Moi🙂

Hyvä homma kun ootte niin suunnitellut🙂
Varmaan kannattaa tästä mielialan vaihtelustakin kertoa. Minä en osaa sanoa että miten on. Hienoa kumminkin että oot välillä pirteempi. Ime niistä hetkistä voimaa itseesi ja koita kääntää se vahvuudeksi huonompina hetkinä.
Kirjotin joskus osastolla runon:

Hidasta hetken,
viivähdellen
valon mailla.
Sillä pimeyden tiellä
voi mennä kauan,
jos unohdat voiman.

Hei tsemppiä kaikkeen!☺️❤️ Kyllä kaikki vielä hyväksi kääntyy.

Oli pakko tulla taas tänne purkamaan sydäntä. Kuraattori lopetti käyntiajat kokonaan, eikä hänestä ole kuulunut mitään koko viikkona. Ite oon turhautunu niin paljon koko tilanteeseen... Hän ei ottanu tosissaan masennusta, mitään mitä oon kertonu. Kaikki menee pelkkää alamäkeä ja ongelmia tulee aina vaan enemmän ja enemmän. Oon vaan niin väsynyt, kyllästyny mun turhaan elämään. Kukaan ei ymmärrä mua, ota tätä vakavasti. Päivät menee itkiessä ja toivon vaan pääseväni pois tästä koko maailmasta.

Olet varmasti kaunis. Älä luovuta 😍

Mikä parasta, olet nuori ja sinulla on kaikki mahdollisuudet selvitä tuosta ja elää nuoruus täysillä.☺️❤️

Itse olen kokenut paljon, ja selvinnyt. Entistä vahvempana, vaikka vaikeaa on. Mutta pitää kokea huonoja aikoja, että näkee hyvät ajat🙂

Älä luovuta, älä luovuta! Lupaatko?🙂

Hei Kizket, luin vasta tänään nää sun viestit, ja haluaisin kysyy miten sulla menee?
Mä aloin itkeen puolessa välissä kun luin näitä, koska mun mielestä on niin kauheeta, ettei sua oteta tosissaan. Ja koulukiusaaminen on mulle ihan järkyttävän herkkä asia, vaikka mua ei koskaan pahasti oo ees kiusattu. Mua vaan niin satuttaa se, et jotain ihmistä kiusataan ihan ilman syytä, ja aiheutetaan sen takia ihan hirveet seuraukset sen henkilön elämään.

Mä pyydän, ettet tee ittelles mitään! Sä vaikutat ihanalta ihmiseltä, ja oikeesti vaikka asiat ois kuinka huonosti, niin aina on mahdollisuus parempaan. Sulla on vielä niin paljon kaikkia kokemuksia edessä sun elämässä, ja tiedän et sä oot tarpeeks vahva jatkaan nyt eteenpäin! Tarviit ihan älyttömästi voimaa ja rohkeutta, mutta kun selviät tästä, niin sulle tulee upee elämä<3

Haluun vaan toivottaa paljon tsemppiä, ja muistuttaa kuinka tärkeetä asioista puhuminen on. Toivon niin paljon, et sun asiat helpottuu! Muista vaan et sussa ei oo mitään vikaa, ja ne kiusaajat on täysiä idiootteja, jotka on luultavasti vaan halunnu pönkittää omaa itsetuntoonsa. Mut sä oot miljoona kertaa vahvempi kun ne.

Molemmista viesteistä tuli tosi hyvä mieli eli kiitos siitä 🙂
Tällä viikolla maanantaina (?) tai joku päivä kuiteskin kävin terveydenhoitajalla kertomassa kuraattori aikojen loppumisen, etten vaan jaksa elää enää. Ensviikon tiistaina on kuraattori aika, asiaa viedään pitemmällä. Ilmotus laitettiin jonnekin nuorisopaikkaan, jossa on psykologeja jne. hakuja on vaan niin paljon, et siinä kestää monta kuukautta... Terkka soitti vanhemmille ja kerto kaiken, kotona mun perään katotaan 24/7, omaa rauhaa ei oo ollenkaan... kotona on täyskaaos. Muutaman kerran, kun oon ollu yksin kotona niin oon meinannu ottaa yliannostuksen, lopettaa kärsimykset. Mun koko elämä on ollu pelkkää yrittämistä dysfasian, huonon lähimuistin kanssa ja tulee aina olemaan. Vaikka kuinka yritän niin en näe mitään hyvää syytä elää. Oon tähän asti sinnitellyt mun unelma ammatin avulla, että musta tulis vielä jonain päivä graafinen suunnittelija. Kaikki tutut murkas senkin haaveen... mun laisesta vähä älyisestä ihmisestä ei tuu koskaan yhtään mitään.

Moi, Kizket!

Olit todella rohkea, kun kävit kertomassa terveydenhoitajalle asioistasi. Se on hieno juttu, ja iso askel jo itsessään 🙂 Kuraattoriajalla voitte jo puhua asioistasi, ja sitten kun myöhemmin pääset nuorisopaikkaan, voidaan sielläkin käsitellä sun tilannetta. Sulla pitäisi olla omaakin rauhaa, ja voit osoittaa olevasi luotettava perheesi edessä. Älä oikeasti satuta itseäsi, vaikka kuinka houkuttaisi. Sun elämä on kaunis ja arvokas. Aivan kuten edellinen kirjoittaja sanoi, oot miljoona kertaa vahvempi kuin kiusaajasi. Se pitää täysin paikkansa.

Viiltää sydäntä kuulla tuo, että tuttusi tyrmäsivät haaveesi. Pidä silti kiinni unelmastasi! On aivan sama, mitä arvostelijat ajattelevat - he eivät tiedä, miten vahva olet ja miten vahvaksi voit vielä tulla. He eivät tiedä, millaista on sinnitellä juuri sun elämän haasteissa ja jaksaa eteenpäin. Ja ennen kaikkea - he ei todellakaan tiedä, että susta voi vielä tulla se, mistä unelmoit.

Voimia, tsemppiä ja jaksamista! Älä luovuta, vaan taistele! Sä pystyt siihen kyllä! 🙂🌻

Älä anna kenenkään murskata sun haaveita! Tosi ikävää et joutuu odottaan noin kauan et pääsee puhuun jollekin.. Mut kun vaan jaksat siihen asti, niin kyl sun asiat lähtee paraneen, ihan varmana. Meet vaan nyt päivä kerrallaan, ja koitat ainakin siitä olla ahdistumatta, et sulla ei olis mitään syytä tulevaisuudessa elää, koska sulla on!

Ensinnäkin sun perheelle olis ihan hirvee isku jos sä tekisit jotain itelles. Se, et ne tarkkailee sua nyt, osottaa et ne välittää. Ja vaikka se kuinka ärsyttävältä tuntuiskin, niin ne oikeesti murtuis jos sulle tapahtuis jotain. Ja vaikka se läheisille onkin ihan kauheeta, niin et myöskään saa tehä mitään ihan itteskin takia, sulla on mahollisuudet kaikkeen tulevaisuudessa. Mieti kaikkia sun unelmia, vaikka sit sitä ammattia. Ja mieti kaikkee mitä voit elämässäs tehä, jos vaikka tykkäät matkustaa, niin voit vielä elämäs aikana reissata vaikka kuinka monessa maassa. Tai ihan mistä tahansa sä tykkäätkin, niin koita saada siitä se ilo ja toivo tulevaisuuteen!

En vaan haluu et teet mitään itelles..😞 Paljon tsemppiä<3

Suunnitelmat meni aivan uusiks. Maanantaina kävin kuraattorilla, siellä sanottiin, että ensviikon perjantaina on seuraava aika (johon vanhemmat tulee mukaan puhumaan mun tulevaisuudesta) niin sen jälkeen ei oo enää mitään, koska koulut loppuu niin pian. Eli syksynä vasta homma laitettais kunnolla pyörimään... enkä tiiä kestänkö oottaa sinne asti. Ja sain kuulla tosi masentavan uutisen. Kuraattorin mukaan mulla on vakava masennus, kaikki viittaa vahvasti siihen suuntaan. Olin miettiny samaa monta kertaa, mutta se tuli kuitenkin niin pahasti puuntakaa. Oon yrittäny nousta vaikka miten tästä suosta, mut mikään ei auta. Kaikki vanhat asiat, mistä on saanut voimaa ei enää tuo sitä samaa tunnetta. Kuten piirtäminen, musiikki. Sen verran sain itteeni niskasta kiinni, et luin muutaman kirjasarjan loppuun.

Moi Kizket!

Voisitko kysyä tuossa kuraattoritapaamisessa sitä, että olisiko sinun mahdollista saada myös kesällä jonkinlaista apua? Kesä on tosiaan sen verran pitkä aika, että silloinkin olisi hyvä saada tukea. Toki tänne voi kirjoitella silloinkin, Tukinetin päivystäjään voi olla yhteydessä, samaten auttaviin puhelimiin.

Tuo vanhojen ja mukavien asioiden muuttuminen mielenkiinnottomiksi on yksi masennuksen oire. Se ei kuitenkaan kestä loputtomiin - voit löytää ilon uudelleen ja myös aivan uusia asioita. Hienoa, kun sait luettua nuo kirjasarjat loppuun! Se herättää jo toivoa, että jaksoit sen tehdä. Pikkuhiljaa ja pienin askelin voi löytää voimaa itsestään tehdä tällaisia asioita. Suosta nouseminen vaatii taistelua, mutta se on sulle mahdollista. Sun päivä koittaa vielä.

Halaus ja kovasti jaksamista sulle! 🙂🌻

Hei, eipä ole meikäläisestä kuulunut vähään aikaan, koska väsymys ja yleinen laiskuus tehdä yhtään mitään :/ Kuraattorintapaamisesta on jo muutama viikko, joka sujui yllättävän hyvin vaikka rankkaahan se oli. Nuorisopaikkaan, kesällä tukemiseen ei ole kuulemma tarvetta, koska ongelmien alku on koulu (kuten jatkuva kiusaaminen, suuret paineet koulusta, opettajat eivät ymmärrä 'huonojen numeroiden syytä jne. jne. ongelmien alkupaikka ) Kuraattorin kanssa kävi ilmi, että opettajilla (yläasteella) ei ole ollut mitään tietoa sairauksista; dysfasia, huono lähimuisti, autismi. Harmittaa tosi paljon 😞 mutta hyvin todistuksen silti sain. Syksyllä asiat laitetaan kuntoon, yritetään saada tehtyä koulunkäynnistä vähän helpompaa.