En tiiä mitä pitäis tehdä. Tuntuu, ettei oo mitään muuta ratkasua ja poispääsyä kuin itsemurha. Toivon joka päivä että kuolisin. Todella monet kerrat oon ollu tosi lähellä että tekisin sen… Mua pelottaa että se ei onnistukaan, ja joudun pakkohoitoon suljetulle osastolle. Sen takia en myöskään uskalla tästä kertoo kellekään, vaikka niin monesti on ollut niin paha olla että oisin halunnu jo lähtee jonnekin päivystykseen.
Oon siis vielä alaikänen nuori ja käyn jo juttelemassa psykologilla. Mulle suositeltiin mielialalääkkeitä, mutta kieltäydyin koska sillon vielä tuntu, et pärjään ilmankin ja pelkään tosi paljon kaikkee sivuoireita mitä lääkkeistä voi tulla, erityisesti lihomista (mikä ois kamalaa tällaselle ex-urheilijatytölle joka on jo lihonut yli 10kg vuoden sisällä tän masennuksen takia). Onko kellään kokemuksia masennuslääkkeistä? Miten voin saada niitä kun kieltäydyin jo kerran?
Tuntuu että kaikki vaan satuttaa… Tää kuulostaa kauheelle teiniangstille, mutta en vaan jaksa enää. Kaikki mun läheiset on satuttanut mua tavalla tai toisella. Mun vanhemmat on alkoholisteja ja pari vuotta sitten menetin mun kaikki ystävät ilman selkeetä syytä. On mulla kavereita, mutta ne ei oo mitenkään kauheen läheisiä.. En myöskään osaa oikein ystävystyä enää kenekään kanssa, koska musta on tullut tosi hiljanen ja vetäytyvä.
Erosin myös hiljattain mun poikaystävän kanssa. Oltiin yhdessä yli 4 vuotta ja hän on mun ensirakkaus. Ja todella suuri rakkaus. Tuntuu, etten voi elää ilman häntä enkä koskaan pääse hänestä yli. Rakastan häntä vieläkin ihan kauheesti, hän on mun paras (ja ainoo) ystävä enkä voi päästää irti. Kaiken lisäksi tää ero oli mun syytä ja syytän vaan itteeni.
Kaiken lisäks, koska en osaa päästää irti, tästä exästä on tullut ihan kauhee mua kohtaan. Jutellaan siis somen välityksellä. Hänestä on tullut mua kohtaan ihan kamalan julma, eikä mun pää kestä sitä. Miten joku voi kohdella läheistä ihmistä noin? En ymmärrä. Tää jatkuva henkinen väkivalta on nyt lähiaikoina tuhonnut mut täysin ja ajattelen vaan itsemurhaa.
Miten tollaisesta henkisestä väkivallasta voi koskaan päästä yli? Päässä pyörii koko ajan vaan kaikki ne sanat… Oon kertonu mun itsemurha-aikaista tälle exälle ja häntä ei kiinnosta yhtään, lähinnä vaan kannustaa asiaan.
En tee muuta, kun itken ja nukun. En tiedä millon oon viimeks käyny suihkussa tai pessyt hampaat, saatika käynyt koulussa. Opiskelen siis lukiossa, ja näin entisenä kympin oppilaana tuntuu erittäin pahalta etten pääse enää edes kursseja läpi.
Mitä ihmettä voin tehdä (tässä ei edes ollut kaikkea, mutta teksti on jo muutenkin älyttömän pitkä!)
Moi.
Ihan ensiksi halaus sulle täältä. Sä olet käynyt aikamoisen tuskien tien läpi. Älä tapa itseäsi, sillä vaikka nyt tuntuu aivan karmealta ja toivoa ei näy, sä löydät vielä tien tästä ulos. Lopulta tulet tästä kaikesta läpi paljon vahvempana kuin koskaan. Eksäsi kohtelee sua todella rumasti, pystyisitköhän hetkeksi blokkaamaan hänen viestinsä? Sun ei todellakaan tarvitse kuunnella tuollaista kuraa, joka vain pahentaa sun oloa. On vaikeaa päästää irti, mutta pystytkö lyhyeksi aikaa torjumaan hänen viestit?
Masennuslääkkeitä voi saada, vaikka olisi niistä kieltäytynyt. Niitä on monia erilaisia, ja on myös yksilöllistä, mikä lääke sopii kenellekin. Mulle ei esimerkiksi yksi valmiste sopinut alkuunkaan, mutta toinen sopikin huomattavasti paremmin. Sivuvaikutuksia on jokaisella, ja kannattaa mainita nuo huolesi lääkärille. Sulle voidaan etsiä masennuslääke, jolla olisi esimerkiksi mahdollisimman vähän tuota painonnousuun liittyvää vaikutusta - toki kannattaa varautua siihen, että sivuvaikutuksia on oikeastaan kaikilla, ja vie yleensä muutaman viikon, ennen kuin säännöllisesti otettu lääke alkaa tehota. Mutta en ole lääkäri, kannattaa kysyä heiltä. Ja jos sulle määrätään lääke, joka ei sovi sulle ollenkaan (esim. et nuku lainkaan, olo on todella huono jne.), kannattaa sanoa heti lääkärille ja pyytää jotain toista lääkettä. Joskus voi olla, että toinen tai kolmas onkin se, mikä toimii ja sopii paremmin. Jos masennukseen liittyy unettomuutta, ahdistusta tai mitä tahansa muuta, kerro myös siitä. Tämäkin voidaan ottaa huomioon lääkettä valittaessa, jotkut niistä on enemmän nukuttavia ja otetaan illalla; toiset taas ikään kuin piristävämpiä.
Sun ei tarvitse ajatella, ettet voisi koskaan päästä kursseista läpi. Masennuksen syvyydessä voi olla, että koulu, työ ja kaikki sellainen on pakko laittaa tauolle joksikin aikaa. Mutta sen jälkeen, kun aurinko alkaa paistaa, voi myös tältä osin saada elämänsä takaisin. Mielenterveyden kanssa ei oikein voi kiirehtiä - välillä se on hyvinkin turhauttavaa - mutta paraneminen ja eheytyminen on täysin mahdollista. Tuo on jo todella iso juttu, että käyt psykologilla, moni kärsii kuukausia ja jopa vuosia ilman, että on minkäänlaista paikkaa missä jutella. Mä olen yksi esimerkki siitä, että opiskelut olivat tauolla ihan useamman kuukauden, mutta valo ja elämä voitti, mä pääsin takaisin kiinni opintoihin ja elämään yleensäkin.
Koko sydämestäni tsemppiä, voimia ja rohkeutta sulle. Sä voitat vielä tämän kaiken. ☺️❤️