Ei vaan jaksa ...
Kun olin pieni, vanhempani riitelivät joka ilta. Jouduin näkemään väkivaltaa, ja kuulemaan asioita, joita en pystynyt käsittelemään. Isäni oli alkoholisti, ja joka ilta humalassa. Aina riidan päätteeksi isäni sanoi minulle: ”Kiitos taas kerran!” , ja syyllisti minua riidastaan äitini kanssa. Tästä minulle on jäänyt jotkin traumat, jonka vuoksi luulen kaiken olevan omaa syytäni. Kun olin 5v, sain kaksoisveljet. Äitini ei jaksanut tuolloin tehdä muuta, kuin hoitaa heitä, isäni kävi 12 tuntia päivästä töissä, lopun aikaa juopotteli minkä pystyi. Joten muu kodinhoito jäi minulle. Enkä myöskään saanut vanhemmiltani minkäänlaista huomiota, ja tunsin itseni turhaksi. Näistä asioista johtuu se, että huolehdin kaikesta liikaa, ja ajattelen että kaikki maan asiat ovat jollain lailla minun hoidettavissani ja minun vastuullani. Kun sitten lähdin kouluun, minua alettiin kiusaamaan, koska olen synnynnäisesti hieman ylipainoinen (joka lienee sukuvika). Yleensä en kertonut kenellekkään, koska ajattelin että olisin ”kantelu pukki”. Tällaista oli elämäni 11 vuotiaaksi asti. Eli joka ilta itkin itseni uneen, koska syytin itseäni kaikista asioista, enkä edes pystynyt nukahtamaan, ellen tehnyt kaikkia koti töitä. Kuuntelin nukahtamiseeni asti vanhempieni riitaa, josta lopuksi syytettiin minua, ja päivisin hoidin kodin, ja jossain vaiheessa myös veljeni, koska äitini masentui veljieni syntymän jälkeen.
Kun täytin 11, vanhempani erosivat, ja aloin päivittäin riitelemään äitini kanssa. Isääni en nähnyt/nää kovin usein. Muutimme asunnosta, jossa olin asunut pienestä asti, ja uudella paikkakunnalla minua alettiin heti kiusaamaan ja syrjimään. Tällaista jatkui, podin syyllisyyttä kaikesta. Iltaisin en saanut nukuttua, ja itkin. Ikävöin takaisin entiseen kotiini, enkä ole vieläkään lakannut ikävöimästä.
Olen siis nyt 13 vuotta, ja asun edelleen tällä paikkakunnalla, jossa minua syrjitään.
Muutimme kesän 2010 aikana 2 kertaa, ja jouduin hoitamaan kummatkin muutot, koska äidilläni oli hyvin paljon muita omia ongelmia. Isäni ei suostunut auttamaan. Nykyisessä asunnossa ollessamme, riitelimme/riitelemme äitini kanssa jatkuvasti. Viime talvena, kun äiti tutustui uuteen mieheen, joka hänkin oli aiemmin eronnut, tilanne tuntui rauhoittuvan hieman. Silti nyt ollaan taas samassa tilanteessa. Itse asiassa vielä pahemmassa. Olen aina yrittänyt vain jaksaa, pystyä miellyttää kaikkia, ja vielä pärjäämään koulussa. Nyt äitini on raskaana, ja joka päivä todella pahoinvointinen, minun on hoidettava KAIKKI. Teen kaikki koti työt, hoidan omat veljeni, ja joka toinen viikonloppu veli puoleni, hommaan ruuat, yritän pärjätä koulussa (siirryin siis syksyllä 7. luokalle), jne. Omalle elämälleni ei ole aikaa. Tätä on tällä tietoon jatkumassa vielä pitkään. Muutamme ensi kesänä taas, ja pelkään että uudessa koulussa minua aletaan taas kiusaamaan, joten se pahentaa oloani. Itsetuntoni on 0 ja aina kun katson peiliin, inhoan itseäni. Minusta tuntuu että olen masentunut. Onko jollain jotain ideoita miten pystyisi jaksamaan?? Puhumistakin on kokeiltu, ei auta… Kiitos kaikille, jotka lukivat tämän, ja jaksoivat vastata 🙂
Heippa
Tunnistan melkein itseni sinun kirjoitustasi lukiessa sinulla on paljon samanlaisia
asioita kuin minun lapsuudessa.
Itsekkin olen alkoholiperheessä kasvanut jokapäiväistä juontia ja tappelua.
Kuin myös itselleni siirtyi vastuu todella nuorena.Mutta niin vaan olen selvinnyt ja niin sinäkin selviät myös.
Minä autan, neuvon, tuen sinua niin kauan kuin apua tarvitset ja nyt kun elämä on vaikeata
niin siitä huolimatta katsotaan elämää pidemmälle ajalle niin asiat kyllä
selviytyvät ja elämä voittaa.
Minulta voit kysyä ihan mitä vaan.
Mutta nyt ensimäiseksi täytyy puuttua koulukiusaamiseen sitä ei pidä sallia yhtään
vaan menet heti juttelemaan asiasta opettajan, tai rehtorille puhumaan asiasta
eli kiusaamisen on loputtava heti.
Onko sinulla ystäviä / kavereita jolle voisit puhua iloja ja suruja ???
Se helpottas asiaa ja elämää.
Muista että vanhempien riidat ei ole sinun syy.
Minä tiedän millaista sinun elämäsi on ja niin pystyn sinuun samaistumaan ja sanon
sinulle että olet urhoollisesti taistellut elämässä ja näin hiljalleen jatketaan
rakentamaan parempaa huomista.
Kirjoita miten olet jaksanut ???
Kaunista loppuvuotta sinulle
Hei !
Kauhean surullista ja ymmärrän sinua todella, koska minuakin on kiusattu ja kotioloni ei ole mitään ihanaa🙂
Ajattelin myös itse että olen masentunut, mutta SITTEN kun on oikeasti masentunut siitä kärsii paljon..
Miten puhuminen ei auta?
Oletko puhunut kuraattorille tai terveydenhoitajalle?
Kun minua kiusattiin itsetuntoni oli aivan maassa ja syytin kaikesta itseäni..tiedän siis miltä sinusta tuntuu edes jotenkin😉
Sitten, onko sulla kavereita?
Mää haluan tukea sua koska ikinä ei saisi olla yksin
😠
Päätin yksi ilta kun tulin itkien kotiin että "nyt otan ohjat käsiin kiusaamisessa" ja aina kun minua kiusattiin, sanoin että heillä ei ole muuta elämää kun minä minä minä ja että katsoisivat peiliin nii kauhistuisivat.
Vaikka tämä ei ole paha niin he tajusivat että minulla on pokkaa sanoa ja että olen vahva, siitä lähtien he välttelivät minua ja toivon että sanoisit kiusaajillesi 🙂
Mutta pysy vahvana ÄLÄKÄ KOSKAAN VIILTELE 😠
Kiitos teille että vastasitte! 🙂 Minulla on yksi ystävä, jonka olen tuntenut niin kauan kuin olen elänyt, ja hänelle pystyn puhumaan. Mutta näemme pitkän välimatkan vuoksi hyvin harvoin ☹️ .
Tänään kun istuskelin yksin koulussa, eikä kukaan edes katsonut minuun, mietin, mikä minussa on vialla ? Aina kun kuulen jonkun takanani nauravan, luulen, että minulle nauretaan ☹️ .
Äiti taas tänään hukutti mut ensin kotitöihin, ja sen jälkee huus mulle jostai ihan turhasta, mikä ei edes ollut minun vaan pikkuveljieni vika ! 😠
Olen käynyt perheneuvolassa puhumassa, mutta siellä en ikinä kerro minun ja äitini riidoista, koska ajattelen että ei se kuitenkaan tähän tilanteeseen mitään auta, ja tunnen oloni vain kiusaantuneeksi. Sen vuoksi näin netin kautta on paljon helpompi puhua ... 🙂
Hei 🙂
Haluan tukea sinua, koska tiedän miltä sinusta tuntuu 🙂
Itseäni nolotti mennä sanomaan omasta äidistäni ja isästäni jotka pilasivat elämäni, mutta onneksi puhuin muuten olisin jo ihan loppu.
Sain apua ja TOIVON että sinäkin saat ja kyllä se kertominen kannattaa, koska äitisi käytös jää vain kutemaan päähäsi niin minullekkin kävi😠
Olet vasta lapsi!
Ei sinun kuulu olla "äidin asemassa" koska se on vanhempien tehtävä😠
Toivoisin, että saisit nauttia elämästä etkä raataa.
TAISTELE😉
Aika harmillista, että kaverisi asuu kaukana, sillä tarvit sellaisen kelle puhua.
Toivoisin, että jos et saa kellekkään purkaa oloasi tai et uskalla, haluan auttaa🙂
Tiedän myös sen, kun luulee/tietää kokevansa että toiset nauraa ja se ei ole kivaa ☹️
Toivottavasti pysyt vahvana 🙂
En tajua miksi vanhemmat tai siis äitisi huutaa sinulle siitä mitä et ole tehnyt 😠
Tämä on täyttä vääryyttä!
Voisin auttaa sinua sillä meillä on paljon yhteistä.
Isäni ja äitini huusi minulle muiden asioista, isäni meinaa lyödä minua vaikken ole tehnyt mitään. Minulle purettiin kaikki se tunne mikä heitä käsitteli ja siskoni potki ja löi minua mallin mukaan.Se sattui sisäisesti, koska äitini haukkui minua huoraksi,ämmäksi,lehmäksi,läskiksi,lutkaksi..jne.(Anteeksi nuo sanat).
Mutta asiat muuttui kun äitini sai tietää viiltelystäni ja pahasta olostani.Se päivä jona hän sai sen tietää oli maailman raskain päiväni. Mutta asiat muuttui ja olen oikeastaan iloinen ,että oloni ei ole niin kulunut, mutta silti olen vain huonommalla tuulella.
Kerro asiasi sitä tässä hain sillä asiasi ei etene jos et puhu 😠
Mutta toivotan sinulle hyvää joulua ja koita pärjätä !
Kiitos sinulle BlackDreaming 🙂
Mikä minussa on vikana ?? Tänään itkin yksin välitunnilla, kun taas olin kuunnellut halveksivia huutoja pitkin päivää ... Äidilleni olen yrittänyt puhua, ei se kuuntele ja ulkopuolisille ei ole mukava puhua. Kiusaamisesta on kerrottu opettajille, ja asialle on yritetty tehdä jotain, mutta mikään ei auta ... Ja kyllä, olen itsekkin sanonut heille, ja jotkut ovat lopettaneetkin, mutta aina tulee lisää niitä, jotka kiusaavat kaikkia, jotka ovat erilaisia ... ☹️
Hei!
EI SINUSSA OLE MITÄÄN VIKANA usko pois 🙂
Minua harmittaa kun itket ):
Eikö sinulla ole siis ketään kelle puhua?
koita jaksaa😉