Päätin nyt tulla tänne avautumaan asiasta…
Eli siis, oon perus 18-vuotias nuori. Oon aina ollu täynnä elämän iloo, kaikki kuitenki muuttu lokakuussa 2017. Kaikki alko menee huonosti ja marraskuussa sit pyysin sairaslomaa ja tapasin psykologia. Yhdellä tapaamisista oli myös lääkäri mukana. Mulle alotettiin mielialalääke, sertralin ja oon nyt käyttäny sitä marraskuusta asti. Annoksia on nostettu aika tiuhaa tahtia ja tällä hetkellä annokseni on 150mg.
En enää syö juurikaan ja paino menee alaspäin. Kuten nimimerkistäni voi päätellä, minulla on bulimia.
Nyt en vaan enää jaksais yrittää… Oon ollu koulusta pois jo melkeen 3kk ja en tiiä onko musta palaamaan sinne… Sairasloma jatkuu viel muutaman kuukauden.
Olis vaan helpompi kuolla ☹️ 😭
Ikävä tilanne sinulla :/ onko jokin tietty tilanne tai asia elämässäsi, joka on saanut aikaan tilanteen pahenemisen?
Vaikka nyt tuntuu todella pahalta, ei kannata luovuttaa. Jokainen on tärkeä ja jokaisella on itseisarvo. Jo se, että jaksaa sinnitellä on saavutus.
Samaistun vahvasti, itselläni oli sinun ikäisenäsi monenlaista syömishäiriö-oireilua. Tämä kaikki tähtäsi vaikeiden tunteiden säätelyyn, mutta se on haitallinen keino. Terapian avulla sain voimavaroja.
Pystytkö tukeutumaan johonkin turvalliseen aikuiseen? Olisitko halukas aloittamaan terapian? Kovasti tsemppiä, vaikka nyt ei tunnukaan siltä, niin tilanteen korjaamiseksi on paljon tehtävissä, vaikka helppoa se ei olekaan. <3