eksistentiaalinen kriisi
”Eksistentiaalisella kriisillä tarkoitetaan olemassaolon kriisiä, siis tilannetta, jossa ihminen pohdiskelee elämänsä ja olemassaolonsa tarkoitusta ja mielekkyyttä.”
Onko kellään muulla käynnissä tämänkaltaista kriisiä tällä hetkellä
😭 Itsellä se tuli viime vuoden puolella ahdistuneisuushäiriön mukana.
Tuntui että se katosi vuoden vaihteessa, mutta nyt työharjottelun loputtua ja ammattikouluun palattuani tuntuu, että se tulee kalvamaan taas joka päivä elämässäni.
Ajattelen usein olemassaoloon ja varsinkin kuolemaan sekä ikuisuuteen liittyviä asioita. Miksi tietoisuus on? Meneekö kaikki päin kuolemaa? Miksi edes tehdä mitään? miksi ajattelen? kuka olen?
Näiden myötä ahdistus ja suru on kova. Se haittaa jokapäiväistä elämää ☹️ Tuntuu etten jaksa ja tekisi mieli jäädä vain sängyn pohjalle murehtimaan ja miettimään näitä asioita.
Samalla sitä ajattelee miksei ketkään muut ympärillä olevat jää vain kotia miettimään asioita. Onhan se typerä ajattelumalli, mutta itselle nämä asiat tuntuvat vain ylitsepääsemättömältä.
T: 18v Poika
Moikka,
tiedän tunteen, ja lupaan että lähes kaikki kokevat jonkin asteisen eksistentiaalisen kriisin elämässään, vähintään kerran. Sinun iässäsi se johtuu usein siitä ettei ihan tiedä mitä haluaa elämässään tehdä tai mikä on se oma intohimo.
Työharjoittelun aikana ahdistuneisuus siis väheni? Teitkö jotain mistä pidit ja nyt koulu maistuu sitten vähän puulta sen jälkeen?
Huomaan että väillä alat miettimään asioita todella syvällisesti, olen samanlainen. Asioiden miettiminen on hyväksi, mutta jos huomaa että liika ajattelu ainoastaan masentaa ja ahdistaa niin kannattaa puuhata jotain muuta. 🙂 on jopa olemassa sanonta "mitä vähemmän ajattelet sitä iloisempi olet" 😉
Suurin apu minulle oli puhuminen muiden kanssa, nopeasti saa huomata että ihmiset ympärilläsi miettivät samoja asioita kuin sinä. Sitä ei vain aina ulospäin näe. Kun kerroin omista ahdistuksistani yhdelle ystvälleni, hänen reaktionsa oli "mä en olisi ikinä uskonut, sä oot aina niin iloinen".
Neuvoni siis ovat että älä turhaan mieti liian intensiivisesti elämän tarkoitusta vaan keskity löytämään asioita jotka tekevät sinut iloiseksi juuri tällä hetkellä 🙂 jos sinulla on läheisiä kenen kanssa voit jutella näistä asioista niin tee se.
Kuulisin mielelläni lisää varsinkin tuosta työharjoittelustasi ja miten se vaikutti sinuun, sekä miten sinulla menee nyt 🙂 rennosti vaan!
T. 25v kundi
Kuulisin mielelläni lisää varsinkin tuosta työharjoittelustasi ja miten se vaikutti sinuun, sekä miten sinulla menee nyt 🙂 rennosti vaan!
T. 25v kundi
Moi Tigu 🙂
Kiitos mahtavasta viestistäsi!
Työharjoittelussa koin olevani hyödyllinen ja toin hyvää mieltä asiakkaille. Jotenkin tuo hyödyllisenä olon tunne tekee semmoisen rauhallisen olotilan jolloin ei murehdi mistään.
Myöskin kun työpaikalla oli muita työntekijöitä jotka olivat omistautuneita työlleen, niin siinä kasvoi itselläkin motivaatio enemmän kaikkeen 🙂
Työpäivän jälkeen tuntui aina, että on oppinut jotain uutta ja edistänyt yhteiskuntaa. Sitten töihin mennessä kun tervehti työkavereita niin tuntui, että kuului joukkoon.
Nytkun palasin opiskelemaan takaisin niin tuntuu että pysyttelen paikoillani ilman sen kummempaa päämäärää sillä hetkellä. Muutenkin tällä paikkakunnalla jolla opiskelen, niin mulla ei ole sen kumemmmin kavereita :/ Tottakai meikäläisellä on facebook ja skype joilla pidän aktiivisesti yhteyttä ystäviin.
Mutta se ei ole kumminkaan sama asia kuin, että joku ihminen olisi tuossa fyysisesti vierellä.
Tässä on nyt viimeiset pari viikkoa ollut kova ahdistus ja mietintä päällä. Ne asiat joita olen miettinyt ovat olleet juuri että: Minä kuolen joskus, miksi minä kuolen, en halua kuolla, haluan tehdä elämässäni jotain, onko minulla tarpeeksi aikaa, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, onko minulle tarkoitusta, mitä teen tässä maailmassa, miksi olen olemassa, miksi ylipäätänsä on kaikkea jne. jne. jne.
Tuommoiset kyllä on riistäny mielialaa todella paljon :/ Mutta tässä parin päivän sisällä olen lukenut paljon erilaisia filosofisia kirjoitelmia 🙂 Niistä on ollut todella paljon apua. Ja tuntuu että pystyn jo nyt ottamaan paljon paremmin vastaan päässäni tulevia ajatuksia ilman sen kummempaa ahdistusta.
Joten minulla menee tällä hetkellä ihan siedettävästi 😳
Soitin pari päivää sitten psykiatrille, olen ollut ennenkin siellä 'kanta'asiakkaana joten sinne pääsy oli nytkin aika helppoa. Ensimmäinen aika siellä olevalle lääkärille on vasta toukokuun loppupuolella 🙂 mutta tuntuu, että jaksan sinne asti nytkun pystyn käsittelemään paljon paremmin ajatuksia pään sisällä.
Kiitos vielä hirveästi viestistäsi <3 Se piristi todella paljon.