Minäkin tahdon ystävän kulkemaan vierelleni kaikkina aikoina. Sellaista toivon yli kaiken ja tarvitsisin jonkun joka potkisi yli elämän vaikeista paikoista. Mutta mullakaan ei ole ketään 😞 enkä edes usko että kukaan tahtoisi olla tämmöisen ruman ja koko ajan itkevän tukena. 😭 Yksin täytyy sinnitellä vain... Voimia sin-salle.

Minä mietin nykyään koko ajan elämän tarkoitusta. Luistellessa ollessani, rupesin miettimään, että mitä järkeä tässä on? Kaupassa ajattelin, että miksei ihmiset tapa itteään kun ei elämisessä ole mitään järkeä? Miksi ihmeessä täällä ollaan, kertokaa mulle...

Tänään olin tosi väsynyt. tarvitsisinlisää lomaa. Lomalla oleminen väsyttää. Kun väsyttää, menen nukkumaan ja kun nukun liikaa, masennun. Kaiken täytyy olla aina kovin vaikeaa, miksen voi olla iloinen ja pirteä silloin kun haluan ja väsynyt sitten vasta illalla?

Moi sin-sa ja tietenkin kaikki muutkin.

sin-sa, et ehkä usko tätä, mutta pystyn samaistumaan todella hyvin sun puheisiisi. Näen melkein jokaisessa sanassa itseäni. En osaa lohduttaa, myönnän sen. Olen tällä hetkellä itse liian heikko ja avuton sellaiseen, mutta pistän parastani. Muista, että täällä on aina ihmisiä, jotka välittävät siitä mitä sinulle käy! Tiedän, etten ole paras puhumaan tästä, mutta pyydän..yritä vielä. Se voi tuntua yli voimaiselta ja turhalta. Se voi tuntua siltä, ettei ole enää mitään väliä. Saatat ajatella, että olet jo yrittänyt kauan aikaa, mutta se ei auta. Silti, jatka yrittämistä! Et menetä mitään, jos yrität. Hyvä, että olet puhunut täällä, koska en varmasti ole ainoa, joka välittää.

Paljonpaljon voimia ja jaksamista sinulle ja teille kaikille. <3

Minustakin usein tuntuu, että joku muukin on kokenut tämän saman. Nyt kun olen ollut masentunut, olen aina miettinyt asioita ja ajatellut ja kaikkea. Koulussa ei oikein pysty kuuntelemaan, kun mietin, että miltä muista tuntuu koulussa olo, ja onko jollain muulla ongelmia tai mitä opettaja on aamulla tehnyt. Mietin ihan kaikkea muuta paitsi sitä, mitä ihmiset sanovat. Joskus minulla on ihan ok olo, ja joskus olen tosi väsynyt. Ei missään ole mitään syytä.
Minä tiedän, että kuuluu elää. En kai minä mitään itselleni ole tekemässä, mutta olen kuitenkin myöntänyt, että joka päivä ajattelen miksi täällä ollaan. Ei masennusta voi millään parantaa, se paranee, kun paranee, tai sitten käy huonosti. Joskus luulin, että kun saan lääkkeet niin kaikki vaan selviää. Mutta ei se ole niin, on ihan normaali olo vaikken ole iloinen. Jotenkin vaan kaikki menee eteenpäin, vaikkei tunnu miltään.

Paljon voimia ja halaus <3

Me mennään kemian ryhmän kanssa ensi viikolla siihen kuntaan, jossa olin mielisairaalassa. Opo lupasi tulla mukaani, en tiedä miten reagoin siihen, kun näen ne paikat jossa olin psykoosissa ja väsynyt. Ja se ravintola, jossa me oltiin osastokavereiden kanssa, sinne mennään myös. Muistan kun hoitajat istu omassa pöydässä ja me istuttiin omassa. Kaverini oli väsynyt aina ja minä itkin usein. Me pelasimme pesistä sairaalan liikunnassa ja muut kävi kouluakin. Usein laulettiin singstaria ja heti ekana päivänä sain huonehoitoa kaverin kanssa, kun menimme samaan huoneeseen.
Siellä keskustassa on kauppa, josta kävin ostamassa jätskiä ja mansikoita. Ja sitten muutaman kerran käytiin osastoliikunnassa pyörälenkillä. Ajelimme ympäriinsä ja kuuntelin musiikkia. Sitten käytiin harjuilla ja luontopolulla. Minulla on paljon muistoja sieltä. En olekaan koskaan ennen niistä kirjoittanut.
Pasila-ohjelmassa sanottiin sana massapsykoosi. Jotkut sanat sattuu, psykoosi on yksi niistä.

käytiin siellä osastopaikassa. Siitä mukaan tulleesta opettajasta ei ollut mitään hyötyä, jutteli vain toisen opettajan kanssa. Minulla oli paha olla, mutta en saanut itkettyä. Olisin kyllä halunnut itkeä. luulin, että opettaja olisi minun kanssa, sillä hoitopaikalle meneminen oli tosi rankka kokemus.

Kaikki jatkuu samaa rataa päivästä toiseen. Mikään ei oikeen tunnu miltään, mutta silti koittaa hymyillä ja nauraa niin kuin muutkin. Olo on aika tyhjä ja pienetkin vastoinkäymiset saavat sulkeutumaan tämän kovan kuoren sisälle. Pienikin loukkaava sana, ja väsymys iskee, eikä jaksaisi edes puhua. Sellainen pois nukkumisen tunne keskellä elävää elämää.