Mäkin viiltelen ja suosittelinsin, että jos vaan pystyt hae apua. Miksi muuten viiltelet? Kuinka kauan jatkunu?

Ymmärrän teitä molempia hyvin.. Ite viiltelin noin vuoden ajan ja se lähti heti alussa käsistä.. Joka kerta enemmän ja syvemmälle.. Jossain vaiheessa sitten huomasin, että ne mun alkuperäset syyt viillellä jäi vähemmälle ja ongelma oli ne jäljet.. Muuten häiritseekö teitä ne arvet?

Asiaan.. Hakekaa molemmat apua, jos ette sitä viä ole tehneet. Ainakin mulla se on auttanut paljon. Mutta silti täytyy muistaa yksi juttu.. Ei pelkästään se, että muut ihmiset yrittää/auttaa sua, saa sua lopettaan viiltelyä, vaan se että sä itse tahdot lopettaa ja voida paremmin. Kaikki lähtee omasta pääkopasta, toki muut voi auttaa mut siis sillee. Itelläni oli ongelmii niin viiltelyn kuin syömisen kans, ja ei ne lähteneet vaikka muut kuinka yritti vakuutella.. Siitähän masennuin lisää, kunnes jossain vaiheessa ite ryhdistäydyin ja sain itsessäni syttyyn sen halun elää ja uskoa parempaan huomiseen.. Nyt oon ollut "kuivilla" viiltelystä vuoden alusta asti.. Ei oo varsinaisesti pitkä aika muiden mielestä, mutta mä ite koen kasvaneeni ja oppinut pitämään itsestäni tänä lyhyenä aikana paljon. Suosittelen oikeesti ottaan itseensä niskasta kiinni, se kannattaa, ja hakekaa apua, se edes auttaa koko paranemista ja irti pääsyä!

Tsemppiä molemmille ja muillekin 🌻🙂🌻

Sait jo kannustusta avun hakemiseen ja myös minä toivon, että pystyisit siihen. Olen seurannut hyvin läheltä miten syvää yksinäisyyttä ja ahdistusta voi viiltelijä kokea jos siihen ei uskalla hakea apua. Olen saanut myös nähdä, että apua voi saada - apu auttaa hyvin hitaasti, mutta auttaa kuitenkin kun rohkeus sen vastaanottamiseen alun paljastamisen jälkeen pikkuhiljaa kasvaa. Tsemppiä!

nanaax kirjoitti 24.3.2016 18:48

Ymmärrän teitä molempia hyvin.. Ite viiltelin noin vuoden ajan ja se lähti heti alussa käsistä.. Joka kerta enemmän ja syvemmälle.. Jossain vaiheessa sitten huomasin, että ne mun alkuperäset syyt viillellä jäi vähemmälle ja ongelma oli ne jäljet.. Muuten häiritseekö teitä ne arvet?

Asiaan.. Hakekaa molemmat apua, jos ette sitä viä ole tehneet. Ainakin mulla se on auttanut paljon. Mutta silti täytyy muistaa yksi juttu.. Ei pelkästään se, että muut ihmiset yrittää/auttaa sua, saa sua lopettaan viiltelyä, vaan se että sä itse tahdot lopettaa ja voida paremmin. Kaikki lähtee omasta pääkopasta, toki muut voi auttaa mut siis sillee. Itelläni oli ongelmii niin viiltelyn kuin syömisen kans, ja ei ne lähteneet vaikka muut kuinka yritti vakuutella.. Siitähän masennuin lisää, kunnes jossain vaiheessa ite ryhdistäydyin ja sain itsessäni syttyyn sen halun elää ja uskoa parempaan huomiseen.. Nyt oon ollut "kuivilla" viiltelystä vuoden alusta asti.. Ei oo varsinaisesti pitkä aika muiden mielestä, mutta mä ite koen kasvaneeni ja oppinut pitämään itsestäni tänä lyhyenä aikana paljon. Suosittelen oikeesti ottaan itseensä niskasta kiinni, se kannattaa, ja hakekaa apua, se edes auttaa koko paranemista ja irti pääsyä!

Tsemppiä molemmille ja muillekin 🌻🙂🌻

Kyllä ne arvet häiritse.

Sarjetty kirjoitti 24.3.2016 16:39

Mäkin viiltelen ja suosittelinsin, että jos vaan pystyt hae apua. Miksi muuten viiltelet? Kuinka kauan jatkunu?

Hämäriä muistikuvia on, että ensimmäiset ajatukset alkoivat 14 vuotiaana, mutta sittemmin jääneet vain ajatuksksi ja veitsen tuijjotteluksi.

Sen sijaan 2 vuotta sitten aloitin ihon raaputtamisen, niin ettei haavoja tullut. Syy siihen oli koulussa ollut silloinen draama ja viha itseäni kohtaan. mutta tilanteen lievittyessä taas jäi ihon raaputtaminen ja hiuksien repiminen.

Vuosi sitten tein ensimmäiset "oikeat" viillot, kun löysin nykyisenkin "ystäväni" Eli partaterän. ☹️ Halun aiheuttaa itselle kipua ja lievittää ympäröivää kurjuutta aiheuta rahahuolet ja stressi kaikesta mahdollisesta. no viime kevään siis vetelin kevyitä, kun jo niillä oli tehonsa, kesä meni muissa itsetuhoissa merkeissä ja halussa kuolla pois. ja syksyllä taas terän parissa tähänpäivään asti.

Aina välillä tulee pieniä taukoja, mutta kun "veren makuun" pääsen niin sitä on aina vaikeampi ja vaikeampi lopettaa. 🤕

Yrittelin tuossa yksi päivä tuon ensimmäisen viestini jälkeen hienovaraisesti vihjailla äidilleni, että kaikki minulla ei ole hyvin. No nyt on kaapissa vitamiinejä "koska niiden puuttestahan kaikki tämä johtuu" en kylläkään kertonut itsetuhoasioistani vaan pelkästä taukoamattomasta ahdistuksesta, joka toisinaan tuntuu tyhjyydeltä.

Kiitos tsempeistänne 🙂🌻

Ja unohdin vielä sen kertoa, että minusta arpeni ja haavani ovat kauniita, ne ovat minun ja aina minussa.

- joten se, että siitä jää arvet ei auta asiaani tämän lopettamisessa. Välillä tuntuu, että en edes halua lopettaa, mutta välillä taas haluaisin.

viiltely on kuin huumetta. Kohta ollut jo päivän ilman ja niin tekisi mieli.

Sinnitellään sinnitellään. ☹️

Ymmärrän sen "viiltely on kuin huumetta". Onko mitään asiaa, mikä saisi sut lopettamaan viiltelyn? Tiedän se in vaikeaa ja itse en ole onnistunut olemaan viittä päivää pidempään viiltelemättä.

Sarjetty kirjoitti 25.3.2016 20:1

Ymmärrän sen "viiltely on kuin huumetta". Onko mitään asiaa, mikä saisi sut lopettamaan viiltelyn? Tiedän se in vaikeaa ja itse en ole onnistunut olemaan viittä päivää pidempään viiltelemättä.

Musta tuntuu, että viiltely voisi loppua vasta silloin kun siihen ei enää olisi aihetta. Sitten kun kaikki olisi hyvin ei tarvitsisi helpottaa oloa. Tosin vaikea uskoa, että kaikki tulisi olemaan hyvin nyt taikka koskaan.

On niin ristiriitaista tämä minun ajattelu. Sinänsä viiltelystä ei ole haittaakaan niin kauan kuin ne eivät ole syviä (käsittääkseni) mutta se houkutus tehdä aina isompia ja syvempiä on lähes ylitsepääsemätön. 🤕

Voimia kuitenkin sinullekkin 🌻🙂🌻

Viiltelyyn voi jäädä myös koukkuun. Sitten se on vaikea lopettaa, vaikka tahtoisikin ja ei olisi mitään miksi helpottaa oloa.

Sarjetty kirjoitti 26.3.2016 10:25

Viiltelyyn voi jäädä myös koukkuun. Sitten se on vaikea lopettaa, vaikka tahtoisikin ja ei olisi mitään miksi helpottaa oloa.

Totta. myös siihen viiltelyn aiheuttamaan hyvänolon tunteeseen jää koukkuun. Käsittämättömän ihana se pieni hetki kun ei ahdista.

Kun ei oikeastaan kykene enää tuntemaan muuta kuin ahdistusta niin viiltelyn tuoma "kipu" se ei oikeastaan edes satu, mutta on niin vaikea selittää. Hyvä tunne kuitenkin, tiedät varmaan kun sinulla on kokemusta.

Aika näyttää onko siihen jäänyt koukkuun. 🙄

Niin. Se ei satu. Kun viiltelin ekan kerran, se oli yllätys miten hyvältä se tuntui. Minä olen jäänyt koukkuun.