Ei olla näkevinään?

Ei olla näkevinään?

Käyttäjä Nimetön aloittanut aikaan 05.05.2006 klo 06:59 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä kirjoittanut 05.05.2006 klo 06:59

Onko teille käynyt sillai, että, kun olette jossain hoidossa ja kaverit sen saavat tietää, niin ne eivät ole sen jälkeen näkevinään ja tuntevinaan teitä. Mie kun olen eelleen siellä nuorten kuntoutuspaikassa, niin musta on alkanut tuntumaan, että mussa on joku tarttuva tauti. Kaverit siirtyvät tien toiselle puolelle, katselevat muualla, kun tulen vastaan.

Eilen sain viimisen kurssin lukiosta tehtyä, menin sitä muka juhliin pitsalle. Siellä oli paljon mun tuttuja, ollaan koko ikä tunnettu. Kukaan ei ees sanonut hei, kattelivat muualle ja tirskuivat keskenään. olisi mieli tehnyt huutaa, että ei hulluus tartu.

Käyttäjä Vihreäsilmä kirjoittanut 05.05.2006 klo 13:54

Onpa törkeitä kavereita...
Mulla kaikki kaverit tukee. ja kyselee mitä kuuluu.. mut mä en sit osaa kertoo yleensä ja saatan peitellä, että ei mua masenna ja sillai .. 😞

Käyttäjä masha kirjoittanut 05.05.2006 klo 20:38

ei voi muuta sanoa kuin, että vika on kyllä niissä sun "kavereissa", lapsellista tollanen!

Käyttäjä Nuuni kirjoittanut 05.05.2006 klo 23:05

Ei ole kokemusta, mutta mulla on kyllä kaveri, jolla on kaikkia psyykkisiä ongelmia. Ei mulla ainakaan oo mitään haluja juosta pois sen rinnalta vaikka sillä vaikeeta oliskin.

Hohhoijaa. Vaikka se sattuu niin koita olla välittämättä ja huomioimatta niitä ihmisiä. Ne EI OIKEESTI välitä susta.
Sen takia ehkä sairaudet ja muut onkin oikeestaa vaa hyvä juttu, ku ihmiset paljastaa välittääkö ne oikeesti vai ei.
Tietty poikkeuksia on, esim. väsyminen ja pelko, mutta jätän ne nyt väliin :>

🙂🌻 Voimia.

Käyttäjä alexi kirjoittanut 06.05.2006 klo 02:02

Joo onpas outoja "kavereita" , mutta paljon onnea viimesen kurssin suorittamisesta!🙂👍

Käyttäjä Heidi-M kirjoittanut 07.05.2006 klo 19:03

mä en ymmärrä tuollaista käytöstä! en yhtään. Itselläni on kuuloalenema ja käytän kuulokojeita. Nykyään kaverini suhtautuvat asiaan todella hyvin, mutta kiusaantuneita hiljaisuuksia syntyy jos asiasta on puhetta. Muut, siis tuntemattomat, menevät aina ihan punaisiksi ja katsovat vain huuli pyöreenä et apua se puhuu jotain henkilökohtaista. Mutta mä en masennu enkä vaivu alakuloon. Olen kulkenut huonokuuloisten sopeutumisvalmennuskursseilla kertomassa vanhemmille millaisia tilanteita heidän huonokuuloiset lapsensa saattavat kokea. Olen käynyt myös pitämässä rippileireillä oppitunteja erilaisuudesta. Muut ihmiset säälivät ja pelkäävät, mutta mä ite tiedän että mä osaan elää tän asiani kans ja se riittää mulle...🙂

Käyttäjä kirjoittanut 12.05.2006 klo 13:43

kiitos vastauksista ja kiitos onnitteluista, alexi. Aika ylpeä olen kun sain lukio loppuu, otti voimille. Koko viikon olen ollut vähän, että ei tiedä mitä tekisi, kun koulu loppui. Keskityn hoitaan päätäni ja vähän suorita eräopaskurssia.

Heidi M, mulla on insuliinipumppu ja saan myös epilepsiakohtauksia, en enää kovin usein. Pumppu ei näy kovin hyvin, koska se on niin pieni, on melkein kuin kännykkä. Mutta siitä kylläkin herjaa heitetään ja monet sanoo, että olen robotti. Vähän samanlaisi juttuja kun sun kuulolaitteesta, sanotaan myös mulle. Mie en itsekään vielä osaa elää tämän pumpun kanssa, siksi se sattuu tosi paljon, jos joku siitä jotain sanoo. voi olla, että ne vaan leikkiä laskee mutta en niitä juttuja ymmärrä.Jos saan ison kouristuskohtauksen jossain väkijoukossa, niin musta tulee täysin erakko moneksi viikoksi. En vaan viitti mennä ihmisten joukkoon.
Enkä mie nytkään viikonloppuna lähe mihinkään nuorten juttuihin, olen mielummin yksin. Kun tuntuu, että on yksin vaikka olisi kuinka paljoan nuoria ympärillä. On yksinäinen oli missä paikkaa tahansa.

Sanon tässä otsikossa vaikka onkin pösilön näköistä. Kohta mulla taas on vaikia päivä, kun on kaksi äitiä, toinen haudassa, toinen sängyssä. ja mun pitäsi kumpaakin muistaa. toiselle viedä haudalle kukka, toiselle kähvit sängyyn.

Hyvää Äitienpäivää kaikki äidit ja tukihenkilöt, ketkä satutte olemaan äitejä.

🙂🌻 🙂🌻🙂🌻 = valkovuokkoja äideille

Käyttäjä charon kirjoittanut 12.05.2006 klo 21:47

Itse olen kyllä kokenut tuota samaa. Siinä vaiheessa kun "ystävät" kolussa sai tietää terapiasta yms. olen yhtäkkiä jäänyt hieman omilleni. Mikään ei ole oikein niin kuin ennen. Ihmiset katsovat alaspäin. 😞

Käyttäjä Sandost kirjoittanut 18.05.2006 klo 13:53

Ystäviä voi löytää aina uusia
mutta se vaatii uskallusta ja aikaa.. Tiedän miten vaikealta kaikki näyttää noina hetkinä.
Älä anna periksi yksinäisyydessäkään
vaan tahdo olla oma itsesi.
Aina joku voi löytää sen rikkauden mitä olet..