Kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa, enkä oikein tiedä miten asiani selittäisin. Mutta oli pakko tulla purkamaan jonnekkin.
Eli äitini ja isäni erosivat kun olin 7-vuotias, jäin asumaan isäni kanssa. Asuin siis äitipuoleni ja isäni kanssa. Äitipuoleni on välillä ilkeä, hän huutaa ja raivostuu mitä pienimmistä asioista. No tästä jutusta tulee varmaan hieman sekava ja pitkäveteinen, mutta toivottavasti joku jaksaa lukea. Mummoni kuoli kun olin 9-vuotias, vaarini ei halunnut jäädä asumaan yksin, joten isäni ja minä muutimme hänen luokseen. Äitipuoleni muutti takaisin omalle kotipaikkakunnalleen, isäni ja äitipuoleni eivät kuitenkaan eronneet. Asuessani isän ja vaarin kanssa, minusta tuli kuin mummoni korvike, olin 9 vuotta ja minulta vaadittiin samaa kuin aikuisilta. Sanottiin, pese pyykit, siivoa, leikkaa ruoho, haravoi ym. Musta tuli kuin tuhkimo, ilman puhuvia eläimiä. Olen nyt 15 ja oon tehny kaikki kotityöt yksin siitä asti ku olin 9. Vaarini lässähti kun muorini kuoli, hänestä tuli juoppo. Vaari ei ole agresiivinen, mutta oon kyllästynyt siihen että hän kusee housuihinsa kännissä. Tästä kaikesta olisi toki paljon muutakin selitettävää käräjäoikeuden päätöksistä huoltajuudesta, terapiasta ja joistain muistaki asioista, mutta en jaksa kirjoittaa tähän kaikkea, se menisi liian pitkäveteiseksi. No sitten pääsen tähän tämän hetken asiaan. Äitini on puhunut kauan Norjaan muuttamisesta, olen siis vielä 15- vuotias ja vaikka asunkin isäni luona, tarvitsisin silti äitiäni. En pitänyt ajatuksesta ja itkien anelin ettei hän lähtisi. Hän lähti kumminkin, eikä sanonut mitään. Koko tämän kuun olen jutellut äidilleni puhelimessa, mutta hän ei ole maininnut asuvansa nykyään norjassa. Mummopuoleni soitti maanantaina minulle ja hän kertoi että äitini on asunut kuukauden norjassa ja on siellä töissä ja aikaa asua siellä ainakin vuoden ja jos hyvin menee niin kauemmin. Tunsin oloni petetyksi, äidilläni ei ole miesystävää ja minun pitäisi olla hänelle läheisin, kuitenkin hän oli korostanut ettei minulle saisi kertoa asiasta. Nyt äitini on sulkenut puhelimensa eikä vastaa mihinkään yhteydenottooni. Hän jätti minut, hylkäsi, pidän itseäni syyllisenä kaikkeen. Mitä tein väärin ettei hän enään välitä minusta? En mieti muuta kuin tätä asiaa ja itke. Vaikka minulla on ystäviä ja isä, tunnen silti oloni tyhjäksi. En olisi ikinä uskonut että oma äiti tekee tällaista. Mutta mihinkään tai kehenkään ei voi luottaa. Hän jätti ja hylkäsi minut, eikä halua pitää enään yhteyttä. Tämä tuntuu ehkä pahemmalta kuin läheisen kuolema, kun tietää että yksi rakkaimmista ei enään välitä.
Kirjoituksessa on virheita ym. mutta toivottavasti te ette sellaisesta välitä. Kiitos jos joku jaksaa lukea.
Aika rankkoja olet joutunut kokemaan. ☹️ Mutta olet kestänyt tähän asti, koita jaksaa vielä lisää. Asiat voivat joskus aivan yhtäkkiä muuttua paremmiksi, vaikka sitä onkin vaikea uskoa.
Tuntematta äitiäsi voin esittää vain arvauksen syyksi hänen käytökseensä. Minulla itselläni kun on ikävä tapa mennä sanattomaksi ja jopa lopettaa yhteydenpito jos tunnen loukanneeni jotakuta, koska pelkään että mikä tahansa sanomani voisi vain pahentaa asiaa. Voi olla että äitisikin kokee nyt näin, hän on pahoillaan että ei kertonut lähdöstään eikä nyt tiedä mitä sanoisi. En usko että hän haluaisi sinua hylätä. Koita saada jonkun sukulaisen kautta sana hänelle.
En osaa muuta neuvoa kuin että yritä jatkaa, ja pidä silmäsi auki jotta näet sen aurinvalon pilkahduksen risukasan läpi. Kyllä se vielä sieltä ilmestyy.
Hei Mariako🙂🌻
Olet ollut todella reipas nuori neito,🙂🌻
Olet ylittänyt itseesi monikertaisesti ikäsi nähden joka on aivan liian paljon sinulta mikä ei periaatteessa ei olisi pitänyt sinullekaan kuulluunutkaan.
Sinuna menisin oman kouluterveyden hoitajan luo ja kerro hänelle mitä tai minne sinun pitää kääntyä vai kääntykö terveyden hoitaja jollekin oikealle sosiaalityöntekijän puolen ja puhuisi mitä kaikki sinä olet tähän mennessä tehnnyt.🙂
Ota kaikki apu vastaan koskien ukkisi ylläpitoa varten saatua apua koska nykypäivän kunnassa löytyy apua tarvitsevalle yksinäiselle vanhuksille yhteiskunta tukea asumiseen ja yleensä puhtaanapito joten mene puhumaan muuten ei kukaan tiedä tai on väärässä uskossa että ukkisi on selviytyjä tyyppi eikä kaipaisi apua.
Mitä koske sinun suhteessi äitiin ja äidin suhde sinuun. Siinä on todella merkittävä suhde sinun tulevalle elämälle miten äitisi suhtautu sinuun koska sinä voit tehdä samoin omalle lapselle.
Mariako Äitisi teko ei vastaa aikuisen vastuullisen äidinroolin kuvaan joten Äitisi tekee sinulle halla ja tavallaan hän eitsii itsestään lähtemällä pois sinun luotais ja vielä lähti ulkomaille . SE EI OLE SINUSTA KIINNI MITÄ SINÄ OLET SANONUT TAI TEHNYT SINÄ OLET TÄSSÄ ASIASSA TÄYSIN SYYTÖN HÄNEN MIELEVALTAISELLE NUORUUDEN HAAVEIDEN HAIRAHTAMINEN VANHOINA PÄIVINÄ.
SINÄ OLET SINÄ JA SE VAATI PALJON VOIMIA JA YMMÄRRYSTÄ KAIKEN MITÄ ÄITISI TEKEE SINULLE JUST NYT KUN SINÄ ENITEN TARVITET HÄNTÄ OMAASI KASVAMISEEN
EN OSAA NEUVOA SINUA MITÄ SINUN PITÄÄ TEHDÄ ITSEESI TÄHDEN MUTTA HOIDA ITSEESI JA HELLI ITSEESI JA LEPÄÄILE KUIN VOIT KOSKA KOKO AJAN SINULTA VOIMIA KYSYTTÄÄN KASVATAKSEEN AIKUISEKSI.
Toivottavasti tästä saattoi olla sinulle jotain ajattelemisen ja tekemisen aiheetta helpottaksesi sinun päivittäistä arkea🙂🌻🙂🌻