En osaa ilmaista itseäni oikein
Ongelmani on hyvä suullinen ja kirjallinen ulosanti. Osaan puhua ja vastata esitettyihin kysymyksiin.. Mutta en silti saa ilmaistua itseäni oikealla tavalla…
Luon tahtomattani kuvan hyvin pärjäävästä ihmisestä jolla on mahdollisuuksia vaikka mihin (ainakin terapeuttini ja työvoimatoimiston väki näin näyttävät olettavan).
Miksi kukaan ei tajua miltä minusta oikeasti tuntuu😭?
Että minä en ole valmis menemään töihin tai koulutukseen? Että olen väsynyt, voimavarani ovat niukat.Minua pelottaa työelämä, liikaa kokemuksia koulusta ja työpaikasta, jossa minua kiusattiin.Stressaannun herkästi.Olen kurssilla nyt ja päivän siellä olon jälkeen nukun kotona tunti kausia tajukankaalla, muuten en jaksaisi mennä sinne.Keskittymiskykyni on huono ja olen ärtynyt.
APUA!
Tuttu tunne. Käyn kyllä töissä ja aloitin jopa opinnotkin, mutta kaikki tämä vaatii uskomatonta tsemppiä. Koulu menee enemmän tai vähemmän huonosti, en ole jaksanut kulkea, sillä työt uuvuttavat minut täysin, vaikka olen vain osa-aikaisena. Minullakin on kuulemma potentiaalia vaikka mihin, mutta enpä ole osannut/kyennyt tuota hyödyntämään. Kaverini sanovat, että minulle kaikki näyttää olevan niin helppoa ja minulla asiat aina järjestyy juuri niin kuin tahdonkin...Niin, kaikki vain ei ole sitä miltä näyttää. Terapiassa olen ymmärtänyt ettei minun tarvitse aina jaksaa ja näyttää siltä, että jaksaa, mutta en osaa oikein muille asiaa ilmaista. Siksi kai vaikutan kovikselta, johon mikään ei satu, ja maailma pyörii niin kuin haluan sen pyörivän. Mutta toisaalta, kun saa apua, niin kai joskus voi olla itsensä ja jaksaa työelämässä ilman ylimääräistä tsemppiä. Anna itsellesi aikaa, hyvät asiathan ei tapahdu hetkessä.
Kirjoitin terapeutilleni ja kuntoutuksesta vastaavalle henkilölle kirjeen, jossa kerroin miltä minusta tuntuu.
Terapeuttini myönsi, että ei ole osannut ottaa ns. heikompaa puoltani tarpeeksi esiin, koska olen niin ulospäinsuuntautunut, lupasi jatkossa ottaa sen paremmin huomioon. Työvoimatoimiston henkilön tapaan huomenna.
tuttu tunne täälläkin.
Koko ulkomaailmalle esittää, kuinka hyvin minulla menee, mutta todellisuudessa tekisi mieli vajota maan alle ja pysyä siellä ikuisesti.
Monesti olen miettinyt, olenko tosiaankin niin hyvä näyttelemään iloista ja energistä ihmistä, ettei kukaan edes keksi ajatella sitä mahdollisuutta, että minulla on paha olla.
ainoastaan ne, jotka minut tuntevat läpikotaisin (mm. poikaystäväni ja yksi ystäväni) näkevät, ettei
asiat ole kohdallaan. Vaikka he tietävät, en siltikään voi heille kertoa, miltä tuntuu. ajattelen, että he
eivät asiaa kumminkaan ymmärtäisi.. *syvä huokaus*
☹️
Äitini mielestä masennus on vain oikuttelua, näin hän antaa rivien välistä ymmärtää...
Enkä itsekään osaa kertoa todellisia tunteitani kovin monelle, saatan pugua olostani kyllä, mutta koska puhuminen on minulle helppoa, tuntuu että monet ajattelevat että ei sillä kuitenkaan kovin vaikeata ole...😑❓