Itsellä ollut krooninen depersonalisaatio päällä 1 vuosi 2kk. Neljältä psykiatrilta, kahdelta hoitajalta, yhdeltä psykologilta ja yhdeltä terapeutilta olen kysynyt ja kysynyt ja kysynyt tietoa. Kukaan ei sano voiko mennä pois, parannuskeinoa ei ole. Pakko meditoida ja harjoitella tietoisuustaitoja. Shit happens.

Mullakin ehkä sama homma ollut yli vuoden. Minkälaista oireilua sulla on ollut? Oletko pystynyt opiskella/käydä töissä? Miten päivät menee?

Epäilen itselläni dissosiaatiohäiriötä. Tai no, dissosiaatiivista identiteettihäiriötä, nimittäin mulla on 18 osaa.. Jotka ottaa mua valtaansa. Ainakin oireet passaa kun nenä päähän.. Tälläkin hetkellä olen disson vallassa, olen ollut 2tuntia mykkänä koska koin erään tilanteen niin ahdistavana, eikä mieleni pystynyt käsittelemään sitä. On tää dissosiaatio todella, TODELLA pelottavaa. Itsellä liittyy tähän esim. irrallisuutta eli seuraan itseäni kuin toista ihmistä, juuri tätä mykkyyttä ja halvaantumista tai että keho menee kramppiin niin etten pysty liikkumaan. Lista on pitkä! :/
Depersonalisaatio on siedettävämpää kuin nämä mykkyys-kohtaukset ja halvaantumiset.
Mutta derealisaatio... Sitä on mulla liian usein. Lähes päivittäin katselen ympärilleni miettien että missäköhän olen..

Kuulostaa pelottavalta. Ootko pystynyt käymään koulussa/töissä? Miten päivät yleensä menee? Itsellä varmaan depersonalisaatio oireita ja just tota samaa, että mietin välillä että missäköhän olen ja onko tää maailma totta. Se kuvaa aika hyvin että kuin eläis unessa.

Olen ollut vähä vajaa vuoden sairaslomalla ja nyt jatkuu kuntoutustuella.. Kun olin ammattistartilla, näiden oireiden takia mulla oli 431 tuntia poissaoloja.. Nythän lääkäri tuumaa etten todellakaan ole työkykyinen.
Päivät menee yleensä aikalailla usvassa. Juuri tuo, aivan kuin eläisi unessa. Toki mulla on nyt oireet todella pahasti pinnalla. Tosiaan ääni oli eilen 5h pois. Mutta tuon tyyppisten oireiden kanssa pärjää, vaikka jalat halvaantuu/kramppaa se yleensä kestää jotain 10-30min. Hankalinta omalla kohdalla on nämä osat. Niitä on 18 ja ne ottaa "vallan" kehossani. Eli saatan muuttua aivan eri ihmiseksi ja vastata kysymyksiin aivan eri tyylillä. Ja kun multa kysytään että olenko oma itseni, saatan sanoa etten ole ja esitellä itseni aivan toisella nimellä. Välillä saatan esittäytyä miehen nimellä, vaikka olen nainen.. :/

Okei, mukava kuulla ajatuksiasi. Kuulostaa vaikeilta oireilta. Itsekkin olen ollut kohta vuoden sairaslomalla, parhaiten oloani kuvaa sumuisuus ja epätodellinen olo.keho tuntuu pelottavan kevyeltä. Tavallaan kaikkea pystyy tekemään normaalisti mutta jotakin puuttuu siitä että ois normaali olo. Pelottaa esim. Lähteä kauas pois kotoa tän olon kanssa.

Mulla just diagnosoitiin dissosiaatio. Lääkärikäynnillä lääkäri ei edes viitsinyt mulle kertoi että diagnosoi näin vaan luin myöhennin kannasta sen, joten en ees päässyt kyselemään dissosiaatiosta mitään. Lääkäri laitto mulle lähetteen bbat terapiaan ja jos se ei toimi niin sit kokeillaan psykoterapiaa.
Ois ollu kyl ihan kiva jos lääkäri ois vastaanotolla viittiny kertoo dissosiatiosta jotain.🙄

On dissosiaatio, ja pirstaleinen olen. Parantumista tapahtunut noin neljäsosa jäljellä entisestä. Diagnoosi joskus 7v sitten.

5 vuotta sitten tapahtui "romahdus" noin, jouduin osastolle.

ASia mistä nyt tänne ihmettelmään, kun ongelmana on se, että kiihotun miehenä, niin, että on potenssi, mutta olen nainen fyysisesti. Sekä itsessä, että vierellä (ohjaileva persoona), olenkin mieltänyt jo itseni homoksi. En Tiedä "paranenko" naisena seksuaaliseksi. Naista seksuaalisesti ohjastaa mies (vierestä, sivuilta, takaa jne.)

Taaställainen hölmö juttu mutta laitoin kuitenkin.

Eilen alkoi irrota vauva iässä tullut niskasta pitelevä todella rutistava kouraa, jolloin jankaan E-E-e jne. niin, että hengitys on mennyt todellakin niskasta kiinni ja salpaa liikettä kädet ei liiku, muitakin kehon osia todella rajun jännitämisen vuoksi kehossa.
olipas vaikea taas kirjoittaa..

Hei.
Ja anteeksi tulin haun kautta vahingossa tänne nuorten puolelle, kun olen aikuinen. En tajunnut tarkistaa.

🙂🌻

Juu täällä kokemuksia depersonalisaatiosta. Kun katson peiliin en usko että olen siinä. Tai tuntuu että siinä on joku toinen henkilö. Muutenkin sellanen olo että en hallitse itseäni, tai pää ja vartalo on erillään toisistaan. Ihan kuin tarkkailisin itseäni. Voimia sinne!

Okei.. Kauan sulla/teillä jatkunut tollasta? Onko jatkuvaa tommosta epätodellista oloa? Mulla Alko kovasta stressistä ja pääty tämmöiseen jatkuvaan epätodellisen oloon. Tuntuu että on nää vuodet kun tätä on kestänyt, niin ollut kuin pois tästä elämästä. Kun tunteetkaan ei oikein tunnu. Elää jossain ulkopuolella, omassa päässä, pois tästä todellisuudesta. Pelottavaa. Ja kauheita kohtauksia tullut myös. Kertokaa omia kokemuksia/tuntemuksia/oloja, kaikkee.