Mie kyllästi olenkin hiemen eri mieltä. Jos on erikoinen lapsi, niin se tarvii vähän erikoisen isän ja äidin. Mulla oli ennen ihan tavallinen äiti (hieman tuuliviiri), me ei pahemmin tultu toimeen. Nyt sitten on äiti joka ei ole sellainen normaaliäiti vaan osaa lähteä pois äitinormeista, jos mie en pärjää sen kanssa.

Niinku tarkoitan sitä, että vanhempien pitää osata olla sellaisia, että Asperger-lapsella ei mene hermot niiden kanssa.Jos esmes perheessä on rullatuolilapsi, ei silloinkaan pärjää, että on vaan normaaliäiti. Se lapsi tarvitsee just sellaisen äidin joka osaa ottaa huomioon mitä apuja se lapsi tarvii. Samoin on sitten myös Asperger-lapsen kaa.

Tuntuu jotenkin ulkopuoliselta kirjoittaa tähän ketjuun, kun samat muutamat henkilöt täällä vain kirjoittavat. Mutta yritän silti.

Täällähän kai on tarkoitus kekustella lähinnä aspergerista otsikon mukaan? Olen uusi ja kaikkea, ujo ja ulkopuolinen. En varmasti uskaltaisi tänne kirjoittaa, jos en pakottaisi itseäni. En halua olla se hiljainen sivustaseuraaja joka paikassa. Joten ensimmäiseksi tähän keskusteluun yritän jotain saada soperreltua.

Netissä kun olen asperger-testejä tehnyt, olen saanut vahvan diagnoosin, että minulla olisi as. Mutta eihän nuo aina ole luotettavia. Ja onhan minulla aika varmasti vakava masennuskin, jota kukaan ei ole huomannut. En haluaisi vanhempieni tietävän, jos johonkin hoitoihin tai tutkimuksiin menisin, mutta täysi-ikäinen en vielä ole, joten pakko kai se. Tai sitten ehkä odotan 18-vuotis syntymäpäiviäni, joihin on ikuisuus. Ja jota en halua. En saa enää kirjoitettua tähän mitään mistä voisi saada selvää, joten tämän taidan lähettää. Muutenkin kuumetta ja päänsärkyä, mutta toivottavasti joku lukee.

Oot Maanvaiva ihan oikeessa. Mä halusin tolla kirjotuksella lähinnä rohkasta sua, Kääpiö, siihen, että se kelpaat vanhempana. Tietenkin Asperger-lapsi tarvitsee erilaista tukea ja erilaisen kasvuympäristön, mutta sen takia ei kannata kokonaan vaipua epätoivoon ja alkaa epäillä koko omaa vanhemmuuttaan. Huomasin nyt taas sen, minkä teen niin hirveen usein. Mä yritän aina tasapainottaa kaikkea. Kun Kääpiö sanoo näin, yritän näyttää toisen puolen, vaikka en välttämättä olisikaan ihan sitä mieltä. Se on hyvin raskas piirre. Eikä tähän tekstiin tullu kovin paljon järkeä, ja itseäni häiritsee, että vaihtelen puhe- ja kirjakielen välillä, mutta tällä kertaa en välitä. ei tarvii olla täydellistä 🤔 😀

Molempien vastaukset olivat oikeita ja auttavat paljon, kun asiaa käsittelen. Voin välillä olla "normaali-isä" tytölle, ihan kuten olen pojillekin. Kyllä hän niinkin pärjää ihan hyvin. Ehkä suurin ero on, kun tytön ei saa antaa mennä omiin ajatuksiinsa koko päiväksi, vaan minun pitää häntä töniä mukaan muuhun perhe-elämään. Jos pojat joskus edes olisivat hiljaa tunnin omissa oloissaan, niin voisi ehkä olla tyytyväinen isä. Jos tyttö on, niin jo huolestun. Tietenkin tytölle pitää antaa omaa rauhaakin mutta kuinka paljon, sitä on vaikeaa ymmärtää.

Lisäksi tytön kanssa pitää olla aina valmis vääntämään asiat rautalangasta. Mitkään tavalliset sanomiset ja kiellot eivät mene päähän ilman perusteellista selittelyä. Siihen pitää osata löytää raja miten paljon selittelemme asioita, milloin asia on jo jankkaamista, mille taas ei löydy loppua.

Perjantaina olin tytön mukana tarhassa, opin paljon uutta. Olemme saaneet tukihenkiön sieltä. Kun tyttö lähti tarhaan, jäin minä isyyslomalle poikia hoitaan, se tuntui pahalta, olisin halunnut tytönkin hoitaa. Mutta tarha oli parempi ratkaisu, se on jo huomattu.

Oikee_on_arvoton mahut sie tähän kirjoittelee, mie tästä otsikosta poistun. olen ollut tarpeeksi kauan assi, nyt siitä on aika luopua. asseus on oikeastaan pelkkää näyttelemistä jonkun normien mukaan, eikä mitään itsensä ymmärtämistä. Jos mun omaiset eli suku ei mua hyväksy ilman jatkuvia uusia titteliä, niin mie muutan kotoa pois.
mie en jaksa enää tätä sontaa mitä mun pitäisi esittää ainoastaan siksi, kun joku hokasi mulle hakee asperger-diagnoosin. mie lähetän tuonne assipolille takaisin kaikki tulokset, kai niissä on palautusoikeus, en enää käy missään assikuntoutuksessa, käyn kuntoutuksessa, nytkin olen, mutta yritän ittestäni tehdä normaali ihmisen joka sopeutuu kaikki sääntöihin mitä yhteiskunnassa on. enkä jonkun assi-tittelin takii ota itselleni eri vapauuksia mitä toiset ihmiset.

Niin, että tässä olsi valmiina yksi Asperger-diagnoosi, jos joku haluaa.Hyvä titteli, ei vaan sopinut mun luonteelleni.

Oikee_on_arvoton kirjoitti 23.01.2006 klo 14:07:

En haluaisi vanhempieni tietävän, jos johonkin hoitoihin tai tutkimuksiin menisin, mutta täysi-ikäinen en vielä ole, joten pakko kai se. Tai sitten ehkä odotan 18-vuotis syntymäpäiviäni, joihin on ikuisuus. Ja jota en halua.

Eikö terveysalan ihmisillä ole vaitiolovelvollisuus vaikka "asiakas/potilas" olisi alaikäinen? Osaako joku sanoa tarkemmin kun minulla olisi tälläinen kuva.

Olen nyt tuupannut itseni mukaan tähän keskusteluun ihan mielenkiinnosta. Itselläni on mese-kaverina melkein 30-vuotias nainen jolla on Assi (vai miten sitä lyhennellään?). Hän on välillä oikein mukava ja huumorintajuakin löytyy. Sitten välillä hän on minusta maailman ärsyttävin ihminen ja on vain pakko laittaa tietokone kiinni kun ei kerta kaikkiaan jaksa kuunnella.

Hänellä on kai jotain lääkkeitä ja hän käy välillä aina oikein viikon jaksoina hoidossakin. Välillä tuntuu ettei noista hoidoista ole mitään apua hänelle. Olisi vain mukava tietää et mitkä piirteet hänessä johtuvat tästä Assista ja mitkä taas ovat osa hänen persoonaansa.

Ymmärsin että Te Assilaiset olette suht koht nuoria kaikki? Onko Teillä kellään lapsia/miestä? Ja voisiko joku enemmän kertoa millainen ihminen on kun hänellä on Assi? (Joo, olen käynyt lukemassa netissä asiasta, vain se käytännön kokemus puuttuu)

On minulla 3 lasta, joista yksi on assi. Ihan tarkkaan diagnoosia emme ole vielä saaneet, se tulee parin vuoden päästä.
Minun tyttöni on sellainen, että sanoo mitä huvittaa sanoa, tekee mitä haluaa, eikä paljon välitä mitään mitä muut ovat asioista mieltä. Jouluun hän ihastui tänä vuonna, joulu alkoi marraskuussa eikä ole vielä loppunut. Joka päivä saamme jonkun hänen itsensä keksimän lahjan ja joululaulut soivat. Todennäköisesti joulu on pääsiäiseen asti. Yleensäkin tyttö joko pitää jostain asiasta tai ei pidä, näin on myös ihmisten kanssa. Ei ole olemassa mitään keskitietä, joko on tai ei, pitää tai ei.

Säännöllinen aikataulu on kaiken perusta. Siitä ei saa paljon poiketa, sitten tulee todennäköisesti raivokohtaus. Minun tytölläni on mielestäni aivan hulvaton huumorintaju vaikka asseilla ei kuulemma ole. Hän on siis vasta 3v mutta osaa jo lukea ja laskea, välillä en osaa häntä edes pitää pienenä tyttönä. Joskus, kun istun rauhassa sohvalla, tyttö tulee pitämään esitelmän jostain mikä häntä nyt juuri silloin kiinnostaa. Se siis todellakin on esitelmä, tyttö vaatii minua koko ajan katsomaan häneen päin. ”Katso minuun, kun sulle puhun” on aika yleinen sanonta häneltä. Kun itse on väsynyt, ei aina oikein jaksaisi kovin syvällistä esitelmään kuunnella. Eikä kyllä raaski sanoa, että ei jaksa.
Juuri nyt tyttö on todella kiinnostunut presidentin vaaleista. Tarhasssa ei saa uutisia kuunnella, kun hän tulee kotiin, pitää radio panna heti auki ja ”kuunnellaan mitä presidentti Halosella nyt on asiaa”. Odotan mielenkiinnolla mitä seuraa vaalien jälkeen, toivottavasti olympialaiset kiinnostavat.

Tästä tuli pitkä, eikä tämä varmaa ketään auta. Kirjoitan siis pienestä tytöstä, jonka aika avuton isä olen.

Kääpiö, tyttösi kuulostaa todella suloiselta.🙂🌻 Uskon että itselläsi on välillä vaikeitakin hetkiä ja tulee tuo jaksamattomuus. Kaikkea hyvää sinulle ja tytöllesi (ja koko perheelle) 🙂 ja voimia sylin täydeltä.

Isosisko, ehkä sulle olis hyötyä käydä aspalstalla lukemassa keskusteluja (linkki on vissii ekassa viestissä, en nyt muista, mutta googlella varmaan löytää) jos haluut tietää enemmän AS-henkilöiden arjesta. Mä en oikee voi auttaa, ku iteki vasta opettelen ja ihmettelen, että mitä tää nyt on ja mikä ja kuka mä oon. Sitä paitsi mulla on muitaki ongelmia ku vaa tää, ni on vaikee erottaa.

Kääpiö, käytkö sä siellä aspalstalla lukemassa muiden AS-lasten vanhempien juttuja? Ku siellä on oma keskustelualue vanhemmille.

Käyn lukemassa aspalstaa mutta en kirjoita mitään. Vanhemmat tuntuvat niin asiantuntijoilta ja ovat minua vanhempia. Joskus löydän jonkun vinkin, en kovin usein. Tai löydän jotain ja sitten joku toinen tulee kirjoittamaan kuinka heillä tuo ei ole toiminut, sitten en sitä viitsi meilläkään kokeilla. Pidän tyttöä aika normaalina kuitenkin, ehkä siksi en hänestä viitsi siellä kirjoitella. Enkä oikeastaa halua lukea miten kaikki tytön jutut olisivatkin tyypillisiä assi-piirteita. Hän on oma itsensä kuitenkin. Tämä palsta tuntuu ihan hyvältä kirjoittaa hänestä, on vähän kuin kavereille kehuisin tyttöä, ylpeänä isänä. Tarvisin enemmän rohkeutta noille erikoisfoorumeille.

Kirjotan nyt kuitenkin vaikka en halua. Mutta xera mie jo sulle sanoin asplastalla, että sie alat niihin juttuihin liikaa samaistuu ja teet ittestäsi väkisin niijen kirjoittajien kaltaisen. Et se ole sie minkä sieltä palstalla löydät, se on joku muu. miksi et nyt tähänkin voinut kertoo minkälainen olet. luulet, että olet vääränlainen assi, sun pitää lukee palstalta minkälainen on oikee assi.
Luitko sen mun uuden jutun sen miksi pitäsi oppia olemaan assi? miksi sun pitää oppia sellainen olemaan, kerro? et ymmärrä itteäsi yhtään enempää mitä ennenkää, kun luet palstaa ja luulet, että sun pitää noilla säännöillä elää, kun sulla on assidiagnoosi.

Niinku, että siellä palstalla ihmiset eivät ees puhu, että mie olen tälläinen, vaan, että me assit emme osaa kengiä sitoa vasta kun oomme 16v, me ollaan kömmelöitä, kun emme pysy luistimilla pystyssä. siellä ei ole sanaa minä, sen tilalla on tyypillinen assi-ihminen.
jos tekee aivan mitä tahansa hullua, mitä normaali ihmiset eivät tee, se on ihan jees, kun se on tyypillistä assille. esmes lukee kirja keskellä juhlaa. Mie en niinku ymmärrä miski ihmisen pitää olla tyypillinen jotain ihmeellistä. aivan kuin assit eivät olisi suomalaisia vaan assilaisia Assimaasta.

äläkään siekään kääpiö ruppee sun tytöltä vaatiin että sen pitäsi käyttäytya niinku aspalstan vanhempien lapset käyttyvät. kun on hirveetä lukkee, että mulla on assilapsi, sitten ruvetaan selittää juttuja mitkä musta kuullostaa ihan normaali lapsen jutulta.
.

mulle sanoi eilen yksi että voi olla sellainen piiloassi. hyväksyy itselleen, että on assi mutta kun se yleensä tarkoittaa, että käyttäytyy epänormaalisti. niin ittrnsä kouluttaa pois noista assipiirteisstä mahollisiman paljon mutta silti itteelleen myöntää, että on assi. mutta ei muita ihmisiä kohtaan käyttäydy törkeästi ja sitten vaan sanoo syyksi, että olen törkyturpa, koska olen assi ja meillä on tapana olla törkyturpia. tää on pääpointti mitä ajan takaa.

Xera, mie toivosin että en ole sua loukannu. Mua vaan niin ottaa päähän, kun lensin koulusta pois jouluna, siksi kun käyttäydyin idiootiksi. Niin päätin, että oli viiminen kerta, kun mie asseuttani käytän hyväksi ja lennän pois normaali ihmisten joukosta.

Kun on mulla epilepsiakin, Siinä pittää piettää sellaista kohtauspäiväkirjaa, kirjottaa miltä tuntui ennen kohtausta ym. sitten lääkärin kaa yhdessä käydään sitä läpi. usein sitten keksitään keino miten ei olisi tullut kohtausta ja luultavasti mie pääsen eroon koko epilepsiasta muutaman vuoden päästä. Omalla käyttäytymisellä siihen voin vaikuttaa. miksi ei siis asseuteen.

mulla on taas asseus tullut esiin aika usein raivokohtauksina, kun tarpeeksi saan asioista. Sitten on tää äidinkieli. On myös semmoinen, että lähen karkuteille, voin olla montakin päivää pois kotoa eikä kukaan tiedä missä olen. En vaan jaksa olla ihmisten kaa. tämmöisistä asioista mie aion kouluttaa itseni pois. Se on vähän vaikeaa ja tarvin hirveesti toisten ihmisten apua, kun älykkyys ei riitä kaikkee ymmärtämään.
Voidaan me tässä otsikossa puhua lisää. kerro siekin ja toisetkin jotka haluavat omista piirteistään ja sitten voisi vaikka kehitellä jotain sydeemeja miten selviää vaikka onkin assi.

Vastaan tänne taas kunnolla, kun jaksan paremmin.

Kysymys Asbergerista.

Haluaisin nyt kysyä neuvoa ja kuulla kokemuksia.
Jo pidemmän aikaa mulla on ollut se olo, että kaikki ei ole kohdallaan, ja mussa voi olla jotakin "vikaa". Eksyin sitten asberger-sivustoille, ja monta juttua siellä tuntui tutulta.
Tein netissä kaksi eri Asberger-testiä

Gilberg&Gilbergin 27 kohdan testin: tulos 21=todennäköinen asberger

Sekä Carla Irjala/ Tietoklinikka Oy 2005, kaksi kertaa tulokset 1. kerta 123,tod.näk. ASberger ja 2. kerta 110, joka on vain pisteen päässä lievän asbergerin alimmasta piste rajasta.

Testit ovat vain testejä, mutta mieltä jäi silti kaivelemaan..
Voisiko joku asbergerin "omistava"😉 kertoa omia kokemuksiaan ja varsinkin, miten todettiin ja minkälaista on elää syndrooman kanssa?? ja miten kannattaisi edetä.. olen hieman hukassa