Hei! Olen 17v poika ja käyn lukiota. Olen koko ajan alakuloinen ja surullinen. Ongelmanani on, että mikään ei tunnu kiinnostavan, en tunne osaavani mitään, pelkään kaikkea uutta/muutoksia elämässä, pelkään sosiaalista kanssakäymistä, koulussa menee kohtuu huonosti, mikään ei jaksa kiinnostaa. Pelkään että tyttöystävä jättäisi minut, koska tuntee minun olevan sivistymätön ja välinpitämätön paska kerta mikään ei kiinnosta ja en seuraa uutisia YHTÄÄN. Kuulin tästä ranskan terrori-iskustakin vasta viikko sen jälkeen kun koulussa opettaja puhui asiasta yh:n tunnilla. Elän omassa kuplassa huoneessani jossa vietän kaiken aikani kotona. Asun maaseudulla kaukana kaikesta ja sosiaalinen pelkoni estäisi minua tekemästä mitään vaikka asuisinkin lähellä harrastus mahdollisuuksia jne. Kuntoilen lähes joka päivä, mutta tämä melkein masentaa lisää. Asenteeni lähes kaikkea kohtaan on negatiivinen ja pessimistinen. Autokorttikin pitäisi hankkia, mutta pelkään kuollakseni ajaa autoa liikenteessä ja oikeastaan kaikkialla ja kotona on vain automaatti joten harjoitella ei voi kun manuaalilla mennään autokoulussa. En puhu äidilleni, isälle ei voi kerta kuoli puoltoista vuotta sitten.En myöskään puhu oikeastaan kenellekään ja pidän liian usein kaikki tunteet itselläni ja itken sitten kotona ne pois. Koulussa minulla on 3 kaveria tyttöystävä mukaan luettuna. Vihaan älypuhelimia ja nykynuoria sosiaalisenmedian takia, kun kaikki aika menee ihmisillä siellä pistäen jotain typeriä emojeita ja selfieitä toisille. Yritän myös harrastaa metsästystä ja valitettavasti meillä on aseita ja pelkään, että jos en jossain vaiheessa ala välittämään tai löydä jotakin kiinnostavaa tai jotain missä olen hyvä niin saatan ampua itseni vain säästääkseni maailman itseltäni minua kun kukaan tuskin jäisi kaipaamaan. Minä tiedostan ongelmani, mutta en osaa tai uskalla lähteä näitä ratkaisemaan ainakaan kasvotusten vielä ja tarvitsen apua pikimmiten.