Kuinka paljon ihmisen pitää joutua kokemaan että muut ymmärtäisi tilanteen?????
Mun kohdallani ainakin todella paljon mun on pitänyt kokea ennen kuin mua on ymmärretty.
Silloin kun olin koulukiusattu niin joutusin kokemaan paljon kaikkea henkisestä kiusaamisesta fyysiseen väkivaltaan. Kukaan opettaja ei ymmärtänyt tilanteen vakavuutta vaan painoi asian villasella että ei toi oo kiusaamista sä vain liioittelet asioita että toi on normaalia koululaisilta. Mun mielestä se ei ole normaalia että joutuu joka päivä pelkäämään koulussa että tuleeko joku taas vetää turpaan vai potkaseeko joku pallon naamaan vai rikoittamaan tavaroitani vai haukkumaan mua taas läskiksi mitä en ole ja näillä tunnelmilla mun alakoulu meni eteenpäin joka päivä joutui jonkun takia kiusatuksi ja sit 5 luokalla opettajat vasta puuttui siihen mutta eivät saaneet kytkettyä sitä pois eli se vaan jatkui mutta pahempana. ☹️
Sitä jatkui koko ala aste loppuun asti ja sit seiskalla Mä olin puolet vuodesta yksin istuin ja yleensä itkin välkällä kun olin yksin ja sit mua kiusattiin vielä pahemmin ja mulle huudettiin kaikkea mut ehkä pahin oli kun mulle huudettiin ” tapa nyt ittes ei kukaan jää kaipaamaan sua täällä ja kaikilla olisi helpompi olla jos olisit kuollut” ja sit huudettiin noita jopa julkisilla paikoilla mulle sit se johti siihen että aloin viiltelee ja sit yritin seiskalla tehdä itsemurhan noin 4-5 kertaa sinä vuonna ja sit aloin tekee enemmän haavoja ja jotkut oli pahempia kuin toiset mut ei kuitenkaan semmoisia että pitäisi tikata. Ja sit mulla oli joku paikka muistelmissa kun tulin koulusta kotiin ja välillä käsi sattui ja mikä milloinkin. Ja sit se kiusaaminen jatkui aina vapaa ajalle asti ja kesälomalle seiskan kesälomalla mut uhattiin hakata. Se kesä loma meni siihen että jos olin ulkona niin säikyin koko ajan ja pelkäsin sitä niin paljon kuin ihminen voi jotain pelätä. ☹️
Sit mun koulunkäynti halu katosi viimeistä pisaraa myöten millä olin jaksanut sinnitellä mut sinne se katosi. 😭
Ja kun menin kasille toivoin ettei mua enään kiusattaisi mutta musta otettiin kuvia ja muokattiin ja sit lähetettiin whats app ryhmiin ja snap chattiin kerroin siitä opelle mut siitä sit alkoi syrjintä ja ivailu ja sit kaikki pyyhekumin palasilla heittely ja sit kestin sen Hammasta purren vaikka oli kamalaa. ☹️
Ysillä sama syrjiminen ja kumin palasilla heittely jatkui ja sit musta ei pidetä yhtään mun luokassa se on oikeesti niin turhauttavaa olla siellä luokassa kun on yleensä yksin ja sit kaikki muut kattoo mua semmotti oudosti ja sit kun kukaan ei halua olla mun pari pari tehtävissä ja missään muussakaan niin yleensä se menee siihen että joudun olemaan opettajan parina. 😞
Yritän selittää tolla romaanilla sitä että mitä ihmisen oikeesti pitää tehdä että hänet otetaan vakavasti ja ruvetaan auttamaan koska jos mua olisi aikaisemmin auttaneet ihmiset niin en olisi tässä kunnossa/ mielentilassa kun nyt olen ja sit olisin säästynyt muutamilta kamalilta muistoilta.
Jos joku ihmettelee että minkälaisessa kunnossa/ mielentilassa nyt olen niin voin sanoa että mun voi ti on erittäin huono mikään ei kiinnosta millään ei ole väliä ja sit mieleni on jossakin mustan aukon uumenissa elikkä mielessäni ei ole mitään valoa tai positiivisuutta vaan pelkää negatiivista ja mustaa ja sit välillä pyörii päässä itsemurha ja viiltely jota oon tehnyt mut en ihan tässä lähiaikoina mut kuitenkin tässä kuukaudessa ☹️ 😞😭
merzu kirjoitti 4.11.2015 17:17
Hei
On tosi kurjaa kuulla, että sua kohdellaan noin ☹️ Jos olisi edes yksi aikuinen joka tekisi asialle jotain, kiusaaminen voisi loppua. Toivottavasti löydät sen aikuisen tai edes jonkin hyvän ystävän joka auttaa sinua jatkamaan.
Käytkö psykologilla tms? Sellaisella käyminen voisi auttaa. Pääsisit purkamaan ajatuksiasi ja kokemuksiasi ja siitä voisi olla apua. Itsetuhoisuus ei ole paras ratkaisu käsitellä asioita, mutta tiedät sen varmasti itsekin. Keskusteluapua on saatavilla monessa eri paikassa ja esim. nuorisopsykiatrian poliklinikat ovat hyvä paikka löytää apua. Rohkeasti vain otat niihin yhteyttä, jos siltä tuntuu 🙂
Itseäni kiusattiin koko ala-aste ja pääsin kiusaajistani eroon, kun siirryin yläasteelle. Ysillä minua alettiin taas kiusata ja siitä lähtikin alamäki. Olen viimeisen neljän vuoden aikana ollut itsetuhoisuuden takia kuusi kertaa sairaalassa jne. Muutin toiselle paikkakunnalle lukioon ja siellä kiusaaminen helpotti taas. Nyt olen vaihtanut lukiosta amikseen ja minua on alettu taas kiusata, mutta olen vuosien aikana oppinut pistämään heille vastaan. Pointtina tässä oli se, että tuollaiset asiat tekevät meistä vahvempia, vaikka nyt sinusta ei siltä tuntuisikaan.
Toivon, että sinullekin löytyy voimia jatkaa eteenpäin, sillä asioilla on tapana järjestyä ja jossain kohtaa helpottaa. Kun selviät kaikesta tuosta, olet paljon kokeneempi kuin muut ja kaikki tuo kasvattaa sinusta vahvemman ihmisen. Tiedän, että on vaikeaa, mutta usko pois, kaiken tuon jälkeen elämästä tulee paljon kauniimpaa 🙂
Voimia ☺️❤️
Käyn psykiatrialla mut ei sekään oikeen osaa auttaa ja sit oon joutunut tekee siellä jotain testejä mut se ei ole kertonut niiden tuloksia mulle ollenkaan. Ja sit mun on vaikea puhua ihmisille kasvotusten ja sit mun on vaan todella vaikea kertoa mun voinnista kun en jaksaisi kertoa koska vointi on huono.
😭
Sarjetty kirjoitti 5.11.2015 9:47
Miten voitko jutella koulun ulkopuolella ammattilaisille. Nyt ei ole tärkeää kieltääkö äiti vaan se että sä paranet🙂
No käyn psykiatrialla mut en kunnolla pysty puhuu kenellekkään kasvotusten eikä sekään oikein ymmärrä mua.😞
Nyt olisi varmaan ihan paikallaan sanoa ääneen, ettei jaksa. Suoraan jollekin koulun henkilökunnasta, välittämättä siitä, kieltääkö joku. Eteenpäin puskeminen kannattaa lopettaa ennen kun fyysiset voimat loppuvat. Muuten voi palaa loppuun ja sitä kannattaa välttää. Sun hyvinvointi on varmasti sun äidillekin tärkeintä - joskus läheisillä voi mennä aikaa ymmärtää, millainen tilanne todellisuudessa on.
Sinä ansaitset kaiken avun ja voit sitä saada. Voit päästä puhumaan myös koulun ulkopuolella, kuten Sarjetty sanoi, ja sieltä voi löytyä ihmisiä jotka ymmärtää sua paremmin. Muista myös todellakin se, että tämä ei ole sun vikasi. Sulle on tehty paljon pahaa, ja sä olet todella vahva ja rohkea kun olet selvinnyt näin lujasti eteenpäin. Todellinen taistelija. 🙂
Tsemppiä ja halauksia! ☺️❤️
Pystyisitkö sä kirjoittaa sille psykiatrille?
Sarjetty kirjoitti 6.11.2015 8:52
Pystyisitkö sä kirjoittaa sille psykiatrille?
Vaikka pystyisin kirjoittamaan niin Mä en pysty antamaan sitä kuitenkaan sille koska olen yrittänyt sitä keinoa.
Entä jättämään sitä hänen pöydälleen yms.?
Sarjetty kirjoitti 6.11.2015 13:2
Entä jättämään sitä hänen pöydälleen yms.?
En pysty.
Mä oon toivoton tapaus. ☹️
Moni muu näkee jossain tunnelin päässä valoa toisin kuin minä Mä nään vaan mustaa ja se jatkuu loputtomiin.
Ja sit vaikka sanoisin kuraattorille että oon henkisesti loppu niin ei se sanonut mulle mitään siitä.
Mä olen oikeasti henkisesti loppu ja sit mun ajatukset on mustia ja sit mun ajatus kykyni on myös musta nään kaiken negatiivisena.😭
Sä et ole toivoton tapaus.
Auttajien pitäisi ottaa sut vakavasti, jos saavat tietää että olet oikeasti loppu. Pystyisitkö sanomaan sen verran? "En jaksa enää yhtään, oon ihan loppu." Tuo lause voi riittää hyvin, ja auttajan pitäisi osata jatkaa siitä eteenpäin.
Juuri siksi tarvitset apua, ettet näe tunnelin päässä valoa. Silloin on muiden tehtävä kantaa sua eteenpäin, jotta valo saadaan uudestaan näkyviin. Se on kyllä olemassa siellä, vaikka et sitä juuri nyt näe. Sä voitat tämän kaiken vielä.
Halauksia ja tsemppiä. ☺️❤️
Hei!
Muista nyt, että kaikessa on jotain hyvää ja aina on edes vähän toivoa. KAIKILLA! Sä et ole toivoton tapaus. On jo tosi hyvin, kun pystyt täällä kirjoittaan ja jutteleen tästä. Ootko kokeillu täällä Net-tukee ja liveryhmii?🙂
villikettu kirjoitti 7.11.2015 1:32
Sä et ole toivoton tapaus.
Auttajien pitäisi ottaa sut vakavasti, jos saavat tietää että olet oikeasti loppu. Pystyisitkö sanomaan sen verran? "En jaksa enää yhtään, oon ihan loppu." Tuo lause voi riittää hyvin, ja auttajan pitäisi osata jatkaa siitä eteenpäin.
Juuri siksi tarvitset apua, ettet näe tunnelin päässä valoa. Silloin on muiden tehtävä kantaa sua eteenpäin, jotta valo saadaan uudestaan näkyviin. Se on kyllä olemassa siellä, vaikka et sitä juuri nyt näe. Sä voitat tämän kaiken vielä.
Halauksia ja tsemppiä. ☺️❤️
Mä olen sanonut kouluni kuraattorille ja mun äidille mut ei se auttanut äiti vaan Vastas mulle että voi harmi ☹️
Ja oon muistaakseni psykiatrilleni sanonut myös mut ei se sanonut siihen mitään
😞
Sarjetty kirjoitti 7.11.2015 9:5
Hei!
Muista nyt, että kaikessa on jotain hyvää ja aina on edes vähän toivoa. KAIKILLA! Sä et ole toivoton tapaus. On jo tosi hyvin, kun pystyt täällä kirjoittaan ja jutteleen tästä. Ootko kokeillu täällä Net-tukee ja liveryhmii?🙂
Oon kirjoittanut net-tukeen mut en oo mihinkään live ryhmiin koska en oo ikinä ollut silloin kännykällä kun ne on ollut tai sit en oo ikinä huomannut niitä.
Onko tukinet auttanut? Kannattaisiko kokeilla liveryhmiä?