Elämä fyysisten sairauksien jälkeen
Moikka kaikille! Olen jo kohta 30v mutta ajoittain palaan menneisyyteeni. Lapsuuteni oli sairauksien täyttämä sisältäen n. 15 leikkausta , ja olenkin miettinyt mikä niiden vaikutus on aikuisuuteen. On totta, että jokainen, jolla on vähänkään traumaattinen lapsuus, palaa menneeseen yhä uudestaan ja uudestaan. Joskus olen miettinyt mitä niille kuuluu jotka olivat kanssani samaan aikaan sairaalassa. Yhden tiedän olevan pyörätuolin omana, en kadehdi sillä itse olen kuin kuka tahansa suomalainen nuori. Lapsena olin vielä helppo ja reipas mutta muutos tapahtui myöhemmin ollessani juuri ja juuri täysi-ikäinen. Koska en kyseenalaistanut asioita murrosiässä niin tein sen sitten myöhemmin. Minulla ei ollu silloin auktoriteetteja ja jos oli niin en ainakaan tunnustanut sitä. Nykyään olen huomannut että lapsena minua ei aina kuunneltu vaan tutkimukset vain tehtiin sen enempää selittämältä. Minulla on muuten monta muistoa niiltä ikäviltä vuosilta jotka välillä naurattavat ja välillä itkettävät. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia?🙂🌻 Ja tunnen olevani jollakin tapaa vähän parempi kuin muut koska olen kärsinyt niin paljon, saanko olla ylpeä?😐 Kyllä, Jokainen saa olla ylpeä kun on päässyt ”helvettiin verrattavista kokemuksista” niin sinä kuin minäkin. Tsemppiä kaikille🙂👍🙂🌻
Tuttuja ajatuksia ovat nuo. Itse jouduin kolariin pienenä josta seurasi pitkä aika sairaalahoitoa & paljon leikkauksia. Toimenpiteet todellakin tehtiin niin että niistä ei paljoa selitetty ja nykyäänkin huomaa ihan järjettömiä pelkoja ihan tyhmiä asioita kohtaan, ja vähän kun miettii niin tajuaa että se "pelottava" asia muistuttaa jotain sairaalasta.
Tottakai saat olla ylpeä itsestäsi, niin minäkin olen, sillä olet selvinnyt jostain josta moni aikuinenkaan ei kovin helpolla pääsisi 🙂👍
Minäkin mietiskelen usein mitä sairaalakaverilleni kuuluu, olisi mukava jakaa muistoja ja tuntemuksia niiltä ajoita, mutta yhteystiedot ovat hukkuneet jonnekkin vuosien saatossa.
Lapsuuden traumoihin ja menneisyyteen muutenkin tulee palaitua koko ajan, kaverit sun muut alkavat kyllästyä siihen kun joka toinen lauseeni alkaa: "silloin kun olin x vuotta niin.. " 😀 Eikä kukaan sitä oikein ymmärrä. Välillä koen katkeruutta niitä kohtaan joilla on ollut mukava perhe ja turvallinen lapsuus, toisaalta taas tuntuu että minä olen kokemuksia rikkaampi ja vielä niistä selvinnyt kunnialla.
Kiitos viestistäsi!🙂🌻 En tiedä miten sanoa sillä sinä et niin kuin en minäkään valinneet kohtaloitamme: Ne vain tapahtuivat! En ole aiemmin ja en vieläkään halua verrata omia vaikeuksia toisten vaikeuksiin. Minun näkökulmasta hyvin pieni kipeä asia voi tuntua toisen mielestä todella suurelta, ja päinvastoin. Jokainen kokee asiat aina omasta näkökulmastaan. (Edellä mainittu ei tarkoita sinua, vaan asiaa yleisesti) Näin vieläkin joskus painajaisia sairaalassa olosta. Muistan hyvin vauvojen itkut. Vielä nykyäänkin luulen kun vauva itkee että hän on kipeä tai sairas vaikka olisikin kysymyksessä vain pissat tai kakat housussa. Täytyy tunnustaa että olen "mammanpoika". Äiti oli kanssani niin paljon kuin pystyi olemaan silloin kuin sairastin. Jos haluat viestitellä aiheesta yksityisemmin, sähköpostini on Daniel007@luukku.com
Itselläni ei ole suoranaisesti kokemusta vakavista onnettomuuksista tai fyysisistä sairauksista. Asia kuitenkin koskettaa minua paljonki, sillä eräs minulle hyvin läheinen ihminen on kokenut vastaavaa kuin te. Sairaus on syönyt paljon aikaa tämän nuoren elämästä ja myös muuttanut häntä ja heijastaa vaikutuksensa nuoren koko loppuelämään.
Kunnioitan häntä suuresti, koska hän on kaikesta huolimatta jaksanut taistella näin pitkälle ja syvästi toivon, että jaksaa jatkossakin, sillä kaikkea ei ole vielä voitettu. Olen myös kiitollinen että olen saanut kulkea mukana niinä vaikeinakin hetkinä. Ystävyytemme on lähentynyt, kun tiedän mitä hän on joutunut kokemaan. En tietenkään voi ikinä täysin ymmärtää, enhän minä ole kokenut mitään niin kamalaa. Mutta voin kertoa, että tälläisen tilanteen seuraaminen vierestä on hyvin tuskallista. Jos voisin ottaa kivut pois tai antaa menetetyn ajan takaisi, olisin tehnyt sen.
Olkaa ylpetä itsestänne ja jatkakaa eteenpäin, te olette sen ansainneet. Älkää antako sairauden tai onnettomuuden pilata elämäänne. Asiat kyllä muuttuvat ja joskus joutuu rakentamaan kaiken uudestaan, mutta siitäkin huolimatta yrittäkää jaksaa. 🙂🌻