tuon takin olen kaunis ja mieleni paranee, jos rupean seurustelemaan tuon kanssa, unohdan tämän olon ja blaa blaa blaa..Haluaisin todella saattaa tämän nyt loppuun ja hankkia apua, koska miten minä voin auttaa muita jos en ole itse kunnossa?! Miten voin pyytää apua esim. terveydenhoitajalta tai kuraattorilta koulussa, kun olen kuullut että sieltä saatetaan potkia pihalle jos ei ole työhön sopiva ( eli jos on sairauksia yms) ja en usko että muutenkaan minua katsottaisiin hyvällä ☹️ En halua mitään muuta kuin olla lähihoitaja ja en näe elämässäni mitään muuta niin tärkeää kuin muiden auttaminen, EN VOI MENETTÄÄ TÄTÄ OPISKELUPAIKKAA ☹️!! mitä mä teen :'(
No kannattaa edetä vähitellen ja tunnustella omaa oloa. Viiltelyy voisit yrittää vähentää. 🙂 Voisit kysyy iteltäs kysymyksen: Unelma-ammatti vai terveys? Minust terveys ois vastaus. Yritä vaa jaksaa. Avun hakeminen ois ihan viisasta. Eikös joillaa hoitakil oo vaitiolovelvollisuus? 🙂 Sori, et en osaa oikee auttaa. Toivottavast täst oli jotaa apuu.
Moro,
Sanon ihan rehellisen mielipiteeni. Sun kannattaa nyt hakea sitä apua, jos oikeasti haluat, että sun olo paranee. Haet vaikka paikkakuntas tk:hon psykologin puheille. Niil on vaitiolovelvollisuus. En usko että terveydenhoitaja tai koulukuraattori osaa arvioida sun mielenterveydellistätilaa tarpeeksi hyvin ja auttaa sua oikealla tavalla. Sulla on koko elämä aikaa opiskella vaikka ties mitä ammatteja itselles.
Hoida ensin itses kuntoon ! 🙂
Tsemppii !
Heei kiitti teille !! 🙂 Mä yritän saada sitä apua ja tulla kuntoon ilman et menetän koulupaikkaa 🙂 tuli paljon parempi olo noista teidän vastauksista, kiitos oikeesti!
Ja hei tuli näin mieleen.. voinko kertoo mun viiltelystä ihan rohkeesti esim. psykologille? se on ainut asia mistä en ole ikinä puhunut kenellekkään paitsi tietyille kavereille. omasta mielestäni se ei vaikuta minun pätevyyteeni lähihoitajana, vaikka minulla onkin arpia käsi täynnä, mutta en sitten tiedä mitä "isommat tahot" ajattelvat.. äääää kaikki on vaikeeta 😀
Moikka taas !
Itse sanoin että olin joskus sitä harrastanut ja kyllä mulla vieläkin käsissä näkyy haaleat arvet, en tosin koskaan syviä viiltoja ole tehnyt.
Ja olen puhunut psykologilleni, kun siellä vielä kävin, että haluan opiskelemaan lähihoitajaksi mielenterveys ja päihdetyöhön ja jatkaa siitä sitten sairaanhoitajaksi. Sanoi vain että ensin hoidetaan mut kuntoon ja sit lähden opiskelemaan.
Itse kuitenkin kun olen hieman epäilevä, niin kuitenkin kannattaa pitää järki mukana jutuissa. Eli miettiä toisaalta tarkoin mitä kertoo. Mut viiltely nyt on aika "normaali" asia, jos sen nyt niin voi ilmaista, eli kannattaa kertoa siitä. Äh kuulostanpa ristiriitaiselta 😀
On ''kiva'' lukea että on muitakin tässä maailmassa jotka kärsii samasta ongelmasta... Ite käsin psykologilla ja oli tosi noloa sanoa et joo on tullu itseäni satutettua kun on nii paha olo. Ne näki sen ihan normaalina että en oo ainoo joka on turvautunu viiltelyn ''apuun''. Sanon vaa että ei kannata pelätä. Apua saa vaan ku kertoo kaiken mihin tarvii apua. 😋
joo mä tosiaan kävin kuraattorilla ja tulen saamaan lisää apua! 🙂 kiitti vielä teille, en ois varmaan muuten uskaltanu.. :/ kun olin lähössä sieltä kuraattorin luota, se kysäs vielä et oonko ikinä viillelly tai tehny mitään itsetuhoista niin minäpä tietenkin jäädyin ja sanoin etten ole :s se jäi vähä häirimään.. sen ilme oli jotenkin vihanen-epäilevä-pettyny-surullinen samaan aikaan niin se "säikäytti" 😀
Opiskelen itse viimeistä vuotta lähihoitajaksi ja olen tällä hetkellä sairaslomalla masennuksen vuoksi. Se että opiskelet juuri lähihoitajaksi ei tarkoita sitä etteikö sinulla muka olisi oikeus olla masentunut. Tottakai opiskelu on raskaampaa mutta opiskelet vielä ensimmäistä vuotta ja ehdit kyllä saada itsesi kuntoon. Jos on aivan liian huono olo voi jäädä sairaslomalle tai mennä osastolle, muttei masennus muuten tarkoita sitä etteikö voisi opiskella ja olla töissä. Elämässä kuuluu mennä eteenpäin ja se auttaa myös paranemaan kun ei vaan jää paikoillensa makaamaan. Sinua ei siis todellakaan olla potkimassa masennuksen vuoksi pois koulusta, ne ovat vain tyhmiä huhuja.
Ja kuraattorit, terveydenhoitajat yms siellä koululla ovat siellä juuri sitä varten että saat tukea opiskeluusi.
Ja tuosta viiltelystä, tiedän että siitä voi olla vaikeaa puhua. Mutta jos joku sinua on siitä tuomitsemassa, se on melko epäammatillista. Kun vain keräät tarpeeksi rohkeutta kannattaa siitä mainita jollekin kuraattorille tms. ja voit saada mahdollisesti tukea ja apua sen lopettamiseen.
Voimia opiskeluun!
🙂🌻
moony kirjoitti 13.10.2013 16:46
Opiskelen itse viimeistä vuotta lähihoitajaksi ja olen tällä hetkellä sairaslomalla masennuksen vuoksi. Se että opiskelet juuri lähihoitajaksi ei tarkoita sitä etteikö sinulla muka olisi oikeus olla masentunut. Tottakai opiskelu on raskaampaa mutta opiskelet vielä ensimmäistä vuotta ja ehdit kyllä saada itsesi kuntoon. Jos on aivan liian huono olo voi jäädä sairaslomalle tai mennä osastolle, muttei masennus muuten tarkoita sitä etteikö voisi opiskella ja olla töissä. Elämässä kuuluu mennä eteenpäin ja se auttaa myös paranemaan kun ei vaan jää paikoillensa makaamaan. Sinua ei siis todellakaan olla potkimassa masennuksen vuoksi pois koulusta, ne ovat vain tyhmiä huhuja.
Ja kuraattorit, terveydenhoitajat yms siellä koululla ovat siellä juuri sitä varten että saat tukea opiskeluusi.Ja tuosta viiltelystä, tiedän että siitä voi olla vaikeaa puhua. Mutta jos joku sinua on siitä tuomitsemassa, se on melko epäammatillista. Kun vain keräät tarpeeksi rohkeutta kannattaa siitä mainita jollekin kuraattorille tms. ja voit saada mahdollisesti tukea ja apua sen lopettamiseen.
Voimia opiskeluun!
🙂🌻
awww kiitos ihanasta viestiä ! 🙂 oli tosi helpottavaa kuulla toiselta lähihoitajaopiskelialta tuo ! olen saanut tosiaan keskusteluapua ja aion siellä nyt kertoa mah. avoimesti itsestäni niin saan tämän huolen ja ahdistuksenkin samalla pois. kiitos sulle!