Tuskin kukaan muu voi sinun ajatuksiasi selviksi saada, itse se työ on tehtävä, mutta kriisikeskuksessa voivat varmasti auttaa ja tukea sinua. Kyllä sitä ainakin kokeilla kannattaa, luulisin.

Toivottavasti kirjoitat tänne lisää noista mielessäsi pyörivistä kysymyksistä, ehkä ne siitä vähitellen lähtevät selviämään.

Aloin ettimään apua netistä tän vuoden puolella, ja törmäsin Tuulaan, Being girl-sivuilla. Nyt oon sille kirjotellu, mutta en saa sitä mitä haluan. Vain pelkkiä sanoja ruudulta luettavaksi. Tosin Tuulaa ei oo koulutettu siihen, mitä tarvitsen, vaan enimmäkseen fyysisiin murrosiän ongelmiin.

Kun taas vaivuin alamaihin, päätin lähteä ettimään nuorisoterapeuttia netistä. Päädyin kuitenkin NuortenKriisipisteeseen, joka tuntui sopivalta paikalta mulle. Ekaks lähetin sinne sähköpostia, ja kyselin, että mitä ne suosittelis mulle. Kerroin ongelmistani ja päädyttiin siihen, että pitäisi mennä sinne puhumaan. Ne sano, että ne voi auttaa mua, miten saan pääni selväks.

Niinkuin jo totesin, en kaipaa kauniita sanoja, vaan ohjeita, mitä voin tehä ittelleni.

no johan on vaikeita päätöksiä =) mut ethän sä voi sanoo et haluatko, ku ei tunteita voi pakottaa.. mut juu toiv. löyrät sit vastaukset. mun maailma on taas iha sekasin =(

Ei ole helppoa ei tosiaankaan.

Minulla on aika pitkälti sama ongelma. Tuntuu, kuin en haluaisi mitään. Haluaisin ottaa ohjenuorakseni lausahduksen "tavoite kirkkaana mielessä", mutta mites otat, kun en tiedä, mitä haluaisin tavoitella. Tuntuu vain kuin pää olisi tyhjä, ajatukset menneestä ja tulevasta kadonneet ja tunteet unohtuneet.

Onnistuin havaitsemaan tämän ongelman ehkä joskus keväällä. Kuinka kauan se on ollu, en osaa sanoa - ilman ajatuksia menneestä on paha lähteä tekemään johtopäätöksiäkään aiemmista kokemuksista. Ainoa oljenkorsi, johon voin yrittää tarttua, on se, että yläasteella reilu kolme vuotta sitten minulla ei ollut tällaisia ongelmia - silloin siis todennäköisesti tiesin edes jossain määrin mitä haluan...

Olen yrittänyt keksiä ratkaisuja ongelmaani lähtien liikkeelle pienistä asioista. Kirjoitin pientä listaa kaikista pienistä mieleentulevista asioista, jotka odottivat tekemistä ja joita halusinkin tehdä. Listaan meni mm. käy lenkillä, lyhennä niitä ja niitä housuja, käy ostamassa paita. Hyvin arkisia asioita, mutta nyt minulla kuitenkin oli paperilla jotain konkreettista, jota halusin. Ideana oli aina raksia ruutuun heti, kun olen jotain saanut tehdyksi, ja kirjoittaa listaan uusia saavutettavia asioita aina kun niitä tulisi mieleen. Näin ajattelin saavani jotain järjestystä ja sisältöä elämääni sekä jotain todistusta siitä, että olen saanyt asioita todellakin tehtyä. Ja ehkäpä aloittaen arkisilla asioilla onnistuisin jonakin päivänä kirjoittamaan jonkin isommankin tavoitteen, esim. pyri siihen ja siihen laitokseen yliopistolla. Kun tämän kaltainen tavoite olisi saanut konkreettisen muodon kirjoitettuna paperilla, olisi paljon helpompi lähteä todella tavoittelemaan sitä. Viime kevätkin kun meni pääsykokeisiin lukemisen osalta seuraavasti: "No, jos tässä nyt vähän lukis... Tosin enpä tiedä, en varmaan oikeasti edes halua tuonne, ehkä jos kattelen tässä vielä jonkun aikaa ja yrittäisin päättää, mihin keskityn lukemisessa ja minne todella pyrin --" jne. Ja mitään oikeaa en saanut aikaiseksi, sillä eihän minulla ollut mitään oikeaa tavoitetta. Mikä taas olikin se ongelman ydin: mistä keksiä tavoitteita, kun ei tiedä, mitä haluaa.

Tämä on oikeastaan ainoa neuvo, jonka saan tähän hätään keksittyä. Se on itselläni vielä kokeiluasteella, joten toimivuudesta en osaa sanoa, mutta uskoisin, että siitä on jotain hyötyä, jos jaksaa ottaa itseään niskasta kiinni.

Mutta kerrohan, oletko itse tässä vaiheessa onnistunut löytämään mitään edistystä ongelmaasi. Haluaisin itsekin kuulla, koska tämä omista ajatuksista mitään tietämättömyys on... varsin masentavaa, lievästi sanottuna. Ja asian prosessoiminenkin on vaikeaa, kun ajatukset ovat tyhjiä ja mieli kieltäytyy yhteistyöstä.