mä olen ollut kolmesti psykologin luona (ylä asteen koulu psykologi). lukiessani näitä toisten juttuja huomasin että heille on masennuksen takia melkeimpä heti määrätty lääkkeitä sun muuta? mulle on aina sanottu että olen ”syvästi” masentunut tai vakavasti masentunut… en ole ikinä saanut mitään lääkitystäenkä edes apua masennuksen hoitoon!
mutta se ei ole pääasia, päätin vain kirjoittaa mitä mulle kuuluu =)
elämä on mennyt aika sekaisin näinä aikoina…
huomasin myös jonkun hyvin pelottavan jutunkin itsestäni, huomasin että mä puhun jollekulle vaikka kukaan ei olisi lähelläkään…. tätä on aika vaikea selittää mutta mä itse tiedän ettei mun lähellä ole ketään mutta silti mä jatkan puhumista ”sen” kanssa, yleensä huomaan puhuvani jonkun kanssa kun on todella masentunut olo…. enkä edes välttämättä huomaa itse että edes puhun kenenkään kanssa?
Jostain syystä viiltelykin on tullut taas jälleen tavaksi melkeimpä… mulle on melkein pakkomielle viillellä itseäni tai satuttaa itseäni.
Itse murhaa yritin jälleen tässä kolme päivää sitten…
nyt on tilanne että en keksi enään mitään sanottavaa. taidan lopettaa kirjoittamisen
T. 14v poika (jos teitä kiinnostaa mitä mulla kuulu noin kolme viikkoa sitten hiukan tästä alempana on vanhempi viesti otsikolla ”tere”)
hei, Juhe.
kerrot käyneesi psykologin luona kolme kertaa. siinä ajassa ei ammattilainenkaan voi tehdä virallista diagnoosia, joten kyseinen psykologi luultavasti tarkoitti _arvelevansa_, että olet syvästi masentunut - mutta ei olevansa _varma_, että sitä olet. Ja tuskinpa kukaan koulupsykologi voi määrätä lääkkeitä, se on psykiatrien hommaa. Siksi et varmaan ole saanut lääkehoitoa. Eikä masennus helpota yleensä vain kolmen psykologilla käynnin jälkeen.
Noh, tekstisi perusteella sinä todellakin _olet_ syvästi masentunut. Itsemurhaa ei yritetä ihan tuosta vaan. Toisin sanoen sinun tulisi hankkiutua oikeaan hoitoon koulupsykologilla käymisen sijaan. Voisit pyytää häneltä tai terveydenhoitajalta tai vastaavalta lähetteen vaikkapa nuorisopsykiatrian poliklinikalle. Samalla sinun kannattaisi rehellisesti kertoa kaikki, minkä tässä viestissäkin kerroit. Jos et muuta, niin ainakin se, että sinulla on itsetuhoisia ajatuksia ja tekoja ja olet yrittänyt itsemurhaa.
Kaikelle on selitys - myös sille, että puhut itseksesi (tai mielikuvitusystävälle tai vastaavalle). Ehkä podet yksinäisyyttä, tiedostit sen tai et. Tai sitten mielesi kamppailee niin suurten paineitten kanssa, että se purkautuu mainitsemanasi yksinpuheluna.
Tietääkö perheesi näistä ongelmistasi? Jos sinulla on edes kohtuuhyvät välit heidän kanssaan, niin ehkä sinun kannattaisi kertoa heille, että koet olevasi masentunut (ja sitä nähtävästi oletkin). Tai jos sinulla on muita läheisiä (ystäviä tms.) joille kertoa se, niin olosi voisi helpottua hiukan puhuttuasi heille asiasta. Läheisten tuki on tärkeää masennuksesta toipumisen kannalta.
voimia! 🌻🙂🌻