Turhaan itseäsi syyttelet, suurin syyllinen on aikuinen joka teille viinat osti. Sinulle ja kavereillesi kävi todella huono tuuri. Itsekin eka kännin muistan ja ihme, kun selvisin elävänä. Hyvä, kun yrität unohtaa tapahtuneen ja olet alkanut opiskelun. Kirjoittele vaan lisää, minä olen eräänlaisella lomalla ja on aikaa vastailla. Ehkäpä toisetkin kirjoittajat jotain osaavat sanoa.

Isät meille kalja ja viinat osti. Sillä kaverilla kuka kuoli, oli syntymäpäivä, sanottiin äijille, että hakekaan meillekin kaljaa ja pitsaa. Pitsaa ne eivät tuoneet, mutta kaljaa ja kossua toivat. Eivätkä mitään mihin sitä sekoittaa.
Meistä piti tehdä miehiä ja siksi kossu piti raakana juoda. En montaa hörppyä ottanut, kun olin jo aivan kännissä. Enkä tiedä kuka sen auton keksi varastaa. En yleensä muista mitään.

Sehän tässä eniten ottaakin päähän, kun äijä haukkuu mua rattijuopoksi ja ihan sen oma syynä se oli. Enkä minä edes ajanut, olisinkin ajanut ja kuollut. Tiedän, että mulle ei sovi viina enkä halua juoda. Mutta, kun samassa kämpässä illat örisee juoppo äijä ja haukkuu niin todella vaikeaa on olla juomatta.
Sekin tukiasunto on kaupungissa kaikki kaverit ovat täällä. En haluaisi muuttaa yksin jonnekin. täällä olen aina ollut ja viihdyn hyvin. En osaa kaupungissa asua, alkaisin käymään kapakoissa varmaan.

Mulle on järjestetty terapiaa, että käsittelisin kolaria. En ole mennyt kun en mitään muista niin mitä käsittelen? Jos olen rehellinen, niin mulla ei ole rahaa bussilippuun eikä niin paljon bensaa mopossa. Sossunmies on sanonut, että ohjelmaa kuuluu myös terapia ja en täytä ehtoja jos en sinne mene. Häpeän köyhyyttämme siksi koska isäni juo. Eihän me muutenkaan oltaisi rikkaita mutta, kun yksi juo, niin ei sitä viitti sossusta pyytää bussilippua. En halua mitään hienoja tavaroita eikä mulla olekaan kuin sänky ja pöytä mutta joskus haluaisin jotain mitä toisilla nuorilla on, televisionkin äijä vei kanikonttoriin. Ei tämä ole mikään mulla ei ole mitään narinaa vaan totean vaan, että voisin ehkä mennäkin terapiaan, jos mulla olisi siihen rahaa.

Voi, kun osaisin lohduttaa. Elämistä sinun vaan pitää yrittää jatkaa, unohtaa et varmaan koskaa voi, mutta elämistä voit jatkaa.

Köyhyyttä ei tarvitse hävetä, eikä myöskään isäsi juomista. Jos et uskalla sossusta apua pyytää, niin miten olisi, jos puhuisit sen nuorisopapin kanssa. Seurakunta auttaa hädässä olevia ja voit sieltä pyytää ainakin sen bussikortin, ehkä jotain muutakin tarpeellista. Kyllähän se televisio aika tarpeellinen on, jos kovin syrjässä asut. Mutta rohkeasti vaan keskustele rahatilanteestasi ja uhohda häpeä.

Minäkin haluaisin lohduttaa...
En voi muuta kun lähettää sulle ison virtuaali voimia antavan halin!!!

Niinkuin akaton ukko sanoi, ei sun tarvi hävetä sitä että isäs juo ja ettei teillä oo rahaa. Ei se oo sun vika!!
Minäki oon joskus asunu juopon isäpuolen kanssa kun äiti muutti toiselle puolelle suomee yhen miehen tykö viettämään " omaa elämää jonka on jo ansainnut...🤔"
Ja olin varmaa sillon joku sun ikänen. Koitin saada sitä ukkoo lopettaa juominen ja elämään kunnolla mutta ei sitä pysty aikuisen alkoholistin päätä kääntään. Lopulta se ajo kännissä päin kallioleikkausta ja kuoli.
Minä en juo ite oikeestaan mitään, oon kattonu kakarana vieressä ku äiti ja känninen isäpuoli tappelee keskenään. Sain siinä ihan tarpeeksi viinasta kun katoin miten kamala ihminen voi kännissä olla!!

Minäki ehdotan et puhut sille pastorille tästä asiasta!

Toivon sulle kaikkea hyvää🙂🌻

Akaton ukko sinulle antoikin hyvän neuvon. Minä yritän jotain myös sanoa. Ei sinun terapiassa tarvitse muistaa mitään autokolarista. En oikein tiedä terapiasta mutta tarkoitus on varmaan auttaa sinua selviintymään elämästäsi. Voit siellä puhua vaikka isästäsi, jos haluat tai kavereistasi. Puhut sellaisista asioista mitkä sinulle ovat tärkeitä.

Itsekin jouduin muuttamaan kaupunkiin opiskelujen takia. Eikä se ollut helppoa mutta kyllä siihenkin tottuu. Minulle kävi onni ja pääsin takaisin kotikuntaani. Ja minun ”maalaiskaverini” olivat tyytyväisiä, kun minulla oli asunto keskellä kaupunkia ja vierailivat luonani tosi usein. Varmaan sinullekin niin käy, jos muutat tukiasuntoon. En usko, että menetät kaverisi kokonaan. Saathan sinäkin varmaan heidän luona käydä. On kaupungissa paljon tekemistä; elokuvia, kirjasto, ehkä voisit liittyä johonkin urheiluseuraan. Niin eikä varmaan ole tarkoitus, että kovin kauan asut tukiasunnossa. Voihan olla, että pääset takaisin omille nurkille. Pääsinhän minäkin.

Sainkin äsken palaverissa puhuttua rahatilanteen, kerroin juuri sen mitä olin kirjoittanut. Nyt saan bussiliput kaksi kertaa viikossa enkä joudu pois ryhmästä. Muutenkin järjestettiin rahat niin että en voi isälle enää antaa viinaan rahaa.
Minä olen nyt paljon rikkaampi mitä olin keväällä. Kun kaveri teki itsarin niin musta tuli yhenlainen uskovainen ei kovin kummoinen mutta sellainen että sain uusia kavereita ja pystyin jättää viinan. Keväällä sain jopa mopon, ostin sen yhdeltä tytöltä pitkällä maksuajalla. Pappi osti itselleen uuden kännykän ja antoi mulle vanhan, elämäni eka kännykkä. Saan käyttää nuorten tilaa, tietokonetta ja muita juttuja. Kirjoitan tämän nyt, kun olen aikaisemmin sanonut, että minulla ei ole mitään, sitten hoksasin että onhan minulla vaikka mitä. Eikä ole tarkoitus täällä valittaa vaan kirjoittelen koska sitten selvennän itselleni helpommin asioita.

Isästä tuli puliukko, kun se menetti työpaikkansa, meni talo, yleensä kaiken vei ulosmittaaja. Sitä ennen se olikin kunnon isä, kävimme kalassa, metsällä, värkäsimme moottorikelkoilla. Sitten se alkoi lyömään äitiä ja mua. Olen isästäni kirjoittanut jonkun verran netissä, ihmiset sanovat, että isäsi on alkolisti jätä se. Se on mun isä, miten isän voi jättää pakkaseen jäätymään, jos se on sammunut tai antaa sen tukehtua yrjöön. Uskon vaan, että isällekin jotain tapahtuu ja siitä tulee raitis. Mun elämä olisi varmaan helpompaa ilman isääni mutta muistan isän, kun se oli oikea isä eikä minusta ole lähtemään sen luota pois. Oliskohan tämä asiaa mitä voisi isästä puhua terapiassa?

Kiitos kun vastaatte.

Kuulostaa ihan hyvältä mitä aiot isästäsi puhua terapiassa. Aloita vaikka kertomalla ajasta milloin isäsi oli kunnon isä, siitä sitten on helpompi jatkaa nykyiseen isääsi. Ja kyllä terapeutti sinua auttaa, ei sinulla tarvitse olla valmista asiaa, kun menet.

Minäkin olen hieman sillä kannalla, että voisit jättää isäsi. Ei yksin, mutta kyllä se sossu isäsi asiat järjestää, eikä häntä jätetä heitteille. Mutta eihän sekään asia ole nyt juuri ajankohtainen, eihän sinulla vielä ole asuntoa. Älä liikaa hökellä asiasta toiseen, vaan elä yksi asia kerralla. Nyt käyt terapiassa, se on tärkeintä.

Olen nyt aloittanut terapian, emme puhuneet vielä isästä. Puhuimme tästä syrjäytynyt nuori ohjelmasta. Ainakin vuoden käyn. Terapeutin kanssa sovimme, että sen kanssa puhumme vaikeat asiat, enkä niitä ensin täällä käsittele. Siirryn nyt kirjoittamaan muihin otsikoin, tämä auttoi minut alkuun.

Tunari: on ihan MIELETTÖMÄN hienoa kuulla, että asiat alkaa mennä paremmin sun kohdalla!!
Alku kuullostaa tosi hyvältä ja siitä sun on hyvä jatkaa!

Sympatiat on sun puolella! Tsemppiä!!!!!🙂👍

Eilen isä sai pahan sydänkohtauksen suoraan hernekeittolautaselle. Ihmettelin, että miten se nyt sammuu kun oli ihan selvänä. Luulin että se pelleilee. Mutta ei se nostanut päätä ylös ja raahasin sen lattialle ja huomasin että se on oikeasti nyt sairas. Ambulanssin tulo kesti melkein 30min, koko sen ajan rukoilin että isä ei vaan kuole. Silloin tajusin että voinkin jäädä aivan yksin. Äsken kävin jo sen luona sairaalassa ja letkuissa ja kaikissa koneissa se makaa mutta ei enää ole kuolemassa. Ainakin kuukauden on sairaalassa.

Taas meni niin, että kun on huonoa onnea, sitten tulee perään hyvä onni. Luulin että joudun yksin asuun korvessa mutta sainkin yhden mummon luota yläkerran huoneen ja voin siellä vähän aikaa asua. Teen sille kaikki apuhommia eikä tarvitse edes vuokraa maksaa.

Ei minulla silti ole kovin hyvä olla. Koko ajan kuitenkin pelkään että puhelin soi ja sanotaan että isä on kuollut. Vaikka annoinkin kyllä papin numeron että sille ensin soittavat. En kyllä ymmärrä miten pystyisin ilman isää elään?

Voi sua, kurjaa, että piti noin käydä! Ei todella ole helppoa, jos jollekin läheiselle käy jotain, se on aina kriisi. Mutta tiedätkö, sydänkohtauksesta voi hyvinkin toipua ja todennäköisesti sun isää tarkkaillaan tosi hyvin, en usko, että sillä mitään välitöntä hengenvaaraa on nyt, kun se on siellä ammattilaisten käsissä. Ammattilaiset saattaa saada elvytettyä vaikka pysähtyneenkin sydämen ja vaikka tilanne ois paha . Niin että uskon et sun isä on hyvissä käsissä, sekä ihmisten, että varsinkin Jumalan taholta!

Hienoa, et sait majapaikan! Elä sure liikaa isääsi, se ei auta ja uskon, että kaikelle on tarkoitus, myös tälle. Koita jaksella itse, pitää itsestäsi huolta ja jaksaa terapiassa käydä ja siellä jutella ja elää vain! Oot arvokas! 🙂🌻 tsemiä

Kiitos WWJD (toivottavasti oikein). Isä joutuu ensi viikolla isoon leikkaukseen ja kauas sairaalaan. Aamulla se jaksoi jo kädestäni puristaa.
Niin minä puhuinkin terapissa, että varmaan tällä onkin joku tarkoitus. Isän on pakko nyt olla juomatta, ehkä se pystyy kokonaan lopettaan, haluan niin uskoa. Minä saan levätä kun ei tarvitse huolehtia isästä eikä talosta.

Kylläpäs kävi huono tuuri isäsi kanssa. Mutta eihän sydänkohtaus nykyaikana enää niin vaarallinen ole. Kyllä siitä selviää ja alkaa ehkä parempi elämä, kun on pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja hieman ajatella omaa elämäänsä. Itselläni on ollut pieni sydänkohtaus ja hyvin pärjään työelämässäkin. Kyllä isäsi paranee ja nyt sinä voit keskittyä omaan itseesi.

Voimia ja jaksamista.

Tulin muka jotain lohduttavaa kirjoittamaan mutta edellinen kirjoittaja jo kaiken sanoikin. Voisithan ajatella, että kaiken tarkoitus on se, että saatte nyt hetken levätä, sinä ja isäsi. Isäsi varmaan paranee ja sinä voit nyt ihan omaa itseäsi ajatella.