Elämän merkityksettömyys
Mitä tehdä kun mikään ei enää tunnu miltään? En oikeastaan edes tiedä mitä viestilläni haen, ehkä olisi vain mukava kuulla että joku muukin tuntee samoin. Tai sitten haluan vain saada asian kirjoitettua ja sanottua, pois itsestäni. Ehkä kuitenkin haluaisin myös tietää mitä tehdä, miten saan tämän jatkuvan raskauden tunteen pois ruumiistani.
Ensin luulin että se johtuisi vain siitä että kesä loppui ja synkeä syksy alkoi. Aamulla herätessä ahdisti. Ahdisti mutta ei kuitenkaan tiennyt että mikä ahdisti. Tiesin että ahdistus poistuu, kunhan vain odottaa hetken, pääse kiinni päivän hommiin. Ja illalla yksin sängyssä se ahdistus sitten palaa. Kuristaa kurkkua ja painaa rinnassa.
Kuitenkin kaikki on nyt niin paljon paremmin. Äitini ei ole enää joka päivä humalassa, pikkuveljestäni huolehditaan. Isälläni on paljon uusia harrastuksia eikä hän ole yksinäinen. He pärjäävät kenties jopa liiankin hyvin, niin hyvin että voin lähteä pois. Minun ei tarvitse enää olla perhettäni lähellä, he pärjäävät nyt.
Pidän opiskelusta yliopistossa. Se on ihan kivaa. Minulla on paljon ystäviä ja koulussa on aina mukavaa. En kuitenkaan tiedä mitä haluisin olla isona. Ehkä en oikeastaan mitään, työnteko ei kiinnosta? Kenties vaihtarivuosi ulkomailla kiinnostaisi. Ja nyt olisikin mahdollista lähteä kun perheessä kaikki on hyvin. En kuitenkaan oikeastaan jaksa suunnitella asiaa. Kaikki tuntuu niin työläältä.
Olisipa jotain mitä odottaa. Jokin matka tai muutos tulossa. Asun parhaan ystäväni kämppäkaverina, välillä vihaan hän jatkuvaa positiivisuuttaan. Minua ei kiinosta mikään ja kutsun jatkuvasti ystäviäni kylään tai juhlin. En pysty olemaan yksin, silloin se sama ahdistus kuin aamuisin tulee takaisin entistä pahempana.
Kaikki on siis hyvin ja mukavaa, mutta kuitenkin kaikki on harmaata. Olisipa jotain mitä odottaa. Jotain.
heippa kk.
Kiva kun kirjoitit. sait ajatuksiasi ja tarinaasi sanoiksi.
Kuulostaa siltä, että sinun roolisi oli pitkään pitää perhettäsi kasassa?
Silloin voi käydä, että omia tunteita ja haavoja ei kukaan ole kohtaamassa, kun lapsi joutuu ottamaan perheen kantaakseen. energia menee sellaisessa roolissa usein selviytymiseen ja muiden auttamiseen.
Hienoa että perheelläsi on nyt kaikki hyvin. kuulostaa siltä, että nyt kun voisit levähtää, alkavat omat tunteesi tulla pintaan. niitä on voinut pakkautua paljon, jos perheesi tilanne oli pitkään todella vaikea.
nyt voisi olla sinun madollisuus ja vuoro saada apua ja tukea, jota sulla on täysi lupa hakea. että saat käsiteltyä omat tunteesi, tuskasi ja muun joka ahdistuksen muodossa nostaa päätään.
älä siis pelkää hakea luotettavaa aikuista jolle voisit alkaa puhua. koulukuraattoria, terapeuttia, kriisipisteen ihmistä tai muuta auttajaa.
itse kannoin perhettäni koko lapsuuden, ja omat tarpeeni jäivät täyttämättä ja syrjään. Nyt aikuisena ne on nousseet pintaan monen ahdistuksen muodossa. Pikkuhiljaa olen niitä sitten saanut turvallisten auttajien kanssa purkaa.
Nyt voi olla sinun tarpeittesi ja tunteittesi vuoro, kiitän Jumalaa siitä että nyt sinun ei enää tarvitse perhettäsi kantaa, vaan saat itse alkaa olla se tarvitseva lapsi ja nuori, joka on voinut jäädä paljoa vaille.
pikkuhiljaa se vaje alkaa täyttyä ja varmasti saat vielä tuntea ja iloita.
Muistan sua rukouksin, olet Jumalalle äärettömän rakas.
Animi