Moi,

Kyllä elämälläsi on tarkoitus, ja elämäsi voi olla vielä paljon muutakin kuin kärsimystä. Kuoleminen oman käden kautta estäisi elämän tarkoitusta toteutumasta, sillä voi hyvin olla, että avun saamisen ja parantumisprosessin jälkeen (ja jo sen aikana) oma onnellisuus ja elämän mielekkyys ovat jo aivan eri tasolla. Näin ollen et pääsisi kokemaan noita elämänvaiheita, jotka voisivat olla aivan erilaisia kuin tämänhetkinen olotila.

Sinusta on varmasti iloa monelle ihmiselle ja voit vielä kokea aivan uusiakin asioita ja kokemuksia, joista et ole vielä tietoinen. Tavata uusia ihmisiä ja nähdä erilaisia juttuja. Nyt elämä voi olla kovempaa, mutta kyllä valoisammat ajat koittavat vielä 🙂

Tsemppiä ja halauksia! ☺️❤️

Kiitos ♡♡ tuntuu vaan että minun pitäisi tehdä valtavia muutoksia nyt heti. Pitää ruveta tekemään kaikkea suurta ja mahtavaa nyt saman tien tai muuten putoan elämän kelkasta. Tuntuu että nyt pitää ruveta tekemään hulluna töitä, ryhtyä vapaaehtoistyöhön, hankkia miljoona ystävää, muodostaa parisuhde, ruveta opiskelemaan kunnolla, mennä ulkomaille harjoitteluun tai tehdä jotain muuta mahtavaa ja suurta. Onko se kuitenkin ok, jos haluan vain mennä päivä kerrallaan ja yrittää nyt hoitaa vaan itseäni kuntoon? Tarvitseeko minun heti ruveta tekemään jotain valtavan suurta?

Elämän tarkoitus on nauttia elämästä. Elä arvojesi mukaan, tee asiat niinkuin itse haluat ja seuraa sydäntäsi.

Muiden mielipiteistä ei kannata välittää liikaa. Muut voi sanoa että tarvitset jotain elämääsi nje. mutta miljoona ystävää ja muut asiat eivät tee sinusta onnellista ellet itse katso niitä tärkeiksi elämässä. Ehkä kannattaa miettiä mistä itse nauttii elämässä ja tehdä sitä. Jos sellaista ei löydy niin sitä voi etsiä.

Wylean kirjoitti 4.2.2016 23:39

Elämän tarkoitus on nauttia elämästä. Elä arvojesi mukaan, tee asiat niinkuin itse haluat ja seuraa sydäntäsi.

Muiden mielipiteistä ei kannata välittää liikaa. Muut voi sanoa että tarvitset jotain elämääsi nje. mutta miljoona ystävää ja muut asiat eivät tee sinusta onnellista ellet itse katso niitä tärkeiksi elämässä. Ehkä kannattaa miettiä mistä itse nauttii elämässä ja tehdä sitä. Jos sellaista ei löydy niin sitä voi etsiä.

Samaa olen itsekin miettiny. Onko minulla oikeus elää juuri sellaista elämää kuin itse haluan? Koska jos minun elämäni on kuitenkin hyvällä tolalla, niin eikö se riitä. Minulla on kuitenkin omat unelmani, haaveeni ja toiveeni. Minulla on oikeus elää omaa elämääni. ja myös velvollisuus. Minä haluan kuitenkin löytää oman elämäni viisauden. Ja minulla on siihen oikeus.

Elämän tarkoituksellisuutta tässä mietin taas kerran. Täällä joku kertoi, että pitää seurata sydäntänsä. Se kuulostaa vähän kliseiseltä, mutta niinhän se vaan on. Oman kutsumuksen löytäminen ja sen kohtalon luominen tulee jostain suuremmasta paikasta kuin aivoista. Se tulee sieltä todellisesta sydämmestä. Suuremmasta rakkaudesta elämää kohtaan, koska kuten vanha sanonta kuuluu: Usko, Toivo ja Rakkaus. Suurin niistä on Rakkaus. Mielestäni se pitää paikkaansa. Ensin on uskottava, että kaikki muuttuu paremmaksi. Uskon kautta tulee toivo paremmasta huomisesta. kun on tarpeeksi toivoa, vai oppia rakastamaan. Rakastamaan elämää ja kaikkea mitä se pitää sisällään. Rakkaus elämää kohtaa johtaa varmasti siihen, että syvempi viisaus löytyy. Syvempi viisaus elämää kohtaan.

Taas kerran elämää miettiessäni. Rupesin miettimään, että mitenkähän se elämän tarkoitus löytyisi. Pitäiskö sitä lähteä jonnekin lappiin vaeltamaan tai samoilemaan metsiin koiran kanssa? Vai kiivetä kilimanjarolle tai himalajalle? Tai ehkä etsiä joku henkinen guru? tai sit erakoitua autiolle saarelle erilaisten lemmikkien kanssa. Mahdollisuuksia on niin paljon ja tuntuu, että niitä on vähän liikaakin. Tuntuu vaan, että haluaisi jättääkaiken entisen taakseen ja muuttaa pois jonnekin kaukaiselle saarelle. Alkaa vaan ärsyttää nää vanhat jutut elämässä.

No niin päivityksiä lisää. Tuskin näitä juttuja edes kukaan lukee mutta hällä vitun väliä.
Eli elämän tarkoituksellisuudesta on taas tarkoitus puhua. Mikä on elämän tarkoitus? Miten se löytyy?
Elämän tarkoitus on monimutkainen kysymys. Itse henkilökohtaisesti uskon, että joku korkeampi voima on luonut ihmisille tarkoituksen. En vain voi uskoa sitä selitystä, että me ihmiset olemme täällä ilman mitään syytä. Että me vain palloilemme ympäriinsä päivästä toiseen, koska niin se vaan menee. Paskat sanon minä. Joku tarkoitus meillä on.
Miten se sitten löytyy? Simppeli kysymys, simppeli vastaus. Sitä ei löydy.
Kyllä, toistan sen vielä varmuuden vuoksi. SITÄ EI LÖYDY. Elämän todellista tarkoitusta ei koskaan löydy. Elämä on kuitenkin funktiona niin valtavan arvaamaton ja epämääräinen, että sen tarkoitusta on lähes mahdoton löytää. Vaikka kuulen ihmisten sanovan paljon, että he ovat löytäneet elämänsä tarkoituksen ja ovat auvoisia ja ihania, se on höpötystä. Todellista elämän tarkoitusta ei koskaan löydy. Se voi kuulostaa hieman kyyniseltä, mutta näin se vain on.
mutta eiköhän tämä tässä, tällä kertaa. Ehkä sitten joskus taas lisää.

No niin. pakko on pistää päivitys tänne. Olen paljon ajatellut elämän merkitystä ja tarkoitusta.
Monesti me puhumme, että masennus ja yksinäisyys tekee meistä huonoja ihmisiä. Ihmisiä, joilla ei ole mitään. Totuus on kuitenkin aivan toisenlainen. Ja nyt en tarkoita mitään sellaista lässyn lässyn puhetta, että pienet asiat elämässä tekevät meidät onnelliseksi ja päivä kerrallaan blaa blaa blaa. Paskat siitä.

Nyt puhun suoraan. Masennus ja yksinäisyys tekee meistä vahvimpia ihmisiä maailmassa. Koska me opimme oikeasti, mitä elämä on. Eikä se ole mitään lässyn lässyn pienet asiat ovat tärkeimpiä elämässä. Me tiedämme elämän syvemmän tarkoituksen, joka on jotain suurempaa kuin mikään voima maailmassa. Me tiedämme elämän todellisuuden totuuden, koska me voimme pysähtyä ja katsoa maailmaa toisin silmin.

Suurin osa ihmisistä kuitenkin vain kävelee päättömänä ympäri kaupunkeja tietämättä oikeasti, mihin he ovat menossa tai mistä he ovat tulossa. He ovat näitä ihmisiä, joilla on vaimo, 2 lasta, työpaikka, omakotitalo ja volvo takapihalla. Nämä ihmiset eivät tiedä elämästä mitään. Vaikka me kuulemme heidän sanelevan jatkuvasti hyvän elämän reseptejä, ne ovat loppujen lopuksi paska puhetta. he eivät oikeasti tiedä mitä elämä on.
Mutta me tiedämme. me tiedämme, että elämä on jotain suurempaa.
Ja miksi?
koska me olemme oikeasti tietoisia elämästä.

hei,

Tosi osuvasti sanottu! Ehkä se ei vaan tunnu juuri tuolta pimeimpinä hetkinä, mutta onhan se fakta, että masentunut tms vahvistuu ja kasvaa ihmisenä kokemansa elämän vuoksi. Oppii elämästä paljon enemmän kuin sellainen jolla elämä on pääsääntöisesti onnellista, eikä ole koskaan joutunut kokemaan masennusta tms.. Toisaalta nykyajan Suomessakin suurin osa kokee masennusta elämänsä aikana... Jos ei ole käynyt läpi mielenterveysongelmia tai vaikkapa jotain fyysistäkin sairautta, ei ymmärrä arvostaa sitä terveyttä ja onnellisuutta. En ainakaan itse ennen sairastumistani arvostanut onnellisuutta jne, koska ajattelin sen olevan itsestään selvyys että minulla menee aina mielenterveyteni kanssa.

Niin. Masennus kasvattaa. Mutta eikö se muuta jotenkin myös masentuneen läheisiä, jos he pysyvät sairastuneen lähellä? He näkevät samalla, mitä elämä voi olla. Eivät samalla tavalla kuin masentunut tai yksinäinen, mutta jotenkin se vaikuttaa myös heihin.