Avopuoliso käyttäytyy itsetuhoisesti ja on masentunut kokoajan.
Rakastan tyttöystävääni. Olemme kihloissa ja asuneet yhdessä kohta 2 vuotta. Hän on välillä todella aurinkoinen ja iloinen. Toisinaan hän on todella ahdistunut ja näkee itsessään, elämäntilanteessa, kaupungissa, koulussa… siis ihan kaikessa pelkästään negatiivisia puolia. Kaikki on kauheeta ja hän puhuu säännöllisin väliajoin että haluaa pois. Kun kysyn minne, niin jonnekin vain, vaikka johonkin etelään, kunhan pääsisi pois nykyisestä. Hän haluaa olla kanssani ja tuntuu että hän ei pärjäisi ilman minua – hän on tosi riippuvainen minusta. Hän kertoo että vain humalassa hänen on helppo olla, mikä ei ole totta, koska hän on selvinpäin lähes aina ja niitä aurinkoisia päiviäkin on ollut paljon. Kun hän on depressiivinen, ei mikään puhe auta. Mitä vain sanon ja koitan muistuttaa vaikka eilisestä päivästä jolloin tehtiin jotain ja meillä oli mahtavaa, niin hän ei tunnu edes haluavan päästää iloisia asioita sisäänsä, ajatuksiinsa. Hän kaipaa huomiota, tiedän sen. Jokin aikaa sitten tapahtui sellaista mitä en osaa käsitellä ja en tiedä miten voisin olla hänen tukenaan ja saada hänet ulos suosta. Tulin kotiin ja hän oli viillellyt ranteensa auki. Soitin ambulanssin. Yksi yö tarkkailussa ja kotiin aamulla. Keväällä hän kävi pyynnöstäni lääkärillä ja psykiatrilla. Lääkäriltä hän sai nappeja ja lähetteen psykiatrille kerran parissa viikossa.
Kun olimme sairaalassa yöllä hän kertoi päivystävälle lääkärille ettei ole jaksanut käydä psykiatrin vastaanotolla moneen kuukauteen. Mä olen ihan rikki, täysin hukassa ja peloissani. Mistä voisin saada apua, koska minulla ei ole taitoa saada häntä yksinäni tolpilleni. Minun on tosi kamala olla kun kaikki ajatukset on hänessä ja siinä etten osaa auttaa häntä.
Muista, ettei ole edes sinun tehtäväsi saada tyttöystävääsi parantumaan. Koska uskon, että hän luottaa sinuun ja pyydät häntä kunnolla hakemaan apua, se onnistuu. Muista tukea tyttöäsi!! 🙂
Itse olen todella masentunut ja itsetuhoinen myös välillä. Minulla on poikaystävä joka myös yrittää parantaa minua kaikin keinoin. Se on merkki välittämisestä. Tiedän kuinka raskasta on kun läheinen on masentunut. Perheessämme on masentuneisuutta ja myösystäväpiirissä. Täytyy vain muistaa, että lääkärit parantaa 🙂
Koita jaksaa, vaikka se tuntuu vaikealta. Vaikka olen nuori, olen jo oppinut, että ei kannata luovuttaa!! 🙂👍
Samaa sanoisin kuin edellinenkin kirjoittaja; muista pitää huolta myös itsestäsi. Eniten sinusta on apua, tukea ja turvaa, kun oma olosi on hyvä. Jos opiskelet tai olet koulussa, voisitko ottaa yhteyttä, vaikka kouluterveydenhoitajaan tai YTHS:n yms? Jos olet töissä, varaa aikaa terveydenhoitajalle tai lääkärille ja puhu asiasta, jotta saisit tukea myös itsellesi.
Itselläni on myös erittäin ihana ja rakastava avopuoliso. En tiedä, missä olisin ilman häntä. Toisaalta ajattelen itse ja olen sanonut myös avopuolisolleni, että hän ei ole terapeutti. Hänen tehtävänsä on vain rakastaa minua, ei huolehtia älyttömästi tai antaa ratkaisu ongelmiini. Tärkeintä, että hän on olemassa. Että on joku, johon voi luottaa. Jonka sylissä on turvassa; nauratti tai itketti. Pyydä tyttöystävääsi hakemaan apua ja mene hänen mukaansa, mitä tahansa.
Jaksamisia!
Kerrothan, miten tilanne järjestyy..
Mä olen itse se tyttö jota kihlattu yrittää parantaa. Ku muutettiin yhteen mieheni joutui piilottamaan kaikki partakoneet, veitset sakset yms jotten viiltelisi. Mulla on ollu tosi monta sairaalajaksoa ja kultani on niidenkin aikana jaksanut tukea minua, mm. soitellen päivittäin noin tunnin puheluita. Tuntuu ihanalta ku on joku joka välittää. En tiedä missä olisin ellei puolisoni jaksaisi mainita kuinka rakas hänelle olen🙂. Hän on kestänyt myös kaikki mielialanvaihteluni, mulla ku on niin paljon diagnooseja. Tuorein on erilaistumaton skitsofrenia, johon liittyy masennusta ja maanis-depressiivisyyttä. Ilman omaa kultaa ja myös kissaa olisin jo haudassa. Hän on monta kertaa viime hetkellä pelastanu mut. Nyt oon ollu sairaalassa yli kaksi kuukautta näkemättä kultaa, mut torstaina mulla on uloskirjotus ja muutan takasin kotiin. Tuntuu vaan etten pärjää siellä, ku just eilen viiltelin taas kerran,mut eihän kenenkään tarvi tietää sitä. 😐 Ei auta ku mennä eteenpäin. Ja voin vielä mainita etten todellakaan menny omasta vapaasta tahdosta sairaalaan vaan M1-lähetteellä.(pakkohoitolähete). Toivottavasti tästä viestistä oli jotain hyötyä.. Tsemppiä kaikille näin tummiin syysiltoihin. 🙂🌻
Hienoa, että olet saanut apua. Koita vain täysillä uskoa siihen, että kaikki järjestyy 🙂
Älä luovuta 🙂🌻