en halua olla minä
alotan lukion ens syksynä. pelottaa. mun ajatukset menee aivan siellä sun täällä, enkä saa mistään kiinni. tai varsinkaan osaa pukea niitä sanoiks, pelkkää tasapaksua höttöä kaikki. onks siel ketään muuta, joka alottaa ens vuonna uudessa paikassa ja ahistaa ja pelottaa? mistä te saatte energiaa ja mitkä on ne teijän jutut millä saatte mielen semmoseen zen tilaan? 
En tiiä oonko mikään paras ihminen vastaamaan. Alotan kans lukion syksyllä ja mua ahdistaa tosi paljon. Oon aiemmin jo kokenut vahvaa ahdistusta, stressiä ja jopa itsetuhoisuutta ja -inhoa pitkälti kouluasioiden takia. Nyt pelkään, että se alkaa taas, sillä minulla on ensimmäiselle vuodelle paljon kursseja. Pelkään muutenkin sitä, että numeroni laskevat paljon ja ylipäänsä sitä tunnetta, etten enää pärjää.
Minua helpottaa se ajatus, että minulla on ystäviä samassa lukiossa. Toivottavasti myös pääsen lukion kuvaamataidon linjalle, jolle hain, sillä siellä olisi enemmän ns. itseni kaltaisia ihmisiä.
Yritän vaan olla yliajattelematta lukion aloittamista vielä, ja nauttia kesästä. Muuta en oikein osaa sanoa.
Hei Eknkkok (Käytin nimestäsi lyhennettä, toivottavasti se ei haittaa), hienoa että olet aloittamassa lukion! Se on jo itsessään mainiota että liikkuu eteenpäin vaikka hieman hirvittäisikin ja onnittelen sinua siitä. En itse tällä hetkellä ole vaihtamassa maisemia mutta tiedän miltä se voi tuntua kun pitää lähteä kohti uutta ja tuntematonta. Asuin aikanaan lapsena hetken Unkarissa ja olin kovin jännittynyt tilanteesta, enhän osannut edes kieltä siellä. Hermoilin ja aiheutin varmaan muutamankin harmaan hiuksen vanhemmilleni temperamenttisella käytökselläni. Vaikkei aikani ollut siellä helpointa ja en silloin osannut mieltää sitä hyväksi asiaksi, olen usein huomannut kuinka paljon sieltä sainkaan lopulta mukaani aivan huomaamatta, esimerkiksi opin tuolloin puhumaan englantia mistä on ollut paljon hyötyä. Syy miksi kerron tästä on että itselleni tuo merkitsee sitä että uuden kokeilu ja uusien tilanteiden kohtaaminen ovat usein todella valaisevia ja palkitsevia kokemuksia vaikka siltä ei heti tuntuisikaan. Mitä taas tulee energian saantiin ja mielenrauhaan, niin energiaa haen liikunnasta, keskusteluista ja rauhallisista aamuista. Zen tilaan taas pääsen ukkosmyrskyssä seisomalla (Kaatosade paahteen jälkeen on mahtavaa ja luonto järjestää valoshown ilmaiseksi!) sekä runoja kirjoittamalla. Jälkimmäistä Zen-keinoa käytän kun koen tunteeni sekaviksi ja haluan katsoa niitä uudestaan ajan kanssa, ensimmäisestä nautin aina kun vain pystyn. Toivon että saatoin olla tällä avuksi ja toivotan sinulle onnea kaikkeen mikä sinua kohtaakaan 🙂