mitä mun pitää tehä mä en oikeesti tiiä
mä en pysty puhuu kellekkään mun perheenjäsenelle, se on ahistavaa ja en pysty puhuu niille ilman et mun ääni muuttuu ujoks jne.
aina jos haluun kertoo jotain mun perheenjäsenille nii yritän mieluiten kertoo viestillä: mun pitäis lähtee talosta ELI mun pitäis kertoo mun vanhemmille et lähen muualle
mutku mä en pysty kertoo ellen mieti puolta tuntia mitä sanon jos ne kieltäytyy tai ne sanoo jotai mitä en osannu oottaa enkä suunitellu mitä sanon sellaseen..
ja sit kaikista pahin on se ku koulussa pitää luokan eessä sanoo jotai jne
ja sitte mä kerran koitin tappaa itteni, tein hirttosilmukan valmiiks, tein itsemurhakirjeen mut en pystyny tehä sitä
oon suunitellu et karkaan kotoo, toivon et joku tekee katoamisilmotuksen ja sitteku mut löydetää kerron kaikki mun huolet jne
kerran menin sekasin247 chattii mut se oli turhaa XD
ja en uskalla kertoo kellekkää face to face ku pelkään niitte reaktioo ja sitte jos joudunki jonnekki pois kotoo ja kaikki mun luokkalaiset jne kysyis missä oon nii en uskaltais kertoo
alkaisin kuitenki itkee XDD
ja oon viillelly ja kerran aattelin et polttaisin ihoo sytkäril mut sit unohin sen seuraavan päivän enkä tehny sitä
enkä tiiä mille osastolle tää pitää laittaa
toicottavasti tänne
en tiiä mitä mun pitää tehä voittekp pliis autta
te ette oikeesti tajuu mä tarviin apuu mutku en tiiä mitä teen
Heippa, kirjoitit ihan oikeaan paikkaan. Vaikkei vastauksia aina kuulukaan heti, niin lukijoita varmasti riittää ja niistä joku toinen voi saada jotain uutta näkökulmaa. Iälläsi ei sinällään ole merkitystä, mutta varsinkin alaikäisenä sinulle on oikeus saada apua tilanteeseesi. Kuulostaa siltä, että jännitys ja ujous on iso osa elämääsi ja varsinkin ääneen puhuminen on sinulle haastavaa. Mielesi vaeltelee jo seurauksissa eikä niinkään puheen sisällössä ja sen luomissa mahdollisuuksissa.
Oletko kokeillut kirjeen kirjoittamista perheenjäsenillesi, jossa kertoisit ajatuksistasi ja peloistasi. On tärkeää kertoa läheisille myös omista toiveista ja tarpeista. Se on ainut tie siihen, että kukaan voi todella ymmärtää mitä sisälläsi on meneillään. Kerroit, että pelkäät mahdollisia vastauksia ja sitä miten siihen reagoit. Elämää ei voi ennakoida loputtomiin. Aina voi sanoa, että " en osannut varautua tuohon, anna mietin hetken, etsitään yhdessä vastausta jne.."
Onko sinulla muita aikuisia, joiden kanssa voisit face to face jutella aiheesta? Sukulaisia tai koulussa joku? Toivon sinulle rohkeutta ilmaista itseäsi sinulle mahdollisella tavalla. Kaikille se ei ole puhuminen. Joskus on hyvä vaikka laittaa joku biisi kuunneltavaksi ja sanoa, että tässä mun ajatuksia yms.
Nettisaapas Henna, Helsinki